Tiistaina oli jälleen Pian estevalmennuksen vuoro. Menin Vaken kanssa tällä kertaa kahden ratsukon ryhmässä, ja seuranamme oli 5-vuotias poni. Tänään ei hypätty varsinaisesti mitään isoa ja vaikeaa, vaan keskityttiin aivan perusasioihin. Tekemistä riitti kyllä silti. Iltapäivän lämpötila oli peräti 17 astetta, ja jo talvikarvaa kasvattanut Vake ei ymmärrettävästi ollut kaikkein reippaimmillaan tänään.
Verryttelytehtävänä menimme ensin ravissa pituushalkaisijaa sekä kolmikaarista kiemuraa, jolla ylitettiin puomisarjoja. Meno oli vähän nihkeää, kun ei kädessä ollut kouluraippaa jolla olisi voinut nohitella terävyyttä raviin. Vake liikkui pyöreänä ja rentona, mutta etuosaan olisi kaivattu ryhtiä. Pohkeella joutui työntämään liikaa. Kolmikaarisella olisin saanut suoristaa puomilinjoille paremminkin, ja Pia muistutteli käyttämään kaarilla sisäpohjetta ja ulko-ohjaa.
Jatkoimme laukassa samaa kuviota. Pituushalkaisijalla tehtiin nyt laukanvaihto, ja kolmikaarisella hypättiin ristikot laukkaa vaihtaen. Laukassakin aloitus oli nihkeän puoleinen, mutta toiselle tehtäväkierrokselle Vake jo heräsi laukkaamaan sujuvammin. Kaarteissa vaan tulee liikaa oikomista eikä Vake taivu laukassa, joten kolmikaarisen kiemuran ratsastus ei ollut aivan tyylipuhdasta. Laukat kuitenkin vaihtuivat ristikoilla ihan asiallisesti.
Seuraavaksi tulimme pitkän sivun suuntaiselle linjalle, joka alkoi laukkapuomeilla. Puomisarjalta oli 18 metrin etäisyys okserille, ja tähän väliin haluttiin viisi laukka-askelta. Etäisyys oli luonnollisestikin vähän ahdas, mutta mahduttiin kyllä aina viidellä laukalla. Yhtään ei siinä passannut ratsastaa eteen, vaan puomeilla ja niiden jälkeen piti odottaa kaikessa rauhassa. Okserin hyppyihin olisin halunnut vähän lisää terävyyttä, sillä nyt ne olivat lyhyestä laukasta hieman ponnettomia. Myötäsin hyppyyn käsivarret tikkusuoraksi, mikä oli varmasti liioittelua, mutta enpä sukellellut ylävartalolla.
Päivän kolmas estetehtävä sisälsi loivan kiemurauran kaltaisella reitillä kaksi pystyä. Tässä vaiheessa Vake laukkasi jo mukavalla imulla eteen, joten sujuvuus oli kunnossa. Ensimmäisellä kierroksella tuli tehtyä paras tie, mutta sen jälkeen sorruin aina hieman oikaisemaan esteiden välistä kaarretta, jolloin jälkimmäiselle esteelle tultiin hieman vinossa. Tämä aiheutti sen, ettei laukka vaihtunut hypyssä.
Lopuksi menimme putkeen kaikki tehtävät, eli ensin pituushalkaisijan ja kolmikaarisen kiemuran, sitten äskeiset pystyt loivalla kaarella ja lopuksi 18 metrin linjan puomeilta okserille. Pystyt olivat ehkä hieman alta 80-senttisiä ja okseri nousi 90 senttiin. Vaken meno oli parantunut koko ajan, ja tämän tehtäväradan se laukkasi varsin pontevasti ja sujuvasti. Kolmikaarinen kiemura oli selvästi vaikein tehtävä, vaikka sillä oli vain pieniä ristikoita. Loiva kaarre pystyltä toiselle meni taas hieman oikaisten, ja jäätiin sen jälkeen väärään laukkaan, vaikka hypyt olivatkin sujuvia ja hyviä. Laukan korjaamisen jälkeen menimme vielä asiallisesti viimeisen linjan, ja Vake hilasi itsensä myös isomman okserin yli. Halusin tulla uusintana vielä pystyn jolla oli ollut laukanvaihto-ongelmia, sekä puomi-okseri-linjan hakeakseni terävämpää hyppyä okserille. Nyt ratsastin tarkan, suoran lähestymisen pystylle, ja laukanvaihto onnistuikin muitta mutkitta. Matka jatkui saman tien linjalle, ja ajatuksena oli ratsastaa puomeilla ja niiden jälkeen laukkaa vielä paremmin kiinni, jotta pari viimeistä askelta okserille saattoi pyytää hieman eteen eikä hyppyyn tarvinnut tulla yhtään jarruttaen. Suunnitelma onnistui, ja kun pääsin käyttämään viimeisillä askelilla pohjetta tuli Vaken hypystä mukavan terävä ja sujuva.
Ihan ok menoa tänään hitaan käynnistymisen jälkeen. Etenkin lopputunnista oli jo hyvä rytmi ja imu laukassa, ja kun tehtävät olivat melko helppoja ja pieniä, ei syntynyt tarvetta ylimääräiselle eteen hätistelylle. Etenkin puomi-okseri-linja oli minulle oikein hyvä tehtävä, sillä siinä treenattiin rauhallista ja odottavaa lähestymistä. Tähän lähestymiseen kun sai vielä pohkeen mukaan niin ei hullumpaa. Kyllä perustehtävien treenaus on aina paikallaan.
Verryttelytehtävänä menimme ensin ravissa pituushalkaisijaa sekä kolmikaarista kiemuraa, jolla ylitettiin puomisarjoja. Meno oli vähän nihkeää, kun ei kädessä ollut kouluraippaa jolla olisi voinut nohitella terävyyttä raviin. Vake liikkui pyöreänä ja rentona, mutta etuosaan olisi kaivattu ryhtiä. Pohkeella joutui työntämään liikaa. Kolmikaarisella olisin saanut suoristaa puomilinjoille paremminkin, ja Pia muistutteli käyttämään kaarilla sisäpohjetta ja ulko-ohjaa.
Jatkoimme laukassa samaa kuviota. Pituushalkaisijalla tehtiin nyt laukanvaihto, ja kolmikaarisella hypättiin ristikot laukkaa vaihtaen. Laukassakin aloitus oli nihkeän puoleinen, mutta toiselle tehtäväkierrokselle Vake jo heräsi laukkaamaan sujuvammin. Kaarteissa vaan tulee liikaa oikomista eikä Vake taivu laukassa, joten kolmikaarisen kiemuran ratsastus ei ollut aivan tyylipuhdasta. Laukat kuitenkin vaihtuivat ristikoilla ihan asiallisesti.
Seuraavaksi tulimme pitkän sivun suuntaiselle linjalle, joka alkoi laukkapuomeilla. Puomisarjalta oli 18 metrin etäisyys okserille, ja tähän väliin haluttiin viisi laukka-askelta. Etäisyys oli luonnollisestikin vähän ahdas, mutta mahduttiin kyllä aina viidellä laukalla. Yhtään ei siinä passannut ratsastaa eteen, vaan puomeilla ja niiden jälkeen piti odottaa kaikessa rauhassa. Okserin hyppyihin olisin halunnut vähän lisää terävyyttä, sillä nyt ne olivat lyhyestä laukasta hieman ponnettomia. Myötäsin hyppyyn käsivarret tikkusuoraksi, mikä oli varmasti liioittelua, mutta enpä sukellellut ylävartalolla.
Päivän kolmas estetehtävä sisälsi loivan kiemurauran kaltaisella reitillä kaksi pystyä. Tässä vaiheessa Vake laukkasi jo mukavalla imulla eteen, joten sujuvuus oli kunnossa. Ensimmäisellä kierroksella tuli tehtyä paras tie, mutta sen jälkeen sorruin aina hieman oikaisemaan esteiden välistä kaarretta, jolloin jälkimmäiselle esteelle tultiin hieman vinossa. Tämä aiheutti sen, ettei laukka vaihtunut hypyssä.
Lopuksi menimme putkeen kaikki tehtävät, eli ensin pituushalkaisijan ja kolmikaarisen kiemuran, sitten äskeiset pystyt loivalla kaarella ja lopuksi 18 metrin linjan puomeilta okserille. Pystyt olivat ehkä hieman alta 80-senttisiä ja okseri nousi 90 senttiin. Vaken meno oli parantunut koko ajan, ja tämän tehtäväradan se laukkasi varsin pontevasti ja sujuvasti. Kolmikaarinen kiemura oli selvästi vaikein tehtävä, vaikka sillä oli vain pieniä ristikoita. Loiva kaarre pystyltä toiselle meni taas hieman oikaisten, ja jäätiin sen jälkeen väärään laukkaan, vaikka hypyt olivatkin sujuvia ja hyviä. Laukan korjaamisen jälkeen menimme vielä asiallisesti viimeisen linjan, ja Vake hilasi itsensä myös isomman okserin yli. Halusin tulla uusintana vielä pystyn jolla oli ollut laukanvaihto-ongelmia, sekä puomi-okseri-linjan hakeakseni terävämpää hyppyä okserille. Nyt ratsastin tarkan, suoran lähestymisen pystylle, ja laukanvaihto onnistuikin muitta mutkitta. Matka jatkui saman tien linjalle, ja ajatuksena oli ratsastaa puomeilla ja niiden jälkeen laukkaa vielä paremmin kiinni, jotta pari viimeistä askelta okserille saattoi pyytää hieman eteen eikä hyppyyn tarvinnut tulla yhtään jarruttaen. Suunnitelma onnistui, ja kun pääsin käyttämään viimeisillä askelilla pohjetta tuli Vaken hypystä mukavan terävä ja sujuva.
Ihan ok menoa tänään hitaan käynnistymisen jälkeen. Etenkin lopputunnista oli jo hyvä rytmi ja imu laukassa, ja kun tehtävät olivat melko helppoja ja pieniä, ei syntynyt tarvetta ylimääräiselle eteen hätistelylle. Etenkin puomi-okseri-linja oli minulle oikein hyvä tehtävä, sillä siinä treenattiin rauhallista ja odottavaa lähestymistä. Tähän lähestymiseen kun sai vielä pohkeen mukaan niin ei hullumpaa. Kyllä perustehtävien treenaus on aina paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti