Tiistain ohjelmassa oli Vaken kanssa Artsin valmennus. Vake oli onneksi ehtinyt pitää kisojen jälkeen yhden välipäivän, mutta oma oloni oli pienen flunssan takia hieman nuutunut. Onneksi tämä kuitenkin unohtui valmennuksessa aika tehokkaasti. Teemana olivat edelliskertojen tapaan pohkeenväistöt, voltit ja vastalaukka.
Aloitimme verryttelyn tällä kertaa laukassa. Tämä osoittautuikin varsin tehokkaaksi tavaksi saada Vake vertymään ja liikkumaan irtonaisemmin eteen. Aluksi laukka tuntui aika jähmeältä ja tökkivältä, mutta Vake kuitenkin lähti ihan hyvin eteen. En ottanut mitään paineita kaulan asennosta tai muodosta ylipäänsä, vaan ratsastin laukkaa samaan tapaan kuin esteverryttelyssä. Kun oltiin laukkailtu reippaasti hetki alkoi Vaken liikkuminen parantua ja laukka pyöriä pehmeämmin. Vasemmassa kierroksessa Vake alkoi jopa hakeutua vähän pyöreämmäksi. Kun laukasta siirryttiin kevyeeseen raviin liikkui Vake oikein hyvällä, venyvällä askeleella ja pyöreänä. Olin suorastaan hämmästynyt miten pienellä laukkaverryttelyllä saatiin poni näin hyväksi. Olin odottanut Vaken olevan tänään jäykempi ja nihkeämpi, mutta ravihan tuntuikin nyt tosi hyvältä! Kannattaa kyllä kokeilla laukalla aloittamista toistekin.
Verryttelyn jälkeen jatkoimme päivän varsinaisella tehtävällä. Ravissa käännettiin lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, väistettiin viistosti vasemmalle uraa kohti, tehtiin voltti oikealle, väistettiin uralta oikealle takaisin pituushalkaisijalle ja käännettiin pituushalkaisijalta voltti vasemmalle. Vastaavasti mentiin myös toiseen suuntaan. Vake oli tänään väistöissä vähän jähmeä, ja jouduin auttamaan raipalla jotta takaosa tuli kunnolla mukaan. Ohjeena oli säilyttää ylävartalo pystyssä ja nojata jopa vähän taakse sen sijaan että päästin Vaken huomaamatta vetämään itseni etunojaan väistöissä. Yllättäen vasemman pohkeen väistö sujui paremmin, ja myös voltti vasemmalle oli helpompi ratsastaa. Oikea kylki sen sijaan ei ollut aivan "läpi", eli Vake väisti oikeaa pohjetta huonommin ja aluksi myös kaatui oikeaa pohjetta vasten voltilla. Volteilla kuitenkin löytyi ihan nätti pyöreä muoto, ja pääsin myötäämään sisäohjasta. Ohjeena oli pyrkiä myös hellittämään sisäpohje voltilla siten, että sisäpohkeen ympäri taivutettiin jo ennen voltille kääntymistä ja näin ollen voltin alkaessa sisäpohkeen pystyi jättämään rennoksi.
Laukassa työskentelimme samantapaisella kuviolla, mutta ilman väistöjä. Tehtävä alkoi pituushalkaisijan alussa laukannostolla ja laukkavoltilla. Tämän jälkeen ratsastettiin viistosti uraa kohti, ja uralle tullessa oltiin siis vastalaukassa. Pienen suoristuksen jälkeen matka jatkui uralta jälleen viistosti pituushalkaisijalle, joka päättyi vielä myötälaukkavolttiin. Aloitimme meidän hankalammasta suunnasta eli oikeasta laukasta. Ongelmat olivat vanhat tutut, eli mikäli jäin vain istumaan tekemättä mitään pudotti Vake raville, mutta jos pyysin pohkeella eteen alkoi se heti pomppia laukanvaihtoa. Ohjeena oli nojata napakasti taakse ja ylläpitää laukka vasemmalla pohkeella. Istunnan piti pysyä hiljaa, sillä jos aloin yhtään elehtiä selässä tai herpaannuin millin verran etunojaan teki Vake vaihdon. Lähimmäksi vastalaukan onnistumista päästiinkin siten että etenimme reippaassa laukassa, nojasin taakse keskittyen istunnan vakauteen ja pidin vasenta pohjetta taaempana. Sain Vaken tuotua vastalaukassa pitkän sivun suuntaiseksi, mutta tässä kohtaa huokaisin helpotuksesta liian aikaisin. Tämä pieni herpaantuminen johti viime hetkellä laukanvaihtoon vaikka vaikeimmat kohdat olikin jo ohitettu. Lukuisista yrityksistä huolimatta ei vastalaukkaa saatu tähän suuntaan täysin onnistumaan, mutta selvästikin olin jo oikeilla jäljillä siitä miten tuli istua ja vaikuttaa sillä niin lähellä onnistuminen oli.
Vasemmassa laukassa vastalaukka onnistui, mutta tähänkin jäi parannettavaa suoruuden ja tasapainon osalta. Vake koetti päästä tehtävästä mahdollisimman helpolla kiihdyttämällä vauhtia ja puskemalla vastalaukkaosuuden läpi vahvasti oikea kylki edellä. Minä vaan repeilin nauramaan aina ponin lähtiessä murtautumaan kylkimyyryä oikealle. Vasen laukka kuitenkin pysyi, ja kun hihittelyltäni tokenin sain Vaken laukkamaan myös asiallisempaa reittiä ja paremmassa kontrollissa. Vastalaukan jälkeisellä myötälaukkavoltilla tuli kehuja hyvistä laukka-askeleista, eli vastalaukan kautta saatiin Vake laukkaamaan takaosastaan paremmin. Tämähän meidän vastalaukkaharjoituksessa olikin tavoitteena.
Väistöjen ja etenkin vastalaukkojen kanssa oli sen verran hankalaa, että en osannut olla aivan tyytyväinen tämän päivän menoon. Vaan siksihän näitä tehtäviä harjoitellaan, että ne ovat vaikeita ja sitten kun ne saa onnistumaan niin avut ovat todellakin läpi. Vastalaukka tekee erityisen hyvää, vaikkei se Vakelle mitään helppoa olekaan. Vake ei tänään ollut ehkä kaikkein pirteimmillään kuten ei ollut kuskikaan, joten paremminkin on valmennuksessa menty. Mahtui tähän tuntiin silti taas niitä pieniä hyviäkin hetkiä kun Vake liikkui pyöreänä, kevyenä ja ryhdikkäänä tavalla josta saatoin muutama kuukausi sitten vain haaveilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti