Menin tiistaina ylimääräiselle tunnille, ja sain sinne Vaken, joka palaili hommiin oltuaan viime viikolla lomalla ja kävelytunneilla. En oikein tiennyt, mitä odottaa, ja pelkäsin Vaken olevan loman jälkeen laiska ja jähmeä. Olin onneksi väärässä, eli Vake olikin harvinaisen innokkaan oloinen. Jo käynnissä se askelsi mukavasti eteenpäin, ja ravissa sillä tuntui olevan ihan oma moottori. Liikkuminen oli myös kohtalaisen ryhdikästä, ja asetuksilla tuli niskaan pyöreyttä alusta alkaen.
Ratsastimme ensin kevyessä ravissa, ja käänsimme välillä kentän poikki siirtyen keskellä käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Vake tosiaan ravasi mukavasti eteenpäin, ja ope kehui menoa rennon näköiseksi. Siirtymiset olivat kuitenkin aluksi tyypillisen töksähtäviä. Kun sain niihin enemmän ajatusta eteenpäin, päästiin käyntiin sujuvammin, mutta pyöreys ei siirtymisissä aivan kunnolla säilynyt. Heti raviin palatessa liike tuli taas hyvin tuntumaa kohti.
Jatkoimme siirtymisteemalla ottaen mukaan pohkeenväistöt. Väistöä harjoiteltiin ensin käynnissä pitkältä sivulta kentän keskelle, ja tämän sujuessa väistö aloitettiin ravissa, josta siirryttiin käyntiin väistön jatkuessa siirtymisen läpi. Myöhemmin siirtymisiä tehtiin väistön sisällä myös käynnistä raviin, ja mahdollisuuksien mukaan vielä takaisin raviin jatkaen väistöä koko lävistäjän matkalta. Ehdimme mennä väistöjä lähinnä oikealle, ja lopuksi muutaman kierroksen myös vasemmalle. Oikea olikin meille se sujuvampi väistösuunta. Eteenpäinpyrkimyksen säilymisestä piti kuitenkin huolehtia ja varoa, ettei Vake lähtenyt liiankin voimakkaasti sivulle. Siirtyessä raviväistöstä käyntiin hukkasin ensin poikituksen, ja samalla aloin kallistella aivan liikaa vasemmalle. Toistojen myötä sain väistön jatkumaan siirtymisen läpi paremmin, mutta pehmeämminkin se olisi saanut sujua. Siirtyminen käynnistä raviin onnistui väistön sisällä odotettua paremmin, mutta edelleen kallistelin jonkin verran vasemmalle. Väistölävistäjän päättyessä tuli ratsastaa vielä voltti vasemmalle, ja tässä Vake esitti aina mukavan ryhdikkäitä pätkiä, kun sisätakajalka oli väistössä saatu aktivoitua.
Vasemmalle väistäessä palikat eivät pysyneet yhtä nätisti hallussa, ja ponin nenä nousi ylös. Sivulle mentiin, mutta jokin puuttui. Volteilla oikealle ope muistutteli pitämään ulko-ohjan paremmin tuntumalla. Se pääsikin helposti unohtumaan, kun keskityin kääntämään ja avaamaan kroppaani voltin suuntaan sekä vetämään sisähartiaa taakse. Montaa kierrosta ei tämän suunnan väistöjä ehdittykään tehdä, joten niihin jäi vielä aika paljon petrattavaa.
Lopuksi työskentelimme vielä molempiin suuntiin laukassa lähinnä uraa pitkin. Pitkillä sivuilla ratsastettiin hieman eteen ja lyhyillä sivuilla lyhennettiin. Vakella oli laukassa tosi kiva energia. Niinpä pääsin istumaan laukan mukana melko eleettömästi, kun ei syntynyt mitään puskemisefektiä. Etuosa oli jopa melko ryhdikäs, ja laukkaa pystyi kivasti ratsastamaan pyöreäksi tuntumaa kohti. Tuntuma jäi kuitenkin hieman epätasaiseksi, ja ope ohjeistikin parantamaan kyynärkulmaa joustavamman tuntuman löytämiseksi. Oikeassa laukassa minulla oli kiusaus ratsastaa pitkät sivut ulos asettaen, mutta kun aloinkin sen sijaan hakea asetusta sisään, suoristui Vake paremmin. Päädyissä mentiin vähän oikoen ja kulmia kantaten, mikä lähinnä hymyilytti. Vake oli niin pörhäkkään innokkaana menossa, että se kurvaili aivan kuin esteradalla.
Vaken paluu lomalta sujui mukavammissa merkeissä kuin osasin odottaakaan. Työmotivaatio vaikutti tavallista paremmalta, joten työskentely onnistui hyvässä yhteisymmärryksessä. Ponin kantaessa itseään tuli ratsastajallekin ryhdikkäämpi olo, ja ajatus tuntumaa kohti ratsastamisesta toteutui hyvin, kun poni eteni täysin omaehtoisesti. Voi kun Vakella olisi aina tällainen oma moottori!
Ratsastimme ensin kevyessä ravissa, ja käänsimme välillä kentän poikki siirtyen keskellä käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Vake tosiaan ravasi mukavasti eteenpäin, ja ope kehui menoa rennon näköiseksi. Siirtymiset olivat kuitenkin aluksi tyypillisen töksähtäviä. Kun sain niihin enemmän ajatusta eteenpäin, päästiin käyntiin sujuvammin, mutta pyöreys ei siirtymisissä aivan kunnolla säilynyt. Heti raviin palatessa liike tuli taas hyvin tuntumaa kohti.
Jatkoimme siirtymisteemalla ottaen mukaan pohkeenväistöt. Väistöä harjoiteltiin ensin käynnissä pitkältä sivulta kentän keskelle, ja tämän sujuessa väistö aloitettiin ravissa, josta siirryttiin käyntiin väistön jatkuessa siirtymisen läpi. Myöhemmin siirtymisiä tehtiin väistön sisällä myös käynnistä raviin, ja mahdollisuuksien mukaan vielä takaisin raviin jatkaen väistöä koko lävistäjän matkalta. Ehdimme mennä väistöjä lähinnä oikealle, ja lopuksi muutaman kierroksen myös vasemmalle. Oikea olikin meille se sujuvampi väistösuunta. Eteenpäinpyrkimyksen säilymisestä piti kuitenkin huolehtia ja varoa, ettei Vake lähtenyt liiankin voimakkaasti sivulle. Siirtyessä raviväistöstä käyntiin hukkasin ensin poikituksen, ja samalla aloin kallistella aivan liikaa vasemmalle. Toistojen myötä sain väistön jatkumaan siirtymisen läpi paremmin, mutta pehmeämminkin se olisi saanut sujua. Siirtyminen käynnistä raviin onnistui väistön sisällä odotettua paremmin, mutta edelleen kallistelin jonkin verran vasemmalle. Väistölävistäjän päättyessä tuli ratsastaa vielä voltti vasemmalle, ja tässä Vake esitti aina mukavan ryhdikkäitä pätkiä, kun sisätakajalka oli väistössä saatu aktivoitua.
Vasemmalle väistäessä palikat eivät pysyneet yhtä nätisti hallussa, ja ponin nenä nousi ylös. Sivulle mentiin, mutta jokin puuttui. Volteilla oikealle ope muistutteli pitämään ulko-ohjan paremmin tuntumalla. Se pääsikin helposti unohtumaan, kun keskityin kääntämään ja avaamaan kroppaani voltin suuntaan sekä vetämään sisähartiaa taakse. Montaa kierrosta ei tämän suunnan väistöjä ehdittykään tehdä, joten niihin jäi vielä aika paljon petrattavaa.
Lopuksi työskentelimme vielä molempiin suuntiin laukassa lähinnä uraa pitkin. Pitkillä sivuilla ratsastettiin hieman eteen ja lyhyillä sivuilla lyhennettiin. Vakella oli laukassa tosi kiva energia. Niinpä pääsin istumaan laukan mukana melko eleettömästi, kun ei syntynyt mitään puskemisefektiä. Etuosa oli jopa melko ryhdikäs, ja laukkaa pystyi kivasti ratsastamaan pyöreäksi tuntumaa kohti. Tuntuma jäi kuitenkin hieman epätasaiseksi, ja ope ohjeistikin parantamaan kyynärkulmaa joustavamman tuntuman löytämiseksi. Oikeassa laukassa minulla oli kiusaus ratsastaa pitkät sivut ulos asettaen, mutta kun aloinkin sen sijaan hakea asetusta sisään, suoristui Vake paremmin. Päädyissä mentiin vähän oikoen ja kulmia kantaten, mikä lähinnä hymyilytti. Vake oli niin pörhäkkään innokkaana menossa, että se kurvaili aivan kuin esteradalla.
Vaken paluu lomalta sujui mukavammissa merkeissä kuin osasin odottaakaan. Työmotivaatio vaikutti tavallista paremmalta, joten työskentely onnistui hyvässä yhteisymmärryksessä. Ponin kantaessa itseään tuli ratsastajallekin ryhdikkäämpi olo, ja ajatus tuntumaa kohti ratsastamisesta toteutui hyvin, kun poni eteni täysin omaehtoisesti. Voi kun Vakella olisi aina tällainen oma moottori!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti