tiistai 15. maaliskuuta 2016

Aurinkohäiriöitä maneesissa

Tiistaina oli taas estevalmennuksen vuoro ja ratsunani Vake. Kävimme kävelemässä pitkät alkukäynnit peltolenkillä, ja sitten menimme maneesiin aloittamaan verryttelyt. Maneesin päätyovi jätettiin auki, ja se aiheutti pienen häiriötekijän. Aina oven ohi mennessä Vaken piti kuikuilla kaula mutkalla ulos, joten tässä kohdassa keskittyminen herpaantui.

Ehdimme mennä itsenäisesti ravi- ja laukkaverryttelyt, ja sitten aloitimme hypyt jumppapystyllä. Pystyn edessä oli kavaletti yhden laukan etäisyydellä, ja vielä pystyn takana oli puomi ylitettävänä. Tehtävään toi lisähaastetta iltapäiväauringon ikkunoiden läpi luomat valoläikät, jotka osuivat tähän aikaan juuri sarjan väleihin. Tämä varmasti vaikeutti tehtävän hahmotusta hevosilla, ja Vake ainakin tuli tehtävään sisään hieman jarruttaen. Tällainen "jumppasarja" olisi tietenkin vaatinut Vakelta hyvää etenemistä, joten aluksi oli kovin kömpelöä kun ei poni ollut yltää varsinkaan viimeisen puomin yli. Nenä maassa mentiin. Tehtävää hypättiin putkeen useampi kierros, ja siinä laukatessa Pia ohjeisti tekemään laukan sisällä paljon muutoksia. Välillä siis eteen ja välillä lyhennystä, jotta hevonen alkaisi reagoida nopeammin ja laukkaan tulisi lisää haitaria. Tässä vaiheessa tuntia minulla ei kyllä ollut vielä oikein muuta vaihdetta kuin eteen tuuppaaminen, sillä Vake lähti vähän tahkeasti liikkeelle ja sarjalla se tosiaan oli kovin hidas.

Seuraavaksi hyppäsimme S-kiemuran (esteet 1-3), jossa oli molemmissa päädyissä pystyt vinottain lyhyen sivun vieressä sekä kentän keskellä okseri, jolla vaihtui suunta. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, ja Vake tuntui jo etenevän topakammin. Ponnistuspaikat oli helppo löytää, mutta S:n toisessa kaarteessa sai olla tarkkana, ettei poni päässyt puskemaan liikaa sisään. Tässä päädyssä nimittäin avonainen ovi lisäsi puskemistaipumusta.

Sitten vaihdoimme suuntaa, ja tarkoitus oli hypätä kiemura vastakkaiseen suuntaan eli avonaiselta ovelta aloittaen. Kaikki tuntui aluksi ihan normaalilta, mutta okseria lähestyessä Vake alkoikin jarruttaa eikä lähtenyt yhtään pohkeesta eteen. Vauhti hiipui ja pysähtyi esteen eteen, ja olin hyvin hämmentynyt. Käänsin Vaken uuteen lähestymiseen ja napautin lisää vauhtia, mutta Vake kielsi toistamiseen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt on poni jostain rikki. Vake ei kiellä ikinä, eikä varsinkaan tavalliselle 70 sentin esteelle! Onneksi tässä vaiheessa Anne hoksasi, että kirkas myöhäisiltapäivän aurinko paistoi ikkunasta sisään suoraan esteen takaa juuri hevosen silmien tasalta. Omiin silmiini ei aurinko lähestymisessä osunut, koska olin sen verran ylempänä, että aurinko jäi minun näkökulmastani juuri ikkunan yläpuolelle. Tässä oli varsin selvä syy Vaken pysähtymiseen, sillä ei se varmasti kyennyt näkemään ollenkaan missä este oli, kun aurinko sokaisi sen estelinjalle tullessa. Tilanteen ollessa tämä totesimme, että ei hypätä estettä näin päin vaan ainoastaan toisesta suunnasta.

Tulimme siis seuraavaksi S-kiemuralle toisesta suunnasta. Omat pasmat olivat menneet kielloista aivan sekaisin, ja Vakekin oli selvästi hämmentynyt tilanteesta niin, että se tuntui nyt hieman epäröivältä hypyissä. Ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät, mutta olin niin lamaantunut, että toisessa kaarteessa päästin Vaken huolimattomasti oikaisemaan. Näin tulimme pystylle vinosti ja hankalasti, eikä Vake halunnut tällaisesta lähestymisestä ja tällaisessa tilanteessa hypätä. Kuskin piikkiin tämä moka, mutta epävarmuuden tunne ei siitä ainakaan helpottanut.

Seuraavaksi pidensimme tehtävän viiden esteen mittaiseksi jatkaen S-kiemuran perään kaarevan linjan okserille ja tältä edelleen kaarevasti pystylle. Kaarevien linjojen etäisyydet olivat ponilla kuusi laukkaa. Ennen ensimmäiselle esteelle suuntaamista piti ratsastaa laukka kuntoon uralla, ja Pia ohjeisti taas tekemään muutoksia eteen ja taakse. Ensimmäisellä esteellä hyppy oli vielä vähän epävarman oloinen, mutta Vaken itseluottamus palasi näköjään nopeasti ja seuraaville esteille se lähestyi jo normaalin reippaalla asenteella. Huokaisin helpotuksesta, kun Vake tuntui taas omalta itseltään. Laukka sujui ihan mukavalla energialla, ja esteet ylittyivät hyvistä paikoista. Sama viiden esteen pätkä tultiin vielä uudestaan vähän korkeampana, eli meille esteiden korkeudet olivat nyt 80-90 sentin välimaastossa. Vake meni edelleen sujuvasti ja näppärästi, ainoa pieni notkahdus tapahtui kolmannella esteellä eli päätypystyllä, johon tultiin vähän vinossa ja lähelle. Kun hypystä tuli näin ollen pieni ja jarruttava, niin seuraava kuuden laukan linja kävi tietenkin pitkäksi. Ratsastin raivokkaasti eteen, ja laukka venyi kuin venyikin juuri tarpeeksi kuuteen askeleeseen. 90 sentin okserille tuli komea hyppy, ja sen jälkeen pääsin seuraavassa välissä vain istumaan laukan sujuessa samoilla tulilla viimeiselle esteelle.

Lopuksi hyppäsimme vielä päätypystyt suurella loivalla kaarella vasemmassa laukassa. Nyt piti ovipäädyn esteelle siis lähestyä suoraan kohti vieressä olevaa avonaista ovea. Vake tuntui loppua kohti kulkevan aina vaan paremmin ja paremmin, ja uralla sain sen jo huomattavasti nohevammin lyhenemään ja lähtemään eteen. Molemmat pystyt ylittyivät oikein näppärästi, tosin avonainen ovi ajoi Vakea esteen sisäreunaan, ja vasen pohje sai kaarteessa olla jämäkkä. Näin tunti päättyi oikein kivoihin hyppyihin.

Huh! Kylläpä vastoinkäyminen sai minut hetkeksi tolaltani. Oman pään kasaaminen kesti aikansa, mutta on kyllä suuri onni, että Vake on niin anteeksiantavainen. Outo tilanne, jossa käskettiin eteen ja hyppäämään sokkona, söi Vakenkin luottamusta hetkeksi, mutta kyllä poni taisi tässä olla meistä se, joka pääsi ensimmäisenä asian ylitse. Ihanan pian Vake normalisoitui, ja hyppäsi taas kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja niin pääsin itsekin vähän rentoutumaan. Lopputunnista meno oli sangen mainiota. Pialla oli hyvä pointti, että laukkaa kannattaa työstää muutoksilla molempiin suuntiin, sillä pelkkä jatkuva eteenajo hyvin nopeasti vain turruttaa hevosen. Lopussa tuntui siltä, että Vake tosiaan tuli ryhdikkäämmäksi ja takajalkojen päälle, kun maltoin välillä myös vähän kasata laukkaa. Tästä onkin sitten kätevää tuoda poni sopivaan ponnistuspaikkaan, kun laukassa on tarvittaessa pientä varaa sekä eteen että taakse. Pitää siis muistaa, että ainoa vaihde ei ole koko ajan eteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti