Keskiviikon tunnilla oli tällä kertaa luvassa puomeja. Sain ratsuksi alunperin Manun, mutta vaihdoin sen lopulta toisen ratsastajan kanssa Peraan. Enteilin katastrofia Manun kanssa, sillä sen estesatula ei ollut käytettävissä vaan olisin joutunut menemään koulusatulalla jossa hankalasti könöttäessäni onnistun ajamaan Manu-paran paniikin partaalle. Manu sinänsä olisi ollut ihan mukava heppa puomitunnille, mutta niin oli Perakin.
Ennen puomitehtäviä aloitimme tunnin väistöjen parissa. Pitkillä sivuilla mentiin ensin käynnissä ja sitten ravissa pohkeenväistöjä etuosa uraa seuraten, ja lisäksi ratsastettiin edelliskerran tapaan pituushalkaisijalla pysähdyksiä. Pera liikkui koko alkutunnin aika nahkeasti, ja kun moottori oli sammuksissa ei tietysti muotokaan tasoittunut ja pyöristynyt kunnolla. Näiden tehtävien puitteissa en onnistunut ratsastamaan Peran liikettä tarpeeksi eteen ja teräväksi, vaan jäimme hissutteluvaihteelle. Pysähdykset Pera teki varsin mallikkaasti, tosin jo parin toiston jälkeen se alkoi ennakoida ja sain ratsastaa pysähdyspisteen lähestyessä pohkeella aika lailla. Pysähdys tuli nätisti istunnalla eikä ohjaa tarvinnut käyttää, joten ainakin tämä oli huomattavasti helpompaa kuin Jussilla viime viikolla. Tuskailin etenkin tunnin alkupuolella ylös nousevia jalkoja, mikä tietenkin vain korostui kun olin koko ajan vähän puskemassa Peraa eteenpäin. Aivan kuin lonkat olisivat olleet tänään erityisen jumissa ja koko lonkkakulma täysin linkussa. Olisi voinut olla fiksu veto heittää ainakin alkutunniksi jalustimet pois ja koettaa keventää ilman jalustimia sen verran kuin se näiden tehtävien lomassa oli mahdollista.
Pohkeenväistöt käynnissä olivat vähän epämääräistä kiemurtelua, kun taas ravissa väistöt olivat jostain syystä paljon helpompia. Varmaankin ravissa jäi kuskille vähemmän aikaa antaa ylimääräisiä apuja ja sekoittaa koko pakka. Oikeassa kierroksessa eli vasenta pohjetta väistäessä ulkolapa pyrki aika voimakkaasti karkuun, ja kaula oli kovin vinossa. Kun ulkolapaa sai oikean puolen avuilla hieman korjattua eli ”otettua väistön vastaan oikealla pohkeella”, kuten ope asian ilmaisi, alkoi väistö sujua tähän suuntaan ihan asiallisesti. Tärkeää oli myös säilyttää väistöä ratsastaessa rentous ja apujen pehmeys, sillä jos aloin liikaa painostaa Peraa vahvalla kädellä tai jalalla alkoi se vain kiemurtaa karkuun. Nätillä ratsastuksella toimi myös hevonen nätimmin, kuinka yllättävää. Vasemmassa kierroksessa en ehtinyt hioa väistöä näin hyvin kuntoon. Tähän suuntaan Pera pysyi paremmin apujen välissä suorana ja kiemurtelematta, mutta takaosan poikitus jäi usein vaivihkaa aivan puutteelliseksi.
Lopputunti sujui laukkatyöskentelyn ja maapuomien parissa. Ylitimme toisen pitkän sivun suuntaista puomilinjaa, jolla oli yksittäiseltä puomilta 13 metrin väli neljän puomin sarjalle. Lisäksi toisella pitkällä sivulla tehtiin alkuun ja loppuun laukkavoltit yksittäisen puomin yli, sekä volttien välille loiva kiemura ravissa. Aloitimme tehtävän oikeassa kierroksessa. Peran laukkakaan ei rullannut erityisen energisesti, tosin puomilinjalla se imi paremmin kuin volteilla. Haluttu askelmäärä eli neljä laukkaa tuli 13 metrin väliin oikein luontevasti, joten annoin Peran humputella tässä hieman lötkössä laukassa. Säädeltävyyttä kuitenkin löytyi pienestä energian puutteesta huolimatta, ja askel oli enimmäkseen helppoa sovittaa puomeille. Venyvyyttä riitti, joten Pera harppasi puomin yli vaivattomasti sellaisestakin paikasta jonka koin itse olevan hieman kaukana.
Kierroksen vaihtuessa vasemmaksi Pera vihdoin heräsi kunnolla. Nyt puomilinjaa ylitettiin aloittaen sarjasta. Laukkaan tuli parempi eteenpäinpyrkimys ja takaosa alkoi polkea paremmin. Puomisarja ylittyi ilmavilla askelilla, ja 13 metrin välissä sain nyt ottaa vähän kiinni ja lyhentää jotta neljä laukkaa mahtui kunnolla mukaan. Tämä onnistui hyvin, ja laukan säätely oli entistä helpompaa nyt kun Pera todella pyrki itse eteen. Open mukaan tämä oli jo varsin hyvää estelaukkaa. Energiatason nousu näkyi myös loppuraveissa, eli Pera liikkui hurjan paljon elastisemmin ja lennokkaammin kuin alkutunnista. Ravissa oli pientä ”sähköä”, ja nyt olisi todellakin vasta päässyt aloittamaan ratsastuksen tosissaan. Tältä pitää Peran liikkeen tuntua!
Ero alku- ja lopputunnin liikkumisessa oli kuin yöllä ja päivällä, joten olisipa kannattanut herätellä Pera isommalle vaihteelle jo aikaisemmassa vaiheessa. Hissutteluun ei pidä tyytyä, sillä Peralta kyllä löytyy niin laadukasta ja ihanaa liikettä kun se vaan vähänkään herää työskentelemään. Toisaalta eipä se hevonen liiku, jos ratsastaja on näin tuskallisen kankea ja jarruttaa istunnalla. Huominen Airan istuntatunti tulee todella tarpeeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti