tiistai 20. syyskuuta 2016

Jälleen estetunnilla

Heti tiistaina oli taas Pian estevalmennuksen vuoro. Koska sunnuntaina oli hypätty kisoissa, ei tänään menty maksimikorkeuksilla, mutta hypättiin kuitenkin muuten ihan "kunnolla". Vaken kanssa saimme tänään mennä pääsääntöisesti 75-80 sentin estekorkeudella.

Aloitimme perusteellisella sileän verryttelyllä, jossa ratsastettiin hieman siirtymisiä, taivuteltiin kiemuroilla sekä ylitettiin ravipuomeja. Vake oli kohtalaisen hyvällä jalalla liikkeellä tänään, ja sain sen verryttelyssä ratsastettua mukavan pyöreäksi ja rennoksi. Eteen-alas-ratsastelun jälkeen Pia olisi tosin halunnut nähdä myös ryhdikkäämpää ja lyhyempää raamia, mihin ei oikein potku meinannut riittää. Koska minulla ei ollut kouluraippaa, en saanut ravia aktivoitua riittävästi, ja jouduin turhan paljon käyttämään pohjetta. Väliin otettiin laukkapätkiä ponin herättelemiseksi. Laukassa oli ihan ok energia.

Ensimmäisenä hyppytehtävänä ylitimme lävistäjälinjalla pienen pystyn, jonka molemmin puolin oli maapuomit. Sain Vaken villittyä aika mukavaan laukkaan, ja verryttelyeste ylittyi sujuvasti. Tarvittaessa viimeinen askel venyi ponnistuspuomille hyvin, eli ponilla oli ajatus eteen, ei taaksepäin. Seuraavaksi hyppäsimme oikeasta laukasta pitkän sivun suuntaista verryttelyokseria, jonka edessä oli niin ikään ponnistuspuomi. Tällä esteellä oli jokin ongelma askeleen osumisen kanssa. Olin kuulemma lähestymisessä vähän turhan hätäinen, eli huomaamattani ajoin vielä eteen, vaikka Vakella oli jo hyvä laukka muutenkin. Päästiin okserin yli sekä askelta venyttäen että lisäaskeleella jarruttaen, mutta pientä rytmittömyysongelmaa siinä oli.

Seuraavaksi menimme kolmen esteen kiemuran (kuvassa esteet 1-3). Sain Vaken hyvin liikkeelle, mutta edelleen rytmi oli okserilla hukassa ja siihen tuli vähän kummallinen ponnistuspaikka. Tehtävän loppua kohden Vaken energia hyytyikin aivan kokonaan, ja kolmannelle esteelle tultiin jo aika lailla hidastuen. Pieni kaarteesta ulos puskeminen tuntui syövän laukan energiaa niin ekalle kuin kolmannellekin esteelle tullessa. Toinen kierros samalla tehtävällä sujui onneksi jo mallikkaammin, vaikka edelleen kolmannelle esteelle tuli pieni hyytyminen.

Tehtävä sai jatkoa siten, että hyppäsimme ensin saman kolmen esteen kiemuran, jatkoimme sitten uudestaan okserille, tästä kuuden laukan kaarevalla linjalla kahden askeleen sarjalle ja lopuksi vielä tiukahko kaarre lyhyeltä sivulta maapuomien kanssa hypättävälle pystylle (esteet 1-6). Nyt oli pakko tsempata, sillä en yksinkertaisesti voinut antaa Vaken hyytyä ensimmäisten esteiden jälkeen. Keräsin Vakeen painetta ja lähetin sen liikkeelle, sekä otin radan aloittavalle okserille vähän helpomman tien, joka ei ajanut kaarretta ulkoliirtoon. Okserille tulikin nyt hyvä hyppy, ja sama sujuvuus säilyi myös toiselle ja kolmannelle esteelle. Kaarteissa joutui ratsastamaan, mutta olin nyt napakalla asenteella liikkeellä enkä antanut laukan hyytyä. Niinpä myös okserin ylitys toisesta suunnasta sujui suunnitelmien mukaan, ja laukka vei omalla imullaan sarjalle kuudella askeleella. Väli oli vähän pitkä, mutta Vake venytti sen hyvin kahdella askeleella. Viimeiselle tehtävälle tullessa sorruin taas vähän rikkomaan rytmiä ja ajamaan estettä kohti tilanteessa, jossa ponnistuspaikka oli epäselvä. Askel puomille meni hassusti, mutta päästiin esteen yli. Tämän viimeisen esteen sitten otimmekin heti uudestaan, ja maltillisella lähestymisellä se ylittyi asiallisesti. Muuten rata olikin ollut ihan hyvä, nyt oli jo sopivaa imua ja laukan energia säilyi koko ajan.

Lopuksi hyppäsimme vielä uudestaan esteet 3-5, ja jatkoimme näiden jälkeen suoralle 21-22 metrin linjalle (esteet 7-8). Virittelin taas Vaken kunnon kipinällä liikkeelle, ja selvitimme ensimmäiset esteet reippaasti. Okserille tuli nyt aika kaukaa roikaistu hyppy, mutta sain sen jälkeen nopeasti konseptit järjestykseen ja pääsimme sarjalle kuudella laukalla. Vake venyi sarjalla taas urheasti, mutta pääsi sen jälkeen puskeutumaan päädyssä sisälavalle. Suoran linjan aloittavalle okserille olisi ehkä voinut tulla huolellisempikin tie. Hyppy tällä esteellä oli sen verran lyhyt, että linja meinasi jäädä kuudella laukalla yllättäen jopa pitkäksi. Pystylle jouduin pyytämään vähän eteen, mutta Vake kyllä venyi. Ei aivan viimeisen päälle täydellistä, mutta kelvollista. Ei hyppyytetty Vakea enää enempää.

Tänään meno ei harmikseni ollut yhtä innokasta ja sujuvaa kuin viime viikon valmennuksessa. Joka kerta ei ole superkerta, ja varsinkin kun kaksi päivää sitten oli kisat, ei Vake ymmärrettävästi ollut tänään yhtä hyvällä tohinalla menossa eikä laittanut hyppyihin "ekstraa". Pienen käynnistelyn jälkeen alkoi kuitenkin sujua, ja Vake myös venyi hyppyihin sekä laukkasi pontevasti. Tänään vaan joutui ratsastamaan pohkeella enemmän ja huolehtimaan energian säilymisestä, kun Vaken oma moottori ei ihan joka kaarteessa vienyt tarpeeksi eteenpäin. Toisaalta minun pitää muistaa keskittyä tasaiseen rytmiin ja olla ajamatta ponia huomaamattani liian kiireiseksi esteitä kohti mennessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti