Artsin valmennuksessa oli vuorossa seuraavan päivän kisoihin valmistava treeni. Olin ilmoittautunut Vakella luokkaan Helppo C EB Special, ja tämän radan tehtäviä pääsimme tänään harjoittelemaan. En ollutkaan tällä viikolla ratsastanut Vakella maastoa lukuun ottamatta, mutta ilokseni totesin sen olevan edelleen tavanomaista reippaampi. Alkuverryttely sujui ihan mukavissa merkeissä, eikä ponia tarvinnut työntää ja patistaa eteenpäin. Pyöreyttä löytyi raviin vanhoilla tutuilla nikseillä. Laukkakaan ei ollut laahustusta, mutta siinä pyöreyden kanssa oli niin ja näin. Vasemmassa laukassa Vake loksahti lopulta kuolaimelle, ja laukka rullasi tällöin oikein mukavasti.
Verryttelyjen jälkeen saimme kukin vuorollamme ratsastaa ohjelmaa läpi pala kerrallaan. Tunnilla oli neljä ratsukkoa, joten omaa vuoroa odotellessa ehti rauhassa tarkistaa säätöjä. Aloitimme alkutervehdyslinjasta ilman pysähdystä sekä keskiympyrästä ravissa. Ensimmäisellä kerralla käännyimme pituushalkaisijalle vasemmalta. Sain linjan tähdättyä hyvin kohdilleen, mutta Vake ei aivan vaivattomasti pysynyt kahden ohjan tuntumalla. Keskiympyrällä olennaista oli muistaa riittävän suuri ja pullea tie. Ympyrällä Vakelta haluttiin myös vähän enemmän ravia esiin. Jäin askartelemaan niskan pyöreyttä, ja asetus ei tullut aivan sujuvasti vaan Vake tahtoi kallistaa nenää oikealle. Seuraavaa kierrosta odotellessa ehdin työstää ravia itsekseni lisää, ja toisella yrityksellä ohjelman alkupätkä sujuikin jo oikein mallikkaasti. Pituushalkaisijalle kääntyminen onnistui luontevammin oikeasta kierroksesta, ja sain ratsastettua hyvän linjan ilman, että poni yritti pullauttaa kumpaakaan kylkeä. Keskiympyrällä ohjeena oli esittää reipasta ravia, ja nyt sain ratsastettua eteen tuntumaa kohti hyvässä raamissa. Kun en ylitaivuttanut kaulaa, niin asetuskin irtosi paremmin ja kuviosta tuli kaunis.
Jatkoimme saman tien seuraaviin tehtäviin, eli askeleen pidennykseen lävistäjällä sekä oikean laukan nostoon. Pidennys jäi ensin hieman vaisuksi, sillä en valmistellut sitä riittävän ajoissa. Toisella kierroksella sain skarpimmalla valmistautumisella aikaan selkeämmän eron askelpituuteen ja paremman reaktion pohkeeseen. Pidennyksen jälkeen on ratsastettava selkeästi kiinni, mutta tässä on varottava töksähtämistä käyntiin asti. Laukannosto tuli kulman jälkeen pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen, mikä osoittautui melko hankalaksi paikaksi nostolle. Kulmaan piti päästä kunnolla, jotta sen jälkeen ehti suoristaa ja vieläpä nostaa pisteen kohdalla. Laukkaympyrällä piti taas huolehtia puoliskojen venyttämisestä tarpeeksi suuriksi. Vake päätti ensin tönttöröidä, ja yritti karata ympyrältä kohti kavereita, joten se sai laukata ympyrällä sakkokierroksen. Jälkimmäisellä ympyrän puoliskolla piti puolestaan olla tarkkana, jottei Vake päässyt oikaisemaan kuvion loppua.
Laukan jälkeen vuorossa oli käyntiosuus. Käynnissä en saanut Vakea pyöristymään kunnolla, sillä käynti ei työntänyt tarpeeksi eteenpäin. Tasaisempaa tuntumaa vaan ja pohkeesta eteenpäin sitä kohti. Käyntilävistäjää seuraavan päädyn kulmat olivat tärkeitä, sillä niissä pohjustettiin onnistunutta laukannostoa seuraavan pitkän sivun alkuun. Ensin annoinkin Vaken oikaista nostoa edeltävän kulman, jolloin se jäi nostossa kolmelle uralle ja laukka nousi nahkeasti. Treenasimme nostoa vielä uudestaan, ja paremmalla kulmien ratsastuksella tuli nostosta suorempi. Sitten ratsastettiin lopputervehdyslinjalle, missä ykkösjuttu suoran linjan lisäksi oli tarmokas eteneminen loppuun saakka niin ravissa kuin käynnissäkin. Tässä on tarkoitus näyttää, että polttoaine ei ole vielä lopussa vaan poni liikkuu kunnolla eteen myös loppusuoran ajan.
Viimeisenä tehtävänä sain vielä esittää oikean laukan noston ja ympyrän uusiksi. Nostoon haluttiin lisää terävyyttä. Napakammalla avulla Vake lähtikin laukkaan paremmin, mutta nenä nousi vielä ylös. Ympyrällä sen sijaan tuli jo vähän pyöreyttäkin laukkaan, eli nyt Vake oli napakammin apujen välissä. Keskityin ratsastamaan tunnin parasta laukkaympyrää, mutta tökkäsin vahingossa toisella kannuksella, ja Vake nakkasi pukin ympyrän lopulla. Tällaista ei ehkä kisaradalle toivoisi, mutta harjoituksissa se lähinnä nauratti. Pitää muistaa, että laukassa ei kannusta ehkä kannata juuri käyttää.
Kisanalustreeni ei ollut yhtään hassumpi. Toki radan tehtäviä taiteillessa eivät tasainen tuntuma ja eteenpäin vievä liike aina säily, vaan etenkin siirtymisissä ja kulmissa pasmat sekoavat helposti. Pienissä pätkissä saatiin kuitenkin väläyteltyä parasta osaamista myös radan kuvioissa. Alkuradan ravitehtävät sujuivat varsin mallikkaasti, joten niillä voi toivoa keräävänsä pisteitä kotiin. Vake oli kohtalaisen hyvin pohkeen edessä, mikä helpotti asioita paljon. Hyytyminen ja kiemurtelu kun ovat niitä pahimpia uhkia suorituksellemme. Olen ehkä turhan optimistinen, mutta elättelen toiveita, että tällä kertaa Vake säilyttäisi viime viikkojen virkeytensä myös valkoisten aitojen sisällä.
Verryttelyjen jälkeen saimme kukin vuorollamme ratsastaa ohjelmaa läpi pala kerrallaan. Tunnilla oli neljä ratsukkoa, joten omaa vuoroa odotellessa ehti rauhassa tarkistaa säätöjä. Aloitimme alkutervehdyslinjasta ilman pysähdystä sekä keskiympyrästä ravissa. Ensimmäisellä kerralla käännyimme pituushalkaisijalle vasemmalta. Sain linjan tähdättyä hyvin kohdilleen, mutta Vake ei aivan vaivattomasti pysynyt kahden ohjan tuntumalla. Keskiympyrällä olennaista oli muistaa riittävän suuri ja pullea tie. Ympyrällä Vakelta haluttiin myös vähän enemmän ravia esiin. Jäin askartelemaan niskan pyöreyttä, ja asetus ei tullut aivan sujuvasti vaan Vake tahtoi kallistaa nenää oikealle. Seuraavaa kierrosta odotellessa ehdin työstää ravia itsekseni lisää, ja toisella yrityksellä ohjelman alkupätkä sujuikin jo oikein mallikkaasti. Pituushalkaisijalle kääntyminen onnistui luontevammin oikeasta kierroksesta, ja sain ratsastettua hyvän linjan ilman, että poni yritti pullauttaa kumpaakaan kylkeä. Keskiympyrällä ohjeena oli esittää reipasta ravia, ja nyt sain ratsastettua eteen tuntumaa kohti hyvässä raamissa. Kun en ylitaivuttanut kaulaa, niin asetuskin irtosi paremmin ja kuviosta tuli kaunis.
Jatkoimme saman tien seuraaviin tehtäviin, eli askeleen pidennykseen lävistäjällä sekä oikean laukan nostoon. Pidennys jäi ensin hieman vaisuksi, sillä en valmistellut sitä riittävän ajoissa. Toisella kierroksella sain skarpimmalla valmistautumisella aikaan selkeämmän eron askelpituuteen ja paremman reaktion pohkeeseen. Pidennyksen jälkeen on ratsastettava selkeästi kiinni, mutta tässä on varottava töksähtämistä käyntiin asti. Laukannosto tuli kulman jälkeen pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen, mikä osoittautui melko hankalaksi paikaksi nostolle. Kulmaan piti päästä kunnolla, jotta sen jälkeen ehti suoristaa ja vieläpä nostaa pisteen kohdalla. Laukkaympyrällä piti taas huolehtia puoliskojen venyttämisestä tarpeeksi suuriksi. Vake päätti ensin tönttöröidä, ja yritti karata ympyrältä kohti kavereita, joten se sai laukata ympyrällä sakkokierroksen. Jälkimmäisellä ympyrän puoliskolla piti puolestaan olla tarkkana, jottei Vake päässyt oikaisemaan kuvion loppua.
Laukan jälkeen vuorossa oli käyntiosuus. Käynnissä en saanut Vakea pyöristymään kunnolla, sillä käynti ei työntänyt tarpeeksi eteenpäin. Tasaisempaa tuntumaa vaan ja pohkeesta eteenpäin sitä kohti. Käyntilävistäjää seuraavan päädyn kulmat olivat tärkeitä, sillä niissä pohjustettiin onnistunutta laukannostoa seuraavan pitkän sivun alkuun. Ensin annoinkin Vaken oikaista nostoa edeltävän kulman, jolloin se jäi nostossa kolmelle uralle ja laukka nousi nahkeasti. Treenasimme nostoa vielä uudestaan, ja paremmalla kulmien ratsastuksella tuli nostosta suorempi. Sitten ratsastettiin lopputervehdyslinjalle, missä ykkösjuttu suoran linjan lisäksi oli tarmokas eteneminen loppuun saakka niin ravissa kuin käynnissäkin. Tässä on tarkoitus näyttää, että polttoaine ei ole vielä lopussa vaan poni liikkuu kunnolla eteen myös loppusuoran ajan.
Viimeisenä tehtävänä sain vielä esittää oikean laukan noston ja ympyrän uusiksi. Nostoon haluttiin lisää terävyyttä. Napakammalla avulla Vake lähtikin laukkaan paremmin, mutta nenä nousi vielä ylös. Ympyrällä sen sijaan tuli jo vähän pyöreyttäkin laukkaan, eli nyt Vake oli napakammin apujen välissä. Keskityin ratsastamaan tunnin parasta laukkaympyrää, mutta tökkäsin vahingossa toisella kannuksella, ja Vake nakkasi pukin ympyrän lopulla. Tällaista ei ehkä kisaradalle toivoisi, mutta harjoituksissa se lähinnä nauratti. Pitää muistaa, että laukassa ei kannusta ehkä kannata juuri käyttää.
Kisanalustreeni ei ollut yhtään hassumpi. Toki radan tehtäviä taiteillessa eivät tasainen tuntuma ja eteenpäin vievä liike aina säily, vaan etenkin siirtymisissä ja kulmissa pasmat sekoavat helposti. Pienissä pätkissä saatiin kuitenkin väläyteltyä parasta osaamista myös radan kuvioissa. Alkuradan ravitehtävät sujuivat varsin mallikkaasti, joten niillä voi toivoa keräävänsä pisteitä kotiin. Vake oli kohtalaisen hyvin pohkeen edessä, mikä helpotti asioita paljon. Hyytyminen ja kiemurtelu kun ovat niitä pahimpia uhkia suorituksellemme. Olen ehkä turhan optimistinen, mutta elättelen toiveita, että tällä kertaa Vake säilyttäisi viime viikkojen virkeytensä myös valkoisten aitojen sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti