perjantai 11. maaliskuuta 2016

Tammamamma kävelyllä

Perjantain ensimmäinen ratsastus oli maastokävely, jonne minun piti alun perin lähteä Vakella. Vake oli kuitenkin jo päässyt tänään maastoilemaan, mutta sen sijaan liikuntaa vailla oli Elviira, joka sitten lähti kanssani lenkille. Näin pääsin ensimmäistä kertaa Elviirankin satulaan. Elviira eli Elvira Madigan II ei olekaan mikään turha tamma, vaan Sanna Siltakorven entinen kenttähevonen, jolla on tilillään ainakin SM-kultaa. 19-vuotias Elviira on tällä hetkellä kantavana, ja varsan kasvattelun ohella se on ollut kevyesti käytössä tunneilla. Näin vapaapäivänä mammalle teki hyvää käydä pienellä kävelylenkillä pelkän tarhassa seisomisen sijaan.

Tiesin Elviiran erittäin kiltiksi ja luotettavaksi hevoseksi, ja sellainen herttainen tapaushan se olikin. Ainoastaan satulavyön kiristyksestä Elviira ei pitänyt yhtään, joten se piti tehdä erittäin varovaisin ottein. Seuraksi kävelylle lähti Uuno-suokki, joka meni alkumatkasta edellä. Elviira mennä lönkötteli kaikessa rauhassa pitkin ohjin niin kuin ei mikään maailmassa saisi sitä hätkähtämään. Kun käännyimme pois Kotakankaantieltä metsälenkille sai Elviira rohkeampana ottaa vetopaikan, ja hetkellisesti se valpastuikin menemään korvat pystyssä ja oikein vetävällä askeleella. Elviira oli kyllä siitä mainio, että jännittävät asiat saivat sen vain nostamaan korvat pystyyn ja puhisemaan itsekseen samalla kun se marssi määrätietoisesti eteenpäin. Metsässä mentiin pian taas hyvin rennosti.

Pitkin ohjin kävelyllä en tietysti päässyt kovin syvällisesti Elviiraan tutustumaan, mutta vaikuttihan se ensikosketuksen perusteella oikein ihastuttavalta hevoselta. Viisas ja kokenut vanha kilpahevonen on aina mukava seuralainen vaikka ihan käyntimaastoonkin.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Viime kesänä mietinkin, että hassua, kun sinulla on siellä Elviira-varsa ja täällä taas on Elviira-mamma. "Meidän" Elviira kun pyöräytti varsan viime vuonnakin.

      Poista