Ilman jalkoja, ilman puskemista

Tallinmäellä oli jälleen mahdollisuus Airan istuntatuntiin, joten otimme Annen kanssa tälläkin kertaa yhteisen tunnin. Pyynnöstämme tänään keskityttiin pohkeisiin ja niiden käyttöön. Otin esille myös kantapääongelmani ja jalustinten oikean pituuden, joista oli eilen ollut keskustelua open kanssa. Aira laittoikin miedät ensin keventämään ilman jalustimia. Aluksi kevennys oli vähän notkoselkäistä ja etukumaraa, mutta kun sain lantiota otettua paremmin alle korjaantui asento korrektimmaksi. Keventäminen ilman jalustimia myös aukaisi jumeja todella tehokkaasti, ja kun kohta otimme jalustimet takaisin jalkaan ei minulla ollut enää mitään ongelmia pitää jalkaa pitkänä ja kantapäät alhaalla myös tavallisella koulujalustinpituudella. Ilman jalustimia keventäminen voisi olla aina tunnin alkuun hyvä irrottava harjoitus tälle jumissa olevalle ratsastajalle!

Jalustimet jalassa jatkoimme työskentelyä siirtymisten parissa suurella pääty-ympyrällä. Teimme siirtymisiä ravin ja käynnin välillä, ja aluksi siirtymiset tuli ratsastaa kokonaan ilman pohjetta. Näin harjoittelimme eroon pohkeella puskemisesta. Raviin siirtyessä ainoana apuna käytettiin ääntä ja/tai raippaa. Aluksi Vake oli ääniavulle ja raipan kosketukselle vähän hidas, mutta hoksattuaan mitä haluttiin se alkoi siirtyä raviin oikein nätisti pelkällä pienellä raipan hipaisulla tai jopa pelkällä maiskutuksella. Kun sitten pohje otettiin takaisin käyttöön piti edelleen pidättäytyä kaikesta puskemisesta ja tuuppaamisesta ja ratsastaa mahdollisimman pienin avuin. Niin vaan Vakekin alkoi tehdä siirtymiset pienestä ja kevyestä pohjeavusta kun kaikki ylimääräinen pohkeenkäyttö oli karsittu pois. Kun puskeminen jäi ja jalat olivat saaneet alkutunnista venytystä löytyi myös pohkeen paikka ja jalan asento aika mukavasti kohdilleen. Jalat lepäsivät rennosti ponin ympärillä, ja myös lantio ja keskivartalo löysivät hyvin paikkansa. Ajoittain Aira muistutti vielä rentouttamaan olkavarret kylkien viereen, ja tällä korjauksella alkoi istunta olla kokonaisuudessaan jo aika mukava. Vakekin liikkui rentona ja tyytyväisenä (mitä nyt jonkin verran kiusaantui paarmoista, joita oli tänään aivan tuskallisen paljon).

Ratsastimme siirtymisiä vielä laukan ja ravin välillä, edelleen suurella ympyrällä pysytellen. Laukannostoissa ja laukassa ylipäänsä sai olla vielä tarkempana, ettei istunta tai pohje alkanut ollenkaan puskea Vakea eteen vaan tarvittaessa pohje antoi napakan merkin ja sen jälkeen rentoutui. Nostot olivat aluksi vähän tahmeita, mutta paranivat vähitellen niin että pelkkä yksittäinen sisäpohkeen merkki riitti. Vake laukkasi tänäänkin pyöreäksi hakien kun vaan muistin rentouttaa sisäkättä. Pohkeella aktivointia kyllä tarvittiin, jotta laukka jaksoi pyöriä. Oikeassa laukassa ylävartalo pääsi vielä jonkin verran heijaamaan, mutta vasemmassa laukassa löytyi oikein luonteva, rauhallinen ja jäntevä istunta joka ei tosiaankaan yhtään tuupannut. Tarpeen mukaan kannatti ennemmin vaikka vähän koskettaa raipalla sen sijaan että olisi alkanut vaivihkaa tuupata istunnalla. Vauhti ei tietysti päätä huimannut, mutta Vake laukkasi allani rentona ja tasaisesti pehmeää laukkaa jossa oli hyvä istua.

Sain tänään paljon kehuja istunnan parantumisesta, ja lopputunnista oli todellakin sellainen olo että ylävartalo, lantio ja jalat olivat löytäneet oikean paikkansa. Pääsin istumaan pitkällä jalalla ponin ympäri, eivätkä jumit tänään kiristäneet vastaan. Vielä olisi kuitenkin aktiivisemmin korjattava olkavarsia alas ja kiinni kylkiin, niin etten päästäisi käsiä jännittymään suoraksi ja kyynärpäitä irti kyljistä. Apujenkäytön suhteen sain taas todeta samaa kuin jo Artsin tunnilla, eli kun en turhaan puske pohkeella ja "huuda" avuilla niin Vake alkaa kyllä toimia pienemmillä merkeillä. Kunpa vaan aina ja joka tilanteessa muistaisi että puskeminen ei kannata!

Tunnilta tallentui myös muutama lyhyt videopätkä, kiitos Lauralle kuvaamisesta!