Sunnuntain ensimmäinen tunti oli koulua. Olin erittäin vapaaehtoinen ratsastamaan uudestaan Radalla, ja kun ei sitä kukaan muukaan välttämättä halunnut, niin pääsin taas ponilla tunnille.
Oma olo oli tänä aamuna ehkä hieman tukkoinen. Olimme tehneet eilisiltana kuntosalitreenin, ja vaikka lihakset eivät treenin jäljiltä tuntuneet kipeiltä, niin olin ehkä kuitenkin jäykempi. Niin tai näin, nyt ei ollut läheskään niin hyvä tatsi ratsastukseen kuin eilen. Tai ehkä se kuu taas vaihtoi asentoa, ja joko minulla tai tammalla tai molemmilla oli nyt vaan henkisesti huonompi päivä. Rada vaikutti tunnin alussa jopa vähän laiskalta ja nihkeältä, ja kun se ei edennyt ei löytynyt myöskään tasaista ja hyvää tuntumaa. Laukkaverryttelyssä sain suorastaan pyytää ponia eteen. Reippaan laukkailun ansiosta alkoi tuntumallekin tulla jo jotain mitä ratsastaa, mutta pääsääntöisesti oli kyllä selätöntä menoa. Istuntakaan ei toiminut yhtään. Opelta tuli sanomista niin heiluvista alapohkeista kuin lappeelleen kääntyvistä nyrkeistäkin. Pohjetta piti saada taaksepäin, ja polvea alas. Kroppa ei vaan toiminut!
Turha luulo, että Rada olisi ollut kokonaan nukuksissa tänään. Laukkaverryttelyn jälkeen oli ponissa kierroksia, ja kun aloitimme varsinaiset työt niin Rada tuntui lopullisesti hermostuvan toistaitoiseen kuskiin. Nostimme jalustimet kaulalle, ja keräännyimme keskiympyrälle ratsastamaan sulku- ja vastasulkutaivutuksia. Rada oli nyt jännittynyt ja kiireinen. Yritä siinä sitten tehdä sulkutaivutuksia. Periaatteessa taivutusväistöt olisivat varmasti olleet hyvä työkalu ponin avuille saamiseksi, mutta kuten sanottua, tänään ei vaan mikään onnistunut. Kaiken toivottomuuden lisäksi onneton sisäpohje irtosi kyljestä ihan kokonaan aina, kun aloin pyytää sulkutaivutusta. Sisäpohkeen ympärihän sen hevosen pitäisi taipua, mutta mitenkäs taivut, kun ratsastaja heittää jalan eteen ja irti. Sulkutaivutuksia ährätessä herpaantuivat myös nyrkit lappeelleen ja olkapäät eri tasolle. Vaikka kuinka keskityin nyrkkeihin ja suoruuteen, niin ne levisivät kuin jokisen eväät saman tien kun aloin tehdä sulkutaivutusta. Ei, ei, ei. Ravissa oli tietysti vielä mahdottomampaa. Rada juoksi selkä alhaalla karkuun, enkä saanut istuntaa siinä kipityksessä mitenkään vakautettua.
Vasemmassa kierroksessa tapahtui lopulta pieni ihme. Käynnissä työskennellessä Rada naksahtikin hetkeksi kuulolle, ja lakkasi juoksemasta alta. Mysteeriksi jäi, mitä tein oikein, että poni olikin yhtäkkiä tuntumalla pyöreänä ja kuunteli apuja. Siitäpä sitten irtosi sulkutaivutukset ja vastasulkutaivutukset niin kuin mikään ei olisi helpompaa. Pysyi muuten nyrkitkin pystyssä ja sisäpohje kyljessä, kun sain kaikessa rauhassa keskittyä olemiseeni. Raviin en kuitenkaan valitettavasti saanut näitä hyviä fiiliksiä siirrettyä.
Lopuksi teimme vielä vastalaukannostoja käynnistä ympyrällä. Radalla meni heti kuppi nurin, ja se kuumahti aivan täysin. Ope kertoi, että vastalaukka saa Radan hermostumaan ja hätääntymään, kun se ei oikein ymmärrä, miksi ratsastaja pyytää väärän puolen laukkaa. Sain tehdä tehtävää sitten helpotettuna versiona, eli jalustimet jalassa ja suoralla uralla. Rada kyllä nosti vastalaukan uralla kuuliaisesti, eli sain annettua sille oikeat avut ja se ymmärsi ne. Vaikeutena vaan oli päästä nostoon niin, ettei poni räjähtänyt jo omia aikojaan laukalle tai steppaillut aivan kiihdyksissään. Tulipahan ainakin ylämäkeen suuntautuvia nostoja. Päädyn lähestyessä jarruttelin Radan aina raville, ja laukkapätkien välillä tyynnyttelin ponia ravaamalla keventäen ympyröitä.
Jos ei muuta, niin ainakin vastalaukkatehtävä toi liikkumiseen kunnolla energiaa. Loppuraveihin siirtyessä Rada ravasi mainion tuntuisesti etuosa ylämäkeen kohoten. Kaunis muoto sieltä löytyi viimeinkin, ja näin pääsin loppuminuuteilla kokemaan taas hienompia hetkiä tämän ponin kanssa. Ei kai tässä ole kyse muusta kuin siitä, että pitää saada Radan energia suunnattua rentoon työskentelyyn, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Poniparka selvästikin haluaa kovasti miellyttää ja menee vaikka rusetille, jos vaan ymmärtää, mitä pyydetään. Sitten kun ei ymmärrä, niin se hätääntyy välittömästi ja leviää joka suuntaan. Tänään en kyennyt olemaan tarpeeksi selkeä ja houkuttelemaan Radaa kuorestaan tekemään töitä luottavaisena, ja niin oli noidankehä valmis. Onneksi tuntiin mahtui sentään ne pari pientä hyvää hetkeä, jotka voi jättää päällimmäiseksi mieleen.
FilmMe-videota tuli kuvattua vain loppuraveista.
FilmMe-videota tuli kuvattua vain loppuraveista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti