sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Sekwanan liikutus

Sunnuntaille sain liikutettavaksi uuden tuttavuuden, eli yksityistalliin vähän aikaa sitten muuttaneen Sekwana-tamman. Kyseessä oli 10-vuotias puoliverinen, ja minun näkökulmastani se oli iso, säkäkorkeus varmaan jossain 170 sentin tietämillä. Enpä ole tällaisilla oikeilla hevosilla taas aikoihin ratsastanut, joten tuntuihan se valtavalta laivalta. Muutenkin oli tietysti vähän jännittävää nousta ihan vieraan hevosen selkään.

Kävimme maneesissa humputtelemassa vajaan tunnin verran. Kirjaimellisesti humputteluksi se meni, sillä olin varsinkin aluksi aivan pallo hukassa tämän hevosen selässä. Enhän minä ponispesialisti osaa tällaisilla mennä! Kun olin näin pihalla niin en lähtenyt hevoselta ihmeitä vaatimaan, vaan ratsastin uraa pitkin ja ympyröillä eri askellajeissa sekä tein aika paljon helppoja siirtymisiä. Käynnissä Sekwa tuli pyöreälle kaulalle ihan automaattisesti, joten käynnissä se oli pehmein ja taipuisin ratsastaa. Ravissa sen sijaan mentiin aluksi ihan kamelina, ja liike oli hidasta laahustusta. Alkuun Sekwa tuntui tosiaan jopa vähän eteenpäin puskettavalta. Keventäessä en löytänyt luontevaa asentoa, vaan pohkeet tuntuivat menevän liian taakse. Täytyy myöntää, että jonkin verran jännitin Sekwan reaktioita sen tuijotellessa välillä joitakin maneesin nurkkia, ja tämän seurauksena istunta ei ollut aivan rento vaan pikemminkin olin varautuneessa turvaistunnassa (=etukeno).

Myös laukassa oli aluksi pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kun houkuttelin liikettä esiin lähti Sekwa pyörittämään laukkaa sujuvammin. Laukka olikin oikein kiva askellaji tällä hevosella, ja kun saatiin paremmin liikettä eteen niin Sekwa alkoi laukassa mennä rennommin ja pyöreämmin. Laukassa siis löytyi jonkinlaista ideaa takaa eteen ratsastamisesta, ja etenkin vasemmassa laukassa aloin jo saada jotain otettakin tähän hevoseen. Oikea kierros oli huomattavasti jähmeämpi ja vinompi, joten siinä ei homma samalla lailla loksahtanut raiteilleen.

Alun nihkeilyn jälkeen Sekwa heräsi liikkumaan eteen, ja loppua kohti alkoi tulla jo päinvastaistakin ongelmaa eli välillä hevonen vähän juoksi alta. Parantunut energia ravissa tarkoitti sitä, että Sekwa alkoi tulla paremmin tuntumalle ja loksahti välillä pyöreäksikin. Alas harjoitusraviin istumalla sain napakamman otteen hevoseen istunnalla, ja kun Sekwalla oli isoksi hevoseksi hyvinkin tasainen liike niin alas istuminen onnistui hyvin. Vasemmassa kierroksessa tuli ihan kivoja pätkiä, kun hain käynnissä Sekwan pyöreäksi tuntumalle ja pyysin sen tästä harjoitusraviin saman tuntuman säilyttäen. Silloin kun hevonen taipui ja oli ulko-ohjan tuntumalla niin mentiin nätisti pyöreällä niskalla myös ravissa. Jos taas pyöreys ravissa katosi oli tehokkainta siirtyä käyntiin ja palauttaa tilanne taas rennoksi ja pehmeäksi. Jotain pientä yhteisymmärryksen poikasta alkoi siis ratsastustuokion lopulla sentään pilkahdella, eikä oloni ollut enää aivan niin avuton kuin hommia aloittaessa.

Sekwan ratsastus oli ihan mukava kokemus, sillä hevonen oli varsin asiallinen ja sympaattinenkin. Vaikutti siltä, että tämä hevonen kyllä osaa ja tekee jos vaan kuski osaa pyytää. En osannut varsinkaan aluksi oikein luottaa Sekwaan, sillä olen kaukana mukavuusalueen ulkopuolella isojen puoliveristen kanssa toimiessani, mutta onneksi Sekwa oli peruskiltti ja kuuliainen. Tulipahan taas todettua, että sivistyksessäni on todella suuria aukkoja isojen puoliverihevosten ratsastamisen suhteen, sillä on se niin kovin erilaista kuin ponien ja muiden karvaturrikoiden kanssa työskentely. Välillä tekee oikein hyvää käväistä vieraammillakin vesillä ja haastaa itsensä ratsastamaan myös tämäntyyppisillä hevosilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti