Artsin valmennus osui tällä kertaa keskiviikolle, ja Vake oli taas väliviikon jälkeen mukana menossa. Edellisiltana sillä oli ollut mukavaa pontevuutta liikkumisessa, mutta tänään tunti alkoi vähän laiskemmin. Ravi ei edennyt yhtä hyvin omalla moottorilla, ja etuosakin oli hieman raskaamman oloinen. Pikkuhiljaa verryttelyn edetessä ravi notkistui, ja Vake alkoi liikkua paremmin kuolaimella. Muoto olisi saanut olla vähän ryhdikkäämpikin, ja ohjeena olikin pyytää lisää aktiivisuutta raviin, jotta niskaan tulisi notkeutta ja etuosaan keveyttä.
Päivän tehtävinä oli avotaivutuksia ja voltteja. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin kolme volttia, joiden välillä tehtiin avotaivutusta uraa pitkin ravissa. Aloitussuunta oli vasen. Volteilla Vake taipui ja ravasi ihan mukavasti, mutta avotaivutukseen siirtyessä homma muuttui nihkeämmäksi. Aluksi käänsin liiaksi kaulaa mutkalle. Tämä saatiin korjattua, mutta minulla oli vaikeuksia hahmottaa, milloin mentiin kunnolla kolmella uralla. Ravi meinasi avotaivutuksessa hyytyä vaivihkaa, mikä oli syynä siihen, että Vake ei pysynyt luontevasti tuntumalla ja pyöreänä. Kaulan ylitaivuttamisen sijaan tarvittiin siis lisää pohjetta viemään liikettä paremmin eteenpäin. Pitkän sivun jälkimmäinen avotaivutus onnistui yleensä paremmin, ja lopulta jo ihan kelvollisesti, vaikka vähän työläältä tuntuikin. Tehtävän ulkopuolella Vake kyllä liikkui oikeinkin pehmeästi ja hyvässä raamissa, mutta sama sujuvuus ja keveys eivät oikein säilyneet avoissa.
Oikeassa kierroksessa avotaivutuksissa oli sama ongelma, eli en hahmottanut kolmella uralla liikkumista tarpeeksi selvästi. Tässä suunnassa energia säilyi avoissa paremmin, mutta sen sijaan volteilla meinasi tulla hyytymistä. Volteilla tuppasi nimittäin etuosa karkaamaan ulos ja ulko-ohjan tuntuma katoamaan, mitä korjattiin hetkellisellä vasta-asetuksella. Tällä konstilla sain ulkolapaa paremmin hallintaan. Tämä ulko-ohjaa kohti liikkuminen olisi vaan pitänyt saada toteutumaan paremmin myös avotaivutuksissa.
Laukan osalta harjoittelimme tälläkin kerralla vastalaukkaa. Kuviona olivat loivat kiemurat pitkille sivuille, mikä tarkoitti isolla ulkokentällä varsin helppoa vastalaukkatehtävää. Ensin vuorossa oli oikea laukka. Tein ensimmäisen kiemuran hieman liian kunnianhimoisesti ratsastaen pituushalkaisijalle asti, jolloin paluukaarteesta tuli turhan jyrkkä ja Vake pääsi putoamaan raville. Tämän jälkeen kiemura tehtiin vähän loivempana, jolloin tasapaino säilyi paremmin ja Vaken oli helppo säilyttää vastalaukka uralle asti. Laukassa Vakella olikin ihan kohtuullinen energia, ja se yritti jopa vähän villiintyä lähtien ympyrältä lapaliirtoa pää alhaalla. Kuskia vain nauratti. Vasemmassa laukassa Vake oli vielä pörhäkämpänä, joten näkyihän siinä tänäänkin pientä lomavirtaa. Kiemuroilla poni meinasi kammeta liian jyrkästi oikealle lavalle uraa kohti, joten ohjaamiseen piti ihan keskittyä. Mukavaa, että Vake oli virtaisa, mutta tämä olisi pitänyt saada kanavoitua paremmin laukan pyörimiseen ja kantamiseen pöhköilyn sijaan. Vastalaukat kuitenkin pysyivät yllä aika vaivattomasti, mikä on aina plussaa.
Laukkatyöskentelyn jälkeen Vakelle löytyi moottoria myös raviin, ja se venytteli loppuraveissa mukavassa eteen-alas-muodossa. Ainakin tunti loppui reippaammissa merkeissä kuin alkoi. Vake ei tällä tunnilla ollut aivan niin innokas töihin kuin eilen, vaan sitä joutui enemmän patistelemaan, enkä ehkä itsekään ratsastanut tänään niin kovin hyvin. Ainakin minulla tuntui olevan vimma vääntää kaulaa mutkalle jos johonkin suuntaan sen sijaan, että olisin muistanut aktivoida liikettä tarpeeksi eteenpäin. Toki varsinkin ravissa tuli ihan kelvollista menoa, ja jos meidän ei-niin-hyvä päivä on tällainen, niin eivät asiat ole lainkaan hullummalla tolalla. Joka tunti vaan ei tule niitä aivan superelämyksiä.
Päivän tehtävinä oli avotaivutuksia ja voltteja. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin kolme volttia, joiden välillä tehtiin avotaivutusta uraa pitkin ravissa. Aloitussuunta oli vasen. Volteilla Vake taipui ja ravasi ihan mukavasti, mutta avotaivutukseen siirtyessä homma muuttui nihkeämmäksi. Aluksi käänsin liiaksi kaulaa mutkalle. Tämä saatiin korjattua, mutta minulla oli vaikeuksia hahmottaa, milloin mentiin kunnolla kolmella uralla. Ravi meinasi avotaivutuksessa hyytyä vaivihkaa, mikä oli syynä siihen, että Vake ei pysynyt luontevasti tuntumalla ja pyöreänä. Kaulan ylitaivuttamisen sijaan tarvittiin siis lisää pohjetta viemään liikettä paremmin eteenpäin. Pitkän sivun jälkimmäinen avotaivutus onnistui yleensä paremmin, ja lopulta jo ihan kelvollisesti, vaikka vähän työläältä tuntuikin. Tehtävän ulkopuolella Vake kyllä liikkui oikeinkin pehmeästi ja hyvässä raamissa, mutta sama sujuvuus ja keveys eivät oikein säilyneet avoissa.
Oikeassa kierroksessa avotaivutuksissa oli sama ongelma, eli en hahmottanut kolmella uralla liikkumista tarpeeksi selvästi. Tässä suunnassa energia säilyi avoissa paremmin, mutta sen sijaan volteilla meinasi tulla hyytymistä. Volteilla tuppasi nimittäin etuosa karkaamaan ulos ja ulko-ohjan tuntuma katoamaan, mitä korjattiin hetkellisellä vasta-asetuksella. Tällä konstilla sain ulkolapaa paremmin hallintaan. Tämä ulko-ohjaa kohti liikkuminen olisi vaan pitänyt saada toteutumaan paremmin myös avotaivutuksissa.
Laukan osalta harjoittelimme tälläkin kerralla vastalaukkaa. Kuviona olivat loivat kiemurat pitkille sivuille, mikä tarkoitti isolla ulkokentällä varsin helppoa vastalaukkatehtävää. Ensin vuorossa oli oikea laukka. Tein ensimmäisen kiemuran hieman liian kunnianhimoisesti ratsastaen pituushalkaisijalle asti, jolloin paluukaarteesta tuli turhan jyrkkä ja Vake pääsi putoamaan raville. Tämän jälkeen kiemura tehtiin vähän loivempana, jolloin tasapaino säilyi paremmin ja Vaken oli helppo säilyttää vastalaukka uralle asti. Laukassa Vakella olikin ihan kohtuullinen energia, ja se yritti jopa vähän villiintyä lähtien ympyrältä lapaliirtoa pää alhaalla. Kuskia vain nauratti. Vasemmassa laukassa Vake oli vielä pörhäkämpänä, joten näkyihän siinä tänäänkin pientä lomavirtaa. Kiemuroilla poni meinasi kammeta liian jyrkästi oikealle lavalle uraa kohti, joten ohjaamiseen piti ihan keskittyä. Mukavaa, että Vake oli virtaisa, mutta tämä olisi pitänyt saada kanavoitua paremmin laukan pyörimiseen ja kantamiseen pöhköilyn sijaan. Vastalaukat kuitenkin pysyivät yllä aika vaivattomasti, mikä on aina plussaa.
Laukkatyöskentelyn jälkeen Vakelle löytyi moottoria myös raviin, ja se venytteli loppuraveissa mukavassa eteen-alas-muodossa. Ainakin tunti loppui reippaammissa merkeissä kuin alkoi. Vake ei tällä tunnilla ollut aivan niin innokas töihin kuin eilen, vaan sitä joutui enemmän patistelemaan, enkä ehkä itsekään ratsastanut tänään niin kovin hyvin. Ainakin minulla tuntui olevan vimma vääntää kaulaa mutkalle jos johonkin suuntaan sen sijaan, että olisin muistanut aktivoida liikettä tarpeeksi eteenpäin. Toki varsinkin ravissa tuli ihan kelvollista menoa, ja jos meidän ei-niin-hyvä päivä on tällainen, niin eivät asiat ole lainkaan hullummalla tolalla. Joka tunti vaan ei tule niitä aivan superelämyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti