Tänä lauantaina en päässyt maastoilemaan Vaken kanssa, sillä Vake joutui lyhyelle sairaslomalle lepäilemään. Onneksi sen pitäisi olla kuitenkin kunnossa ihan muutamassa päivässä. Lähdin silti maastolenkille Annen seuraksi, ja sain maastoratsuksi tallin luottopelin eli Akun. 15-vuotias Aku-suokki menee maastossa kuskilla kuin kuskilla ja toimii myös vetohevosena hyvin. Otimmekin Akun kanssa vetovastuun koko reissun ajaksi. Ratsastimme kesän aikana vakiintuneen peruslenkkimme kankaalla sisältäen mukavat laukkapätkät sekä meno- että paluumatkalla.
Aku oli tasainen menijä, ja eteni luonnollisestikin Vakea reippaammin. Käynnissä Anne ja Jetti jäivät meistä helposti jälkeen. Ensimmäisellä laukkapätkällä sain hieman hoputella Akua eteen, mutta se vastasi hyvin ja laukata puksutti sopivan reipasta vauhtia. Kaasu ja jarru toimivat koko ajan, eikä Aku painanut ohjalle missään vaiheessa. Laukan jälkeen raviosuuksilla Aku halusi juosta vähän reippaammin, muttei edelleenkään painanut ohjan päässä yhtään. Annoin ruunan mennä posottaa omaa vauhtiaan ja naureskelin kyydissä. Laukalle kotia päin Aku lähti innokkaasti, mutta edelleen koko ajan säilyi 110% hallinta. Pyysin tällä pätkällä Akua eteenpäin reiluun laukkaan, ja nautin reippaasta ja tasaisesta kyydistä. Laukan säädeltävyyttäkin tuli kokeiltua, kun Anne pyysi meitä hetkeksi hidastamaan. Aku tuli erinomaisen kuuliaisesti kiinni lyhyempään laukkaan, ja kun rauhallisemman pätkän jälkeen pyysin sitä uudestaan eteen lähti se taas harppomaan reippaammin. Aivan mainio hevonen!
Maastoreissu Akun kanssa oli oikein kiva. Toki olisin mieluiten ollut lenkillä Vaken kanssa, mutta oli kuitenkin mukavaa kokeilla toistakin ratsua välillä ja Aku oli kerrassaan loistava maastohommissa. Suomenhevonen parhaimmillaan! Tällaisella hevosella on ilo ratsastaa myös vetopaikalla, ja tällä lenkillä pääsi todellakin rentoutumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti