Pitkästä aikaa Pian estevalmennus! Valmennus sattui perjantaille, eli kisoja edeltävälle päivälle. Tämä toki huomioitiin hyppyjen määrässä, ja oli ehkä ihan hyväkin, että otettiin kisojen alle kunnon treenit. Vake oli ollut tällä viikolla niin virkeä, että uskoin sillä riittävän joka tapauksessa virtaa kisoihinkin. Alkutunnista sileän verryttelyissä ei kyllä ollut ainakaan liikavirtaa havaittavissa, vaan Vake oli aika lötkön oloinen ravissa. Ylitimme lävistäjillä ravipuomeja sekä laukkasimme päädyt. Ravista puuttui terävyys, ja sen myötä muotokin oli pitkä ja etupainoinen. Kaikin puolin tahmean ja jähmeän oloista menoa.
Hyppelimme ensin pääty-ympyrällä ristikkoa maapuomien kera. Vake oli laukassa terävämpi kuin ravissa, mutta ympyrän kaarella sai tarkkailla energian säilymistä. Hypyissä sain ohjeeksi työntää enemmän mahaa eteen ja välttää ylimukautumista ylävartalolla. Sain ideasta ihan hyvin kiinni, ja hyppyyn mukautuminen parani ainakin tällä ristikolla.
Seuraavaksi saimme hypätä muutamia kertoja jumppasarjaa lävistäjällä. Sarjalla oli kolme pystyä yhden laukan väleillä ja väleissä maapuomit. Esteiden ollessa ensin matalampia näyttivät välit melko pitkiltä, ja lennätin Vakea vähän liikaakin eteen. Vake olikin hoksannut, että nyt alkoi oikea hyppääminen, ja villiintyi jo ihan omia aikojaankin. Niinpä sarjalle tultiin ensin liian kiireisesti ja lujaa, ja välit kävivät ahtaiksi. Seuraavilla kierroksilla ohjeena olikin tulla sisään rauhoitellen ja maltilla. Vake oli niin innokkaana menossa, että minun tehtäväkseni jäi pelkkä toppuutteleminen. Esteet nousivat noin 80 senttiin asti, joten välit kävivät entistä ahtaammiksi. Niin hypyissä kuin esteiden väleissäkin piti edelleen ajatella mahaa eteen ja ylävartaloa pystyyn, jotta en mennyt liikaa etuosan päälle ja hankaloittanut Vaken suoritusta. Rauhallisemmalla sisääntulolla sarja menikin oikein kivasti, mitä nyt vähän vasenta reunaa kohti ajautuen. Vake oli herännyt horroksestaan, joten nyt oli oikea tekemisen meininki.
Seuraavaksi hyppäsimmekin jo yhteen putkeen kaikki kentällä olevat tehtävät. Aloitimme ravipuomilävistäjistä, joiden jälkeen matka jatkui kaarevalla tiellä lähestyttävän ristikon kautta lävistäjälle ja jumppasarjalle. Tämän jälkeen vuorossa oli 17 metrin suora linja okserilta pystylle, sekä lopuksi pitkä suora lähestyminen valkoiselle portille. Loppupään esteillä olikin korkeutta 80+ cm. Vake meni hyvällä energialla, joten niin ristikko kuin jumppasarjakin ylittyivät reippaasti. Kaarteissa toki tuli vähän sisään puskemista. Suoralle linjalle ratsastin kunnolla eteen, sillä 17 metriin haluttiin neljä askelta. Vakepa yllätti, ja meni neljällä aivan helposti. Seuraavassa päädyssä oli taas vähän puskemista, mutta viimeisellekin esteelle tultiin oikein reippaasti. Ei yhtään hullumpi rata, vaan ihanan energistä menoa.
Lopuksi hyppäsimme vielä oikeassa laukassa valkoisen portin sekä 17 metrin linjan pystyltä okserille. Esteiden korkeus oli noin 85-90 cm. Vake oli oikein vauhdissa, ja laukkasi korvat tötteröllä. Hyppyihin se lähti rohkeasti kauempaakin, ja porttipystyä kolautettiin kunnolla hypyn ollessa hieman laaka. Jouduin jarruttelemaan väärän laukan korjaamiseksi, mutta seuraavalle estelinjalle löytyi silti nopeasti hyvä energia ja rytmi. Neljä laukkaa 17 metriin ei edelleenkään ollut mikään ongelma, ja saatiin linjalle tosi hienot hypyt. Vakehan loikki kuin parempikin estetykki.
Jopa oli mukavan pirteää menoa heti kun vain päästiin hyppäämisen pariin! Lomaviikon vaikutus taisi näkyä tässäkin, ja Vake nyki välillä päätä alas siihen malliin, että energiaa olisi riittänyt ihan omiinkin kuvioihin. Kaarteiden ratsastuksessa on vielä tekemistä, jottei Vake pääsisi puskeutumaan ja oikomaan, mutta estettä kohti mennessä asiat ovat mallillaan. Tällaista energiaa Vakelle juuri halutaan, ja onhan tämä vaan niin hauskaa silloin kun ponikin on aivan liekeissä.
Hyppelimme ensin pääty-ympyrällä ristikkoa maapuomien kera. Vake oli laukassa terävämpi kuin ravissa, mutta ympyrän kaarella sai tarkkailla energian säilymistä. Hypyissä sain ohjeeksi työntää enemmän mahaa eteen ja välttää ylimukautumista ylävartalolla. Sain ideasta ihan hyvin kiinni, ja hyppyyn mukautuminen parani ainakin tällä ristikolla.
Seuraavaksi saimme hypätä muutamia kertoja jumppasarjaa lävistäjällä. Sarjalla oli kolme pystyä yhden laukan väleillä ja väleissä maapuomit. Esteiden ollessa ensin matalampia näyttivät välit melko pitkiltä, ja lennätin Vakea vähän liikaakin eteen. Vake olikin hoksannut, että nyt alkoi oikea hyppääminen, ja villiintyi jo ihan omia aikojaankin. Niinpä sarjalle tultiin ensin liian kiireisesti ja lujaa, ja välit kävivät ahtaiksi. Seuraavilla kierroksilla ohjeena olikin tulla sisään rauhoitellen ja maltilla. Vake oli niin innokkaana menossa, että minun tehtäväkseni jäi pelkkä toppuutteleminen. Esteet nousivat noin 80 senttiin asti, joten välit kävivät entistä ahtaammiksi. Niin hypyissä kuin esteiden väleissäkin piti edelleen ajatella mahaa eteen ja ylävartaloa pystyyn, jotta en mennyt liikaa etuosan päälle ja hankaloittanut Vaken suoritusta. Rauhallisemmalla sisääntulolla sarja menikin oikein kivasti, mitä nyt vähän vasenta reunaa kohti ajautuen. Vake oli herännyt horroksestaan, joten nyt oli oikea tekemisen meininki.
Lopuksi hyppäsimme vielä oikeassa laukassa valkoisen portin sekä 17 metrin linjan pystyltä okserille. Esteiden korkeus oli noin 85-90 cm. Vake oli oikein vauhdissa, ja laukkasi korvat tötteröllä. Hyppyihin se lähti rohkeasti kauempaakin, ja porttipystyä kolautettiin kunnolla hypyn ollessa hieman laaka. Jouduin jarruttelemaan väärän laukan korjaamiseksi, mutta seuraavalle estelinjalle löytyi silti nopeasti hyvä energia ja rytmi. Neljä laukkaa 17 metriin ei edelleenkään ollut mikään ongelma, ja saatiin linjalle tosi hienot hypyt. Vakehan loikki kuin parempikin estetykki.
Jopa oli mukavan pirteää menoa heti kun vain päästiin hyppäämisen pariin! Lomaviikon vaikutus taisi näkyä tässäkin, ja Vake nyki välillä päätä alas siihen malliin, että energiaa olisi riittänyt ihan omiinkin kuvioihin. Kaarteiden ratsastuksessa on vielä tekemistä, jottei Vake pääsisi puskeutumaan ja oikomaan, mutta estettä kohti mennessä asiat ovat mallillaan. Tällaista energiaa Vakelle juuri halutaan, ja onhan tämä vaan niin hauskaa silloin kun ponikin on aivan liekeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti