tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kelit lämpenee ja esteet nousee

Jälleen tiistai ja estevalmennus! Menin Vakella kolmen ratsukon ryhmässä. Päivä oli erittäin keväinen ja lämpöä riitti, joten saatiin kyllä hikoilla. Vake aloitti liikkumisen tavanomaisen nihkeästi, mutta osaan olla hermostumatta siitä, kun tiedän, että kyllä se siitä herää kun aletaan laukata ja hypätä.

Ensin saimme mennä puomitehtävää. Ylitimme kolmen laukkapuomin sarjaa kentän poikki loivan kaarevasti. Puomisarja näin lyhyellä tiellä on yleensä tiennyt meille vaikeuksia, mutta tällä kertaa Vake selvitti puomit aivan leikiten. Pia tosin laittoikin meille hieman lyhyemmät välit, mutta kyllä Vakella oli nyt myös ajatusta eteenpäin. Koska välit eivät olleet pitkät, niin ohjeena oli jopa rauhoitella laukkaa puomeille tullessa eikä posottaa täysillä sisään. Puomit mentiin useampi kerta putkeen suurella ympyrällä, ja ympyrän tyhjällä puolikkaalla sain ratsastaa eteen. Puomeille tullessa taas kiinni ja rauhallisempaan laukkaan, eli tuttuun tapaan haettiin muutoksia ja haitaria laukan sisälle.

Seuraavaksi puomisarja muuttui kaarevasta suoraksi, ja se ylitettiin aina suuntaa vaihtaen ensimmäisenä tehtävänä ennen muita esteitä. Puomien jälkeen matka jatkui kavalettisarjan ja okserin kaarevalle linjalle. Kaarevan linjan metrimäärää en tiedä, mutta neljällä laukalla menivät muut ja Vaken kanssa sain ohjeeksi ottaa viisi laukkaa. Viidelle askeleelle väli oli hieman ahdas, joten okserille päädyttiin lähelle ja estettä kohti joutui laukkaa jarruttamaan. Ohjeena oli laajentaa kaarretta sekä lyhentää laukkaa selkeästi ensimmäiset kaksi askelta kavalettisarjan jälkeen, jotta viimeiset askeleet okserille saattoi taas antaa laukan sujua normaalisti eteen. Kohta okseri jo nousikin 90 sentin tuntumaan, joten ohje oli pakko ottaa todesta. Nyt tsemppasin maltilla isomman kaarteen hakien lisää tilaa, ja otin laukan kiinni heti kavaleteilta. Näin okserille päästiin heti paljon paremmalla laukalla ja hyvään paikkaan. Nappisuoritus!

Okserilta matkaa jatkettiin vielä lävistäjällä olevalle porttipystylle, ja tältä kaarevalla kuuden laukan linjalla toiselle pystylle. Lävistäjäpystylle kaartaessa Vake pääsi puskemaan aivan liikaa vasemmalle, joten este hypättiin vasemmasta reunasta ja kaarevasta linjasta meinasi tulla liian oikaistu. Vasemmalle punkemisesta tuli tietenkin noottia. Tehtävä jatkui vielä pitkällä lähestymisellä okserille, joka oli asetettu vinottain kohti avonaista päätyovea. Okserin puomit olivat hieman vinossa houkuttelemassa hypyn keskelle estettä, ja aurinko heitti maneesin ikkunan kautta valoläikän okserin alle ja taakse. Tämä olikin selkeästi päivän jännin este, ja Vake veti hypyssä päätä alemmas luultavasti aurinkoläikkää ihmetellen.

Lopuksi hyppäsimme radan, joka alkoi samalla tavalla kuin äsken hyppäämämme pätkä. Lisäksi rataan kuuluivat vielä kavaletit toisesta suunnasta, aiemmin hyppäämätön okseri sekä sen jälkeen loiva kaarre takaisin aurinkoläikkäokserille. Esteitä hilattiin ylöspäin niin, että suurin osa oli ysikympissä. Rataa aloittaessa en ollut kavalettisarjan ja okserin välissä enää tarpeeksi maltillinen ja huolellinen, vaan oikaisin kaarretta hiukan. Vakekaan ei oikein lyhentynyt ajoissa vaan posotti ohjaa vasten. Niinpä okserille ajauduttiin lähelle, ja hypystä tuli jarruttava. Etupuomikin taisi tulla mukaan. Lävistäjäpystylle kaartaessa olin valmistautunut vasemmalle liiraamiseen, mutta silti en saanut sitä estettyä. Esteellä oltiin liikaa vasemmalla, ja linja jatkui seuraavalle esteelle aivan liikaa oikaisten. Niinpä etäisyys meni viiteen ja puoleen askeleeseen, mutta huonosta etäisyydestä huolimatta Vake kiltisti kiipesi korkean pystyn yli aivan juuresta. Sitten tuli käsky keskeyttää ja aloittaa koko homma alusta, sillä radan alkuhan oli mennyt aivan liian hätiköiden ja siksi ongelmia hankkien.

Uusi yritys siis. Kavalettien ja okserin välillä en saanut Vakea edelleenkään ajoissa kiinni enkä näin ollen lähestymistä okserille täysin kuntoon. Lävistäjäpystylle sen sijaan mentiin nyt keskelle. Kaarevalla linjalla maltoin hakea tilaa laajemmalla tiellä, ja näin päästiin kuudella laukalla kauniisti hyvään paikkaan seuraavalle esteelle. Aurinkoläikkäokserille kaartaessa Vake tuli taas hieman vasenta pohjetta vastaan, joten jotain pientä hämminkiä taisi olla tälläkin esteellä. Ainakin sen jälkeen taputtelin Vakea siitä hyvästä, että se meni kaikesta huolimatta urheasti yli. Teimme toisessa päädyssä silmukan kavalettisarjan ja esteen numero 8 yli, ja sitten palattiin aurinkoläikkäokserille. Taas Vake puski kaarteessa vasemmalle lavalle, ja hyppy meni hieman reunaan vinopuomeista huolimatta. Sakkotehtävänä sain vielä mennä kavalettisarjan ja okserin linjaa, sillä tähän haluttiin saada yhtä hyvä suoritus kuin minkä jo aiemmin olin onnistunut tekemään. Toisella yrittämällä sain laukan kavaleteilta ajoissa kiinni sekä kaarteen ratsastuksen optimoitua, ja näin saatiin lopetus onnistuneeseen suoritukseen.

Kaikesta mentiin edelleen reippaasti yli, vaikka pieniltä kämmeiltä ei vältytty ja esteillä oli korkeuttakin. Tätä menoa kyllä päästään hyppäämään ysikymppiä kisoissakin. Vasemmalle puskeminen ja liiraaminen oli tänään selkeä ongelma, johon on syytä kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota. Varsinkin kun hypätään tällaisia hieman teknisempiä ja hankalampia lähestymisiä niin asian merkitys korostuu. Toinen tärkeä asia on oma maltti. Vaikka esteet olisivatkin isompia, niin tiet ja kaarteet ratsastetaan huolella ja oikomatta. Minulla ei saa olla liian kiire esteelle, vaan lähestymistie ja askeleet otetaan ihan rauhassa! Ahtaissa väleissä pitää olla pokkaa ja nopeutta lyhentää laukkaa ensimmäisillä eikä vasta viimeisillä askeleilla, ja kaarevilla linjoilla voi tievalinnalla pelata paljon. Vaikuttaa siltä, että Vakenkin kanssa alkaa hyppäämiseen löytyä enemmän hienosäätömahdollisuuksia sen sijaan, että ainoa pointti olisi ratsastaa vain koko ajan eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti