Kiero kuski mutta hyvä poni

Tiistaina menin taas estevalmennuksessa Vakella. Verryttelimme melko itsenäisesti taivuttelujen ja siirtymisten parissa, ja sitten kävimme estetehtävien pariin. Tänään estekorkeudet eivät päätä huimanneet vaan enimmäkseen hypeltiin ristikoita, mutta tehtävää riitti kyllä silti.

Verryttelyesteinä hypättiin kahta ristikkoa lävistäjäkahdeksikolla. Meno oli ihan sujuvaa, mutta jostain syystä ponnistuspaikka löytyi helpommin vasemmasta laukasta lähestyttävällä ristikolle. Vaken laukka oli nyt kuulemma hyvää, vaikka itse olisin toivonut vielä vähän enemmän imua esteitä kohti. Seuraava tehtävä oli oikeassa laukassa kentän poikki hypättävä pysty varustettuna maapuomeilla molemmin puolin. Tässä vaiheessa este oli vielä ihan matala, mutta silti tehtävä ei ollut aivan simppeli, sillä Vaken kanssa oli pakko saada askel sopimaan ensimmäiselle puomille ihan nappiin, jotta puomien ja esteen ylitys onnistui kompuroimatta. Ajauduimme myös jonkin verran sisäreunaan eli Vake nojaili sisäpohjetta vastaan. Ikkunasta suoraan silmiin paistava aurinko ei ainakaan helpottanut tehtävää.

Seuraavaksi tulimme samaa päätypystyä vasemmasta laukasta, ja jatkoimme sen jälkeen pitkän sivun suuntaiselle kolmen esteen jumppasarjalle. Sarja alkoi innarilla, jonka jälkeen seurasi kahden askeleen väli okserille. Päätypysty oli tästä suunnasta helpompi kun ei aurinko tullut silmiin, mutta Vake joutui ihan ponnistelemaan nyt kun maapuomien välissä oleva este oli nostettu noin 80 sentin korkuiseksi. Jumppasarja meni sujuvasti ja välit olivat sopivat. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta, kuinka oma kroppa kiertyi sarjalla hypyissä vasemmalle. Varsinkin okserilla olin aika mutkalla, ja tämä teki alastulosta itselleni töksähtävämmän. Laukkakin näkyi vaihtuvan helposti vääräksi, kun olin näin kierossa. Tämä on minulla perinteinen ongelma juuri vasemmassa kierroksessa pitkän sivun suuntaisesti hypättävillä esteillä.

Lopuksi hyppäsimme kuvan radan. Otin Vakelle sujuvan laukan alle, ja radan aloittava kiemuraura kavaletilta toiselle onnistui asiallisesti. Puomi-pysty-puomi-tehtävään tultiin lapaa sisälle puskien, mutta Vake jumppasi itsensä puomien ja esteen yli ihan sutjakasti. Suunta ja laukka vaihtuivat ristikon ylityksellä, ja sitten hoputtelin taas laukkaan lisää kierroksia sarjaa varten. Sarja onnistui muuten hyvin, mutta kiersin itseni okserilla mutkalle ja Vake vaihtoi laukan vääräksi. Laukan korjaus onnistui näppärästi, ja viimeisenä tultiin vielä kahden ristikon välinen kaari laukanvaihtoineen. Edellisen tunnin isot hevoset olivat ottaneet ristikoiden välille kuulemma viisi askelta. Pääsin tulemaan tehtävään ihan sujuvaa laukkaa ja käänsin kaaren hieman oikaisten, ja niin myös Vake meni tien viidellä laukalla. Metrejä säästävästä kaarteesta huolimatta lähestymisreitti toisellekin ristikolle oli kunnossa ja laukanvaihdot onnistuivat asiaankuuluvasti.

Rata oli varsin kelpo, mutta lopuksi saimme vielä mennä uusiksi vaikeimman tehtävän eli kiemuran kavaleteilta päätypystylle (esteet 1-3). Taisin olla hieman nukuksissa, eikä askel osunut ponnistuspuomille hyvin.  Niinpä Vake ei onnistunut venyttämään pystyn yli vaan söhelsi mukaan lisäaskeleen. Uudella yrityksellä varmistelin alle vähän aktiivisemman laukan. Taas jäätiin hieman kauas ponnistuspuomilta, ja luulin jo, että pieleen menee. Vake kuitenkin tsemppasi ihan tosissaan, ja venytti puomin ja pystyn yli oikein hienosti. Ihanaa, kun se viitsii laittaa itsensä likoon!

Valmentajalta tuli kehuja, että meno oli tänään sujuvaa ja Vake oli sopivan menevässä ja yritteliäässä mielentilassa. Itse jäin tosin kaipaamaan vielä aavistuksen lisäimua laukkaan. Tänään ei kuitenkaan esiintynyt kovin pahaa kaarteista sisään puskemista, joten ehkä eilisillan koulujumppailusta oli oikeasti hyötyä. Kuski sen sijaan oli ärsyttävän vino, eli oman kropan kiertymistä vasemmalle on syytä tarkkailla paitsi sileällä myös hypyissä.