Maanantain ratsu Tallinmäellä oli jälleen yllätys. Sain Unskin! Unski on yksityishevonen eikä periaatteessa ole tuntikäytössä, mutta Unskin omistaja halusi tänään ratsastaa ratsastuskoulun hevosella, ja niinpä minulle lankesi kunnia ratsastaa puolestani Unskilla. Unski on 19-vuotias suomenhevosruuna, kokenut ja osaava herrasmies, joka on sivusta katsottuna näyttänyt todella mukavalta hevoselta. En vaan ollut aikaisemmin hoksannut, kuinka valtavan iso Unski on. Omistajan mukaan säkäkorkeus on noin 166 senttiä, ja sen kokoinen suomenhevonen on aikamoinen jytkäle. Vähän jo huolestutti, kuinka minä kirppu osaisin istua tällaisen leveärunkoisen hevosen selässä, varsinkin kun sillä oli koulusatulakin. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi: Unski oli jotenkin helpon muotoinen, vaikka olikin leveä, ja sillä oli superpehmeät liikkeet, joissa oli helppo istua. Ison hevosen satulakin oli tietysti iso, joten lyhyille reisilleni oli tilaa todella hulppeasti eikä olo ollut koulusatulassa lainkaan hankala.
Harjoittelimme tänään kouluradan tehtäviä, ja niinpä ratsastimme 20x40 metrin kokoiseksi rajatulla alueella. Kuusi ratsukkoa näin pienessä ruudussa on aika paljon, mutta ihmeen hyvin sinne mahduttiin. Minullakaan ei ollut mitään ongelmia suuren ratsuni kanssa, sillä Unski oli oikein kuuliainen ja notkea hevonen. Aivan aluksi sain vähän patistella sitä eteenpäin, mutta hyvin pian ravi lähti sujumaan letkeästi eteen. Käynnistysnapin löydyttyä pyöreyskin tuli aivan itsestään. Unski oli ohjalla pehmeä ja kevyt, todella mukava ratsastaa. Aluksi oikea puoli tuntui hieman jähmeältä ja Unski oli jonkin verran kiinni oikeassa ohjassa, mutta tunnin mittaan tämäkin puoli notkistui, ja myöhemmin en puolieroa enää juuri huomannut. Kun hevonen oli näin helppo ja miellyttävä ratsastaa, niin saatoin hyvin keskittyä omaan istuntaan. Erityisesti yritin huolehtia käsien asennosta, mutta sain kyllä monta kertaa itseni kiinni vasemman nyrkin kallistumisesta.
Teimme K.N. Specialin mukaisia laukannostoja, oikeassa kierroksessa siis lyhyen sivun keskeltä ja vasemmassa kentän keskellä. Siirtymiset raviin tehtiin pitkän sivun lopussa kulman jarruttavaa vaikutusta hyödyntäen, ja lopuksi kokeilimme myös siirtymisiä suoraan laukasta käyntiin. Unski teki myös laukannostot tosi kuuliaisesti. Laukan pyöriminen tuntui hieman laiskalta, joten laukassa sain ratsastaa hieman enemmän pohkeella. Ope muistutteli istumaan reilusti pystyssä ja ”selkänojaan” nojaten. Myös laukassa Unski liikkui aika pehmeästi, ja siirtymiset raviin olivat ihan asiallisia. Käyntiin siirtyessä jarrutusmatkaa oli kuitenkin aika paljon, joten laukka ei ollut tarpeeksi lyhyttä ja takaosalla mahdollistamaan näppärän siirtymisen suoraan käyntiin.
Lopuksi työskentelimme vielä ravissa. Ratsastimme molempiin päätyihin 10 metrin voltit, ja molemmista suunnista lävistäjät, joilla otettiin kolme askelta käyntiä. Unski meni tässä vaiheessa mielestäni tosi kivasti. Hetkittäin se yritti käydä vähän raskaammaksi ohjalla ja juosta pidätettä vastaan, mutta ei tarvittu kuin pieniä kontrollipidätteitä istunnalla ja ohjalla ja sitten käden myötääminen kevyeksi, niin Unski jäi taas kuulolle ja kevyeksi. Siirtymisiin lävistäjällä kannattikin tulla melko pientä ja kontrolloitua ravia, jotta Unski tuli käyntiin pehmeästi eikä yhtään kättä vasten. Volteilla Unski taipui molempiin suuntiin oikein kauniisti. Lopuksi kevyessä ravissa otettiin pitkillä sivuilla muutamat keskiravit. Keskiravi olikin Unskin bravuuri, sillä siltä löytyy oikein hieno, tahdikas ja letkeä ravi, jota kelpaa venyttää. Ei tarvinnut kuin vähän toppuutella Unskin intoa kulmassa, ja päästää se sitten liikkumaan isoa ravia suoralla eteen.
Tunti Unskin selässä vierähti oikein mukavasti. Kyllä huomaa, että kyseessä on todellakin yksityishevonen, jota ratsastetaan koko ajan oikein ja hyvin. Näin kuuliaisella ja pehmeällä hevosella on aina ilo mennä, ja täytyy sanoa, että näin kevyesti ja pehmeästi toimivaa suomenhevosta tulee harvemmin vastaan. Olipa kiva, että minulle tuli tälläinen mahdollisuus ratsastaa Unskilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti