Hailuoto, 2. päivä

Kuva: Erkki Lampén

Lauantaiaamu valkeni Hailuodossa yhtä kauniina kuin edellinenkin päivä, ja aamiaisen jälkeen matkamme jatkui Sinisen Pyörän Kievarista kohti pohjoista. Alkumatkasta kuljimme muutaman kilometrin verran samaa reittiä jota saavuimme eilen kirkonkylälle. Vakella ei ainakaan eilinen tuntunut painavan kavioissa, vaan päinvastoin se vaikutti taas tavallista virkeämmältä. Ensimmäisen kunnon laukkapätkän otimme samalla suoralla metsätieosuudella jossa olimme laukanneet eilen toiseen suuntaan. Vaken laukka oli tässä ihanan sujuvaa.

Pian pääsimmekin jo ihan uusiin maisemiin. Nämä olivat pääasiassa kauniita ja loivasti kumpuilevia jäkäläkankaita, joiden halki kuljimme enimmäkseen käynnissä. Suuntanamme oli saaren luoteisosassa sijaitseva Iso Sunijärvi ja sen pohjoisrannalla oleva autiotupa, minne olimme sopineet pidettäväksi lounastauon. Autiotuvalle meille tuotiin lounaseväät maastoautolla. Järvi oli kaunis ja taukopaikkamme oikein viihtyisä. Pysähdyimme täällä kaikessa rauhassa ja riisuimme hevosilta satulat ja suitset sekä sidoimme ne puihin kiinni syömään heiniä. Täällä ei ollut edes mitään ötököitä kiusana, ja Vake ei tainnut kovin paljon jalansijoiltaan liikahtaa koko pysähdyksemme aikana.

Evästauon jälkeen jatkoimme matkaa luoteeseen kohti Keskiniemeä ja merenrantaa. Maasto oli pehmeän hiekan peittämää koko lyhyen pätkän järveltä merelle, ja aivan pian meri jo aukeni edessämme. Keskiniemessä oli ihanaa hiekkarantaa silmänkantamattomiin sekä tietenkin sininen, rannaton meri. Ratsastimme saman tien kirkkaaseen rantaveteen kahlaamaan. Sattuipa vielä niin hyvä tuuri, että rannalla oli juuri sopivasti ystävällinen lintukuvaaja joka päätti siirtyä tilaisuuden koittaessa hevoskuvaukseen. Kahlasimme vedessä tasaisella hiekkapohjalla edestakaisin useamman kierroksen, ja käynti vaihtui pian raviksi ja laukaksi. Hevoset laukkasivat rannan aalloissa niin että vesi roiskui kastellen meidät aivan läpimäriksi, ja kyllä oli kivaa! Kaikki vaan oli tässä hetkessä niin kohdallaan. Meri, hiekkaranta, aurinko, hevoset ja laukkaamisen riemu.

Kuva: Erkki Lampén

Kuva: Annu Kuure

Kuva: Annu Kuure

Kuva: Annu Kuure

Kuva: Erkki Lampén

Kuva: Erkki Lampén

Laukattuamme vedessä monta kierrosta oli aika jatkaa matkaa eteenpäin. Keskiniemestä suuntasimme hiekkarantaa pitkin kohti Marjaniemeä. Saimme siis ihailla merta oikealla puolellamme vielä lähes koko loppumatkan. Hevoset olivat innoissaan menossa, joten laukkasimme vielä pätkän rantahiekalla. Matka Marjaniemeen hurahti varsin joutuisasti, vaikka loppupätkää ei päästykään aivan rantaa pitkin. Kopsuttelimme Marjaniemen majakkapihaan alkuiltapäivästä, ja tämän päivän ratsastusosuus oli pulkassa. Taitoimme myös tänään reilun 20 kilometrin päivämatkan, ja täytyy sanoa että reitti oli kerrassaan upea. Laukka meressä oli unohtumaton kohokohta, ja myös muilta osin tämän päivän vaelluksemme oli aivan mainio. Marjaniemessä meitä odotti mökkimajoitus sekä savusauna, ja hevosia jälleen väliaikaistarhat. Loppupäivän sekä illan saimme nauttia Marjaniemen merellisistä maisemista ja leppoisasta oleilusta. Täydellinen päivä, ei voi muuta sanoa!