Tämän viikon estetreenissä olimme oman open ohjauksessa ja hyppäsimme rataharjoituksen. Verryttelimme ensin itsenäisesti ja kertasimme sitten eiliseltä tuttua kavalettilinjaa. Vake meni noin 20 metrin kavalettilinjan luontevimmin kuudella askeleella. Vake ei ollut ihan kaikista terävimpänä tänään, mutta vastasi kuitenkin pohkeesta hyvin eteen ja keulakin pysyi ylhäällä.
Ennen radan hyppäämistä otimme yksittäisiä verryttelyhyppyjä pystylle ja okserille samaan tapaan kuin kisaverkassa. Pystyä hypättiin soikiolla vasemmassa laukassa, ja kierros kierrokselta puomi nousi ylöspäin. Matalemmille esteille löytyi näppärästi hyvät ponnistuspaikat, mutta ysikympin pystylle ei askel sattunut sopimaan yhtä hyvin. Tein varmaan ihan järkiratkaisun, kun en yrittänytkään tuupata eteen vaan jäin odottamaan ja annoin Vaken ottaa miniaskeleen. Toisella yrityksellä paikka oli jo sujuvampi. Näissä hypyissä huomasin kuitenkin sukeltavani ylävartalolla liikaa kaulan päälle, ja päätin kiinnittää asiaan huomiota tulevilla esteillä. Otimme pari hyppyä yksittäiselle okserille oikeasta laukasta, ja tässä muistin olla makailematta kaulalla. Samalla tosin jouduin antamaan ohjan valua hypyssä pidemmäksi, sillä kädet eivät ylettyneet myötäämään Vakelle tarpeeksi.
Verryttelyhyppyjen jälkeen rykäisimme saman tien radan. Esteet olivat noin 80 sentin tasolla, ja sarja hieman matalampi. Herättelin Vaken innokkaaseen laukkaan, ja rata alkoikin sujuvasti. Kahdelle ensimmäiselle esteelle oli mukavat lähestymistiet, ja laukka imi hyvin eteen. Kakkosesteen jälkeen olin valmistautunut estämään oikomiset, ja sainkin Vaken menemään päätyyn asti melko hyvin. Näin saatiin asiallinen tie kolmosesteelle, vaikka kaarre olikin melko tiukka. Askel ei vaan osunut okserille ihan nappiin, vaan mentiin lähelle. Kun hypystä tuli pieni ja hieman jarruttava, niin suora noin 18 metrin linja oli liian pitkä. Tämä olisi pitänyt selvittää viidellä laukalla, mutta Vake joutui tikkaamaan mukaan vielä lisäaskeleen. Sarjalle kaartaessa olisi puolestaan oma katse saanut mennä paremmin edeltä, jotta olisin saanut lähestymislinjan vielä suoremmaksi. Sarjaväli oli vain noin 6,4 metriä, mutta silti se jäi vähän pitkäksi. Vake kuitenkin venytti perinteisen roikaisun b-osalle. Kuutosesteelle tultiin hyvin eikä laukka päässyt kurvissa sammumaan. Kaareva linja seiskalle oli tarkoitus mennä viidellä laukalla kaarretta oikaisten, mutta taisin oikaista vähän liikaakin niin että oltiin menossa esteen oikeaa reunaa kohti. Vakelle oli hetken aikaa epäselvää, ollaanko menossa esteelle vai ohi, ja niinpä matkaan tuli ylimääräinen mutkittelu.
Koska suhteutetuilla linjoilla ei hommat menneet ihan nappiin niin saimme ottaa nämä heti uusintana. Kaareva linja kuutoselta seiskalle onnistuikin nyt oikein sujuvasti ja hyvillä hypyillä, ilman kiemurtelua. Jatkoimme vielä suoralle linjalle, jossa tuli taas okserille pieni hyppy läheltä. Nyt olin kuitenkin hereillä ratsastamassa Vakea saman tien eteen, ja niin sain sen venyttämään linjan halutulla viidellä laukalla.
Vake ei ollut tänään niin energinen ja sujuva kuin parhaimmillaan, mutta tekeminen oli perusvarmaa ja poni eteni pahemmin hyytymättä. Ainoastaan olisin toivonut pientä lisäimua esteitä kohti, se olisi varmasti sujuvoittanut joitakin ponnistuspaikkoja ja hyppyjä. Tällä kertaa sentään maltoin hyvin odottaa ja olla tuuppaamatta niissä tilanteissa, kun näin ettei ponnistuspaikka satu oikein hyväksi. Rauhassa lähelle on kuitenkin usein se parempi ratkaisu. Kasikympin esteet näyttävät nyt ainakin sen verran pieniltä, että lähestymisissä ei synny tarvetta paniikkiratkaisuille.
Ennen radan hyppäämistä otimme yksittäisiä verryttelyhyppyjä pystylle ja okserille samaan tapaan kuin kisaverkassa. Pystyä hypättiin soikiolla vasemmassa laukassa, ja kierros kierrokselta puomi nousi ylöspäin. Matalemmille esteille löytyi näppärästi hyvät ponnistuspaikat, mutta ysikympin pystylle ei askel sattunut sopimaan yhtä hyvin. Tein varmaan ihan järkiratkaisun, kun en yrittänytkään tuupata eteen vaan jäin odottamaan ja annoin Vaken ottaa miniaskeleen. Toisella yrityksellä paikka oli jo sujuvampi. Näissä hypyissä huomasin kuitenkin sukeltavani ylävartalolla liikaa kaulan päälle, ja päätin kiinnittää asiaan huomiota tulevilla esteillä. Otimme pari hyppyä yksittäiselle okserille oikeasta laukasta, ja tässä muistin olla makailematta kaulalla. Samalla tosin jouduin antamaan ohjan valua hypyssä pidemmäksi, sillä kädet eivät ylettyneet myötäämään Vakelle tarpeeksi.
 |
| Piirroksesta kiitos Annelle! |
Koska suhteutetuilla linjoilla ei hommat menneet ihan nappiin niin saimme ottaa nämä heti uusintana. Kaareva linja kuutoselta seiskalle onnistuikin nyt oikein sujuvasti ja hyvillä hypyillä, ilman kiemurtelua. Jatkoimme vielä suoralle linjalle, jossa tuli taas okserille pieni hyppy läheltä. Nyt olin kuitenkin hereillä ratsastamassa Vakea saman tien eteen, ja niin sain sen venyttämään linjan halutulla viidellä laukalla.
Vake ei ollut tänään niin energinen ja sujuva kuin parhaimmillaan, mutta tekeminen oli perusvarmaa ja poni eteni pahemmin hyytymättä. Ainoastaan olisin toivonut pientä lisäimua esteitä kohti, se olisi varmasti sujuvoittanut joitakin ponnistuspaikkoja ja hyppyjä. Tällä kertaa sentään maltoin hyvin odottaa ja olla tuuppaamatta niissä tilanteissa, kun näin ettei ponnistuspaikka satu oikein hyväksi. Rauhassa lähelle on kuitenkin usein se parempi ratkaisu. Kasikympin esteet näyttävät nyt ainakin sen verran pieniltä, että lähestymisissä ei synny tarvetta paniikkiratkaisuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti