Tiistain tunnilta ei jäänyt kuin paha mieli, mutta onneksi heti seuraavana päivänä oli uusi tunti ja uudet kujeet. Ratsastin siis tänäänkin Vakella, ja ohjelmassa tunnilla oli puomeja. Tämä olikin varmaan ihan hyvä vaihtoehto ryppyotsaiselle koulutreenille. Vaihdoin Vakelle nyt kuitenkin kokeeksi pyöreärenkaiset nivelkuolaimet, sillä lauantain koulukisoihin ei Vakella tavallisesti käytössä oleva D-renkainen kolmipala käy. Vakeen ei kuolaimen vaihto yleensä ole vaikuttanut juuri millään tavalla, mutta olihan se hyvä testata. Tunnin jälkeen totesin, että ehkä poni ei niin paljon nojaillut tähän vieraampaan kuolaimeen.
Verryttelimme hetken aikaa ravissa ja laukassa, ja aloimme sitten ratsastaa suoraa puomilinjaa. Linjalla puomien välissä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin, ja myöhemmin käynnistä nostettiin laukka toiselle puomille. Vake toimi nyt ihan mukavasti, ja teki siirtymisetkin varsin täsmällisesti. Eilinen jumitus oli tiessään, ja nyt poni tuntui ravaavan ihan normaalisti sen sijaan että olisi vain mönkinyt suorilla jaloilla. Kun ravi sujui eteenpäin niin poni vähän pyöristyikin taivutusten kautta. Pysyimme hyvin poissa puskemisen ja jumittamisen noidankehästä.
Jatkoimme suoran linjan ratsastamista laukassa, ja nyt haluttiin samaan etäisyyteen useampi eri askelmäärä. Aloitimme laukan lyhentämisellä. Etäisyys oli noin 20 metriä, ja lyhyt laukka tarkoitti Vakelle tähän väliin kahdeksaa askelta. Vake oli näissä tehtävissä selvästi innokkaampi kuin pelkässä kouluväännössä, ja laukassa oli mukava energia, joka mahdollisti asiallisen lyhentämisen. Poni myös pysyi laukassa kivan ryhdikkäänä. Kahdeksan askelta mahtui väliin mukavasti, tosin ajoittain ongelmana oli saada askel sopimaan ensimmäiselle puomille. Kun laukkaa sai seuraavaksi hieman kasvattaa, niin seitsemän askelta onnistui myös näppärästi.
Puomit käännettiin sitten kavaleteiksi, ja nyt tulimme samaa etäisyyttä vuoroin seitsemällä ja vuoroin kuudella laukalla (Vake siis sai ottaa koko ajan yhden askeleen enemmän kuin isot hevoset). Vake lähti oikein hyvin myös eteen, joten kuusi laukkaa meni sekin kuin vettä vaan. Välillä oli taas vaikeuksia saada sopiva askel ensimmäiselle kavaletille ja poni ihan suoraan, sillä päädystä linjalle kääntyessä tuli pientä sisään puskemista. Tämä oli lähinnä vasemman kierroksen ongelma, kun taas oikeassa laukassa linja meni hyvinkin luontevan oloisesti. Tykkäsin Vaken energiasta ja säädeltävyydestä. Kolme eri askelmäärää samaan etäisyyteen on siltä ihan hyvin.
Lopuksi menimme joskus aikaisemminkin harjoiteltua kääntämistehtävää, jossa aloitettiin pitkältä sivulta vastakaarron tapainen tie vinottain kavaletin yli, ja tästä käännähdettiin pienellä kurvilla takaisin seinälle suuntaa vaihtaen. Tämä on aina yhtä vaikea tehtävä! Vake kyllä kääntyy vaikka pennin päällä, ja tehtävän juonen hoksattuaan se alkoi jo ennakoidakin kurvia kavaletilta seinälle. Laukanvaihdot kavalettien päällä eivät kuitenkaan onnistuneet, vaan Vake joutui tekemään ne vasta kaarteessa. On Vake kyllä näppärä ja ketterä, mutta minun olisi pitänyt saada kavaleteilla johtaminen ja kääntäminen selkeämmäksi, jotta haluttu laukka olisi saatu heti kavaletin ylitykseen. Pienissä kurveissa piti tietenkin muistaa istua tiukasti pystyssä, ja kääntää sekä säilyttää laukkaa ulkopohkeella.
Puomi-iloittelu oli tässä kohtaa ihan paikallaan, sillä näin saatiin ainakin Vake liikkumaan ja työskentelemään reippaammalla mielellä. Tunnin aikana tuli siinä sivussa kuitenkin myös taivuteltua ja ratsastettua Vakea pyöreäksi, joten kyllä tässä tuli monella tavalla hyvää treeniä. Ihanaa, että tänään ei tarvinnut puskea vaan Vake teki töitä ihan mielellään. Siinä oli kuskikin heti paljon paremmalla tuulella.
Verryttelimme hetken aikaa ravissa ja laukassa, ja aloimme sitten ratsastaa suoraa puomilinjaa. Linjalla puomien välissä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin, ja myöhemmin käynnistä nostettiin laukka toiselle puomille. Vake toimi nyt ihan mukavasti, ja teki siirtymisetkin varsin täsmällisesti. Eilinen jumitus oli tiessään, ja nyt poni tuntui ravaavan ihan normaalisti sen sijaan että olisi vain mönkinyt suorilla jaloilla. Kun ravi sujui eteenpäin niin poni vähän pyöristyikin taivutusten kautta. Pysyimme hyvin poissa puskemisen ja jumittamisen noidankehästä.
Jatkoimme suoran linjan ratsastamista laukassa, ja nyt haluttiin samaan etäisyyteen useampi eri askelmäärä. Aloitimme laukan lyhentämisellä. Etäisyys oli noin 20 metriä, ja lyhyt laukka tarkoitti Vakelle tähän väliin kahdeksaa askelta. Vake oli näissä tehtävissä selvästi innokkaampi kuin pelkässä kouluväännössä, ja laukassa oli mukava energia, joka mahdollisti asiallisen lyhentämisen. Poni myös pysyi laukassa kivan ryhdikkäänä. Kahdeksan askelta mahtui väliin mukavasti, tosin ajoittain ongelmana oli saada askel sopimaan ensimmäiselle puomille. Kun laukkaa sai seuraavaksi hieman kasvattaa, niin seitsemän askelta onnistui myös näppärästi.
Puomit käännettiin sitten kavaleteiksi, ja nyt tulimme samaa etäisyyttä vuoroin seitsemällä ja vuoroin kuudella laukalla (Vake siis sai ottaa koko ajan yhden askeleen enemmän kuin isot hevoset). Vake lähti oikein hyvin myös eteen, joten kuusi laukkaa meni sekin kuin vettä vaan. Välillä oli taas vaikeuksia saada sopiva askel ensimmäiselle kavaletille ja poni ihan suoraan, sillä päädystä linjalle kääntyessä tuli pientä sisään puskemista. Tämä oli lähinnä vasemman kierroksen ongelma, kun taas oikeassa laukassa linja meni hyvinkin luontevan oloisesti. Tykkäsin Vaken energiasta ja säädeltävyydestä. Kolme eri askelmäärää samaan etäisyyteen on siltä ihan hyvin.
Lopuksi menimme joskus aikaisemminkin harjoiteltua kääntämistehtävää, jossa aloitettiin pitkältä sivulta vastakaarron tapainen tie vinottain kavaletin yli, ja tästä käännähdettiin pienellä kurvilla takaisin seinälle suuntaa vaihtaen. Tämä on aina yhtä vaikea tehtävä! Vake kyllä kääntyy vaikka pennin päällä, ja tehtävän juonen hoksattuaan se alkoi jo ennakoidakin kurvia kavaletilta seinälle. Laukanvaihdot kavalettien päällä eivät kuitenkaan onnistuneet, vaan Vake joutui tekemään ne vasta kaarteessa. On Vake kyllä näppärä ja ketterä, mutta minun olisi pitänyt saada kavaleteilla johtaminen ja kääntäminen selkeämmäksi, jotta haluttu laukka olisi saatu heti kavaletin ylitykseen. Pienissä kurveissa piti tietenkin muistaa istua tiukasti pystyssä, ja kääntää sekä säilyttää laukkaa ulkopohkeella.
Puomi-iloittelu oli tässä kohtaa ihan paikallaan, sillä näin saatiin ainakin Vake liikkumaan ja työskentelemään reippaammalla mielellä. Tunnin aikana tuli siinä sivussa kuitenkin myös taivuteltua ja ratsastettua Vakea pyöreäksi, joten kyllä tässä tuli monella tavalla hyvää treeniä. Ihanaa, että tänään ei tarvinnut puskea vaan Vake teki töitä ihan mielellään. Siinä oli kuskikin heti paljon paremmalla tuulella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti