perjantai 25. maaliskuuta 2016

Opitun kertausta itsenäisesti

Pääsiäisviikolla meillä ei ollut Artsin valmennusta, mutta kävin kuitenkin perjantaina ratsastamassa Vakella itsenäisesti. Seurana olivat Nora ja Hemppa, tosin alussa maneesissa oli useampikin ratsukko. Suunnitelmani oli työskennellä samaan tapaan kuin viimeksi valmennuksessa, eli ratsastaa siirtymisiä sekä pitää punaisena lankana ulko-ohjalla myötääminen eteen ratsastaessa. Laitoin kannukset jalkaan, enemmän ehkä itseäni varten, sillä silloin kun on kannukset niin en kehtaa alkaa pahasti puskea vaan pohkeen käyttö on edes vähän järkevämpää.

Ensin verryttelin kaikessa rauhassa ravissa ja laukassa. Vake aloitti nihkeästi, kuten tavallista, mutta parin laukkakierroksen jälkeen elämä muuttui jo huomattavasti helpommaksi. Laukan jälkeen Vake alkoi jo pyöristymäänkin kunnolla. Pienen välikäynnin jälkeen aloin ratsastaa ravissa uraa pitkin, ja lyhyillä sivuilla tein siirtymisiä käyntiin sekä lyhensin ravia. Pidin ulko-ohjaa kevyemmällä tuntumalla ja sisäohjalla vakaamman tuen. Välillä tosin tuntui paremmalta myödätä sisäohjasta ja pitää tuki ulkoa, eli tilanteen mukaan mentiin. Samalla olin kiusallisen tietoinen vasemmasta nyrkistä, joka ei vaan tahtonut pysyä pystyssä. Vake työskenteli hyvin ja mukavassa muodossa, eli tuttu tehtävä toimi myös omatoimisesti harjoiteltuna. Liike ei ehkä sujunut ihan niin hyvin ja omalla moottorilla eteenpäin kuin valmennuksessa, mutta pahimmalta puskemiselta kuitenkin vältyttiin.

Jäin ehkä junnaamaan ravihommia turhankin pitkäksi aikaa, mutta lopuksi otin vielä parit laukannostot ja vähän laukkatyötä. Laukassa pyöreyden löytäminen oli haastavampaa, vaikka Vake kyllä liikkui ihan hyvällä energialla. Päätin myös testata parit laukkalävistäjät säilyttäen laukan uralle asti. Ensimmäisellä oikean laukan lävistäjällä Vake meni yllättävänkin hyvin ja jarruttamatta ihan loppuun asti, ja vasta juuri kun olin aikeissa siirtää raviin ehti se kuitenkin vaihtaa. Uusintayrityksellä ei vaihtoa ehtinyt tulla, mutta ravi tipahti pois pari askelta turhan aikaisin. Vaken kanssa olen kuitenkin oikein tyytyväinen jo tähän, että oikeassa laukassa päästään rennosti melkein lävistäjän loppuun asti eikä poni luovuta ja jarruta jo puolessa välissä. Vasemmassa laukassa lävistäjät tietenkin onnistuivat ilman sen suurempia vaikeuksia.

Olin ratsastuskertaan ihan tyytyväinen. Siihen nähden, mitä itsenäiseltä ratsastukselta voi yleensä odottaa, tämä meni varsin kivasti. Vake oli hyvä tänään! Se etu itsenäisessä ratsastuksessa tietenkin on, että voi tehdä juuri tilanteeseen sopivia tehtäviä ja esimerkiksi käynnistellä ponin laukassa ennen kuin alkaa tosissaan työskennellä. Vake kun tuntuu ne alkulaukat aina tarvitsevan, mutta tunneilla ei sellaisia aina oteta. Itsenäisesti ratsastaessa minulle kuitenkin käy helposti niin, että kun Vake on hyvä niin unohdun junnaamaan samoja asioita turhan pitkään ja yritän pyytää vielä enemmän ja parempaa. Vake kyllästyy äkkiä, joten tiheämmät pienet tauot voisivat olla hyvä juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti