Olin Vaken kanssa taas keskiviikkona estetunnilla, jolla jatkoimme harjoittelua ihanneaika-arvostelua varten. Tänään tavoiteltavana tempona olikin 325 m/min, eli edellisviikon treeneihin verrattuna piti liikkua hieman liukkaammin.
Sileän verryttelyssä Vake liikkui mukavan pyöreästi ja rentona, vaikkei toki ollutkaan erityisen reipas. Verryttelytehtävänä menimme kavaletteja isommalla ja pienemmällä ympyrällä. Vaken laukka vaikutti tässä vaiheessa hieman hitaalta, ja sorruin ajamaan sitä liiankin kiireisesti kohti kavaletteja. Parempi rytmi löytyi, kun lopetin turhan ajamisen ja annoin laukan rullata rauhassa omaa tahtiaan.
Seuraavaksi hyppäsimmekin jo ensimmäisen kierroksen kahdeksan esteen mittaisella radalla. Estekorkeutena oli näin aluksi 60 senttiä. Radan pituus oli 325 metriä, joten ajaksi haluttiin mahdollisimman tarkasti 60 sekuntia. Arvioin, että Vake saisi laukata aika lailla normaalitempossaan, eikä kaarteita tarvitsisi erityisemmin suurentaa tai pienentää. Tällaisella peruslaukalla hurautimme radan läpi, ja ajaksi tuli 59,15 sekuntia. Varsin tarkkaa siis, mutta aavistuksen liian nopeasti mentiin.
Hyppäsimme radan vielä toisen kerran, nyt 80 sentin korkuisena. Toiselle radalle Vake lähtikin terävämmässä ja reippaammassa laukassa. Paras energia kantoi kolmen ensimmäisen esteen yli, mutta niiden jälkeenkin eteneminen oli varsin sujuvaa, ja niinpä ratsastin kaarteet nyt hieman edellistä rataa laajempina. Hypyistä tuli oikein mukavia, ja paikan jäädessä vähän kauas Vake venytti esteen yli suuremmalla loikalla harkitsematta mitään miniaskelia. Tässä radassa oli hyvä meininki, ja tempo ja tie osuivat niin hyvin yksiin, että ajaksi tuli 59,41 sekuntia. Tästäpä ei enää paljon voinut tarkkuutta parantaa, ja myös rytmi oli erittäin tasainen.
Ihanneaikaan ratsastaminen luonnistui siis tänäänkin oikein näppärästi, vaikka tavoitetempo olikin eri kuin viime viikolla. Vaken valttina on tasaisuus, mikä tietysti auttaa oikeaan tempoon tähtäämistä. Yleensä muutama ensimmäinen este tuntuu menevän vähän sujuvammalla energialla ja niiden jälkeen saa laukkaa jo hieman ratsastaa kaarteissa eteen, mutta isoa rytmin muutosta ei tästä kuitenkaan synny. Ihanneaikaratsastus vaikuttaa siis ainakin parien treenien perusteella olevan ihan meidän juttu.
Sileän verryttelyssä Vake liikkui mukavan pyöreästi ja rentona, vaikkei toki ollutkaan erityisen reipas. Verryttelytehtävänä menimme kavaletteja isommalla ja pienemmällä ympyrällä. Vaken laukka vaikutti tässä vaiheessa hieman hitaalta, ja sorruin ajamaan sitä liiankin kiireisesti kohti kavaletteja. Parempi rytmi löytyi, kun lopetin turhan ajamisen ja annoin laukan rullata rauhassa omaa tahtiaan.
Hyppäsimme radan vielä toisen kerran, nyt 80 sentin korkuisena. Toiselle radalle Vake lähtikin terävämmässä ja reippaammassa laukassa. Paras energia kantoi kolmen ensimmäisen esteen yli, mutta niiden jälkeenkin eteneminen oli varsin sujuvaa, ja niinpä ratsastin kaarteet nyt hieman edellistä rataa laajempina. Hypyistä tuli oikein mukavia, ja paikan jäädessä vähän kauas Vake venytti esteen yli suuremmalla loikalla harkitsematta mitään miniaskelia. Tässä radassa oli hyvä meininki, ja tempo ja tie osuivat niin hyvin yksiin, että ajaksi tuli 59,41 sekuntia. Tästäpä ei enää paljon voinut tarkkuutta parantaa, ja myös rytmi oli erittäin tasainen.
Ihanneaikaan ratsastaminen luonnistui siis tänäänkin oikein näppärästi, vaikka tavoitetempo olikin eri kuin viime viikolla. Vaken valttina on tasaisuus, mikä tietysti auttaa oikeaan tempoon tähtäämistä. Yleensä muutama ensimmäinen este tuntuu menevän vähän sujuvammalla energialla ja niiden jälkeen saa laukkaa jo hieman ratsastaa kaarteissa eteen, mutta isoa rytmin muutosta ei tästä kuitenkaan synny. Ihanneaikaratsastus vaikuttaa siis ainakin parien treenien perusteella olevan ihan meidän juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti