Maanantain tunnille odotin koulukisatreeniä, mutta meillä olikin "vähän kaikkea" -tunti eli koulua ja puomeja sekaisin saman tunnin aikana. Ihan hyvä niin, sillä menin Vakella ja puomiharjoitukset saavat yleensä Vaken virkeämmäksi kuin yksitoikkoinen kouluratsastus.
Alkuravien aikana ylitimme maapuomeja keskiympyrällä. Vake askelsi puomien yli hyvin, mutta muuten ravi oli vielä nihkeää eikä kunnolla pyöreää. Etuosa tuntui hieman raskaalta. Raviverryttelyn jälkeen aloimme lyhentää ja pidentää askelta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Lyhennykset tulivat lyhyille sivuille, ja otin asiakseni ratsastaa taas Artsin valmennusta mukaillen: ulko-ohja kevyenä eteen ratsastaessa, ja kokoamiseen/lyhentämiseen ulko-ohjaa vähän enemmän mukaan. Vake tuli lyhennyksissä hienolle kaulalle, eli kyllä siellä jotain tapahtui. Energiaa olisi kuitenkin saanut olla enemmän, sillä nyt askel lähinnä pieneni ja hidastui varsinaisen kokoamisen sijaan. Eteen ratsastaessa heitin tyypillisesti ohjia liikaa pois (eli suoristin kädet), ja ope kehottikin säilyttämään pyöreän raamin paremmin myös askeleen pidentyessä. Tämä oli tosiaan jo kolmas kerta peräkkäin kun Vaken kanssa tehtiin samaa tai samankaltaista tehtävää, ja joka kerta tämä on tuntunut toimivan Vaken muokkaamisessa hyvin. Ravin sisällä tehtävien siirtymisten ja "kokoamisen" kautta tosiaankin löytyy parempaa muotoa ja ryhtiä sekä sopiva tuntuma.
Teimme vielä laukannostoja lyhyiltä sivuilta, ja laukassa ratsastettiin pääty-ympyröitä. Laukassa ope muistutteli nojaamaan taakse, ja niinhän siinä kävi, että kun suoristin itseni pystyyn tuli istuntaan paljon jäntevämpi tuntu. Sen seurauksena myös tuntuma parani, ja Vake alkoi hakeutua pyöreämmäksi. Ympyrälle kääntyessä Vake yritti ensin livahtaa ulos karkuun, joten etujalkojen kääntämiseen tarvittiin taas lisää huolellisuutta.
Sitten olikin taas puomitehtävän aika. Menimme tuttuakin tutumpaa 20 metrin suoraa linjaa puomilta toiselle, ja Vake jaksoi oikein innostua. Aluksi etäisyys tahtoi olla hieman pitkä kuudelle laukalle, mutta kun Vake heräsi niin sitä saikin alkaa oikein pidellä ja lyhentää. Toisesta päädystä linjalle kääntyessä poni yritti suorastaan "viedä". Tämän energiapiikin seurauksena sain sitten laukkaa työstettyä paremmin, ja Vake esitti mukavan ryhdikkäitä ja pyöreitä laukkapätkiä. Lopuksi ylitimme laukassa vielä kolmen puomin sarjaa keskiympyrällä samaan aikaan kun uralla jo muuten ravailtiin keventäen. Vake jaksoi edelleen olla laukassa ihanan pirteä, joten puomisarjakin ylittyi näppärästi. Ei tietoakaan sarjan aikana hidastumisesta ja jarruttamisesta! Kevyessä ravissa oli myös ihan hyvä sujuvuus, ja vähän venyteltiin pidemmällekin kaulalle.
Sillisalaattitunti sopi meille tosi hyvin, sillä laukkapuomit tuovat mukavasti potkua sileän työskentelyyn. Niiden kautta tulee sitä paljon kaivattua ryhtiä, sekä ennen kaikkea energiaa, jota pääsee jalostamaan myös paremmaksi työskentelymuodoksi. Pieni villiintyminen ja innostuminen tekee Vakelle aina hyvää.
Alkuravien aikana ylitimme maapuomeja keskiympyrällä. Vake askelsi puomien yli hyvin, mutta muuten ravi oli vielä nihkeää eikä kunnolla pyöreää. Etuosa tuntui hieman raskaalta. Raviverryttelyn jälkeen aloimme lyhentää ja pidentää askelta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Lyhennykset tulivat lyhyille sivuille, ja otin asiakseni ratsastaa taas Artsin valmennusta mukaillen: ulko-ohja kevyenä eteen ratsastaessa, ja kokoamiseen/lyhentämiseen ulko-ohjaa vähän enemmän mukaan. Vake tuli lyhennyksissä hienolle kaulalle, eli kyllä siellä jotain tapahtui. Energiaa olisi kuitenkin saanut olla enemmän, sillä nyt askel lähinnä pieneni ja hidastui varsinaisen kokoamisen sijaan. Eteen ratsastaessa heitin tyypillisesti ohjia liikaa pois (eli suoristin kädet), ja ope kehottikin säilyttämään pyöreän raamin paremmin myös askeleen pidentyessä. Tämä oli tosiaan jo kolmas kerta peräkkäin kun Vaken kanssa tehtiin samaa tai samankaltaista tehtävää, ja joka kerta tämä on tuntunut toimivan Vaken muokkaamisessa hyvin. Ravin sisällä tehtävien siirtymisten ja "kokoamisen" kautta tosiaankin löytyy parempaa muotoa ja ryhtiä sekä sopiva tuntuma.
Teimme vielä laukannostoja lyhyiltä sivuilta, ja laukassa ratsastettiin pääty-ympyröitä. Laukassa ope muistutteli nojaamaan taakse, ja niinhän siinä kävi, että kun suoristin itseni pystyyn tuli istuntaan paljon jäntevämpi tuntu. Sen seurauksena myös tuntuma parani, ja Vake alkoi hakeutua pyöreämmäksi. Ympyrälle kääntyessä Vake yritti ensin livahtaa ulos karkuun, joten etujalkojen kääntämiseen tarvittiin taas lisää huolellisuutta.
Sitten olikin taas puomitehtävän aika. Menimme tuttuakin tutumpaa 20 metrin suoraa linjaa puomilta toiselle, ja Vake jaksoi oikein innostua. Aluksi etäisyys tahtoi olla hieman pitkä kuudelle laukalle, mutta kun Vake heräsi niin sitä saikin alkaa oikein pidellä ja lyhentää. Toisesta päädystä linjalle kääntyessä poni yritti suorastaan "viedä". Tämän energiapiikin seurauksena sain sitten laukkaa työstettyä paremmin, ja Vake esitti mukavan ryhdikkäitä ja pyöreitä laukkapätkiä. Lopuksi ylitimme laukassa vielä kolmen puomin sarjaa keskiympyrällä samaan aikaan kun uralla jo muuten ravailtiin keventäen. Vake jaksoi edelleen olla laukassa ihanan pirteä, joten puomisarjakin ylittyi näppärästi. Ei tietoakaan sarjan aikana hidastumisesta ja jarruttamisesta! Kevyessä ravissa oli myös ihan hyvä sujuvuus, ja vähän venyteltiin pidemmällekin kaulalle.
Sillisalaattitunti sopi meille tosi hyvin, sillä laukkapuomit tuovat mukavasti potkua sileän työskentelyyn. Niiden kautta tulee sitä paljon kaivattua ryhtiä, sekä ennen kaikkea energiaa, jota pääsee jalostamaan myös paremmaksi työskentelymuodoksi. Pieni villiintyminen ja innostuminen tekee Vakelle aina hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti