Artsin valmennuksessa ratsunani oli jälleen Vake. Vaken pidettyä välissä muutaman kevyemmän päivän pääsin nyt todella nauttimaan viimeviikkoisen kurssin hedelmistä. Poni liikkui heti alkuverryttelystä asti oikein notkeasti ja pehmeästi hyvällä tuntumalla, joten lähtökohdat tunnille olivat kerrassaan hyvät. Mukavaa huomata, kuinka paljon paremmin Vake nyt toimii, ja vielä mukavampaa, kun tietää tämän olevan omalla ratsastuksella aikaansaatua. Koska asiat olivat nyt näin mallillaan, niin harjoittelimmekin tänään astetta vaativampia tehtäviä eli sulkutaivutuksia sekä vastalaukkaa.
Sulkutaivutusta ratsastettiin aina maneesin toisella pitkällä sivulla, ja aloitimme tehtävän vasemmasta kierroksesta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sivun alkuun tehtiin tehtävän tueksi voltti ravissa, ja sulkutaivutuksen päätteeksi tuli kulmaan toinen voltti. Vasen oli meille periaatteessa helpompi suunta sulkutaivutusta ajatellen. Epähuomiossa vaan aloin usein asettaa ja taivuttaa liikaa, jolloin Vaken nenä ei osoittanutkaan enää pitkää sivua eteenpäin vaan uran sisäpuolelle. Tällaisesta asennosta ei voinut tulla kunnollista poikitustakaan. Kun korjasin nenän oikeaan suuntaan pääsi takaosa tulemaan uran sisäpuolelle, ja pikkuhiljaa alkoi sulkutaivutus löytyä. Ohjeena oli pyytää poikitusta ja asetusta aina vuorotellen, ja liikkeen hyytyessä eteen ratsastava apu oli sisäpohje. Käynnissä Vake tahtoikin jumittua liikaa, mutta ravi kuljetti paremmin eteenpäin ja helpotti tehtävän ratsastamista. Ihan helpon ja luontevan oloista ei sulkutaivutuksesta tullut, mutta oli siellä ainakin muutama askel kerrallaan oikein.
Oikeassa kierroksessa sulkutaivutus oli odotetusti hankalampaa. Vake ei ikään kuin osannut antaa periksi oikeasta lavasta, vaan tahtoi pukata sen liikkeessä edelle. Tässä suunnassa ongelma oli siis se, etteivät pää ja etuosa kääntyneet tarpeeksi ja Vake olisi halunnut poikittaa vain suoralla rungolla. Vasemman pohkeen väistäminen meillä on sujunut niin näppärästi, mutta kun mukaan olisi pitänyt saada asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, niin yhtäkkiä ei enää pystyttykään menemään takaosa uran sisäpuolella. Alkutunnin mukava rentous ja pehmeys uhkasivat nekin tässä tehtävässä kärsiä. Lopulta mentiin suunnilleen korrektissa asennossa sivulle, vaikka täysin notkealta ei oikea kylki tuntunut vieläkään, enkä saanut ratsastettua sisäpohkeesta ravia tarpeeksi eteenpäin. Vake oli kuitenkin jo hoksannut, mitä siltä yritin pyytää, joten tehtävä onnistui paremmassa yhteisymmärryksessä.
Lopputunti vierähti vastalaukkojen parissa. Aloitimme vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta nostaen pitkille sivuille oikean laukan. Ennen kulmaan tuloa palattiin raviin. Aluksi sähläsin nostoissa niin, etten ollut saada Vakea mitenkään oikeaan laukkaan. Avuksi otettiin pienen polvekkeen ratsastaminen uran sisäpuolelle, jolloin vastalaukan pääsi nostamaan luontevammin uraa kohti. Parin noston jälkeen Vake hoksasi idean ja myös virittyi paremmin kuulolle, jolloin vastalaukan nostaminen alkoi sujua jo oikein asiallisesti. Raviin tuli laukkapätkien välillä mukavaa energiaa Vaken ottaessa haastavasta tehtävästä sopivasti pientä kipinää, ja vastalaukkatehtävän lomassa tulikin varmasti tunnin parhaita pätkiä Vaken ravatessa oikein energisesti ja hienolla kaulalla. Laukassa ei pyöreys oikein säilynyt, mutta nostot lähtivät parhaimmillaan mukavasti ylämäkeen.
Kun nostot pitkille sivuille oli saatu kuntoon, jatkoimme vastalaukkaa vielä lyhyiden sivujen ympäri ratsastaen päädyt puoliympyröiksi pyöristettyinä. Tämähän oli Vaken kanssa todella haastava tehtävä, mutta ihme ja kumma pääsimme kyllä melko helposti aina noin lyhyen sivun puoleen väliin asti. Sitten loppui usko ja pudottiin raville, mutta jo näinkin pitkälle pääseminen vastalaukassa oli ihan saavutus. Paljon ei puuttunut, että olisin saanut pidettyä laukan loppuun asti. Lopulta mukaan otettiin apukuvio, eli sain kääntää vastalaukkakaaren puolivälissä myötälaukkavoltin ulos kaarelta ennen kuin matka jatkui taas vastalaukassa seuraavaa pitkää sivua kohti. Vake alkoi jo hyytyillä, ja kerran siitä irtosi napakka protestipukki käskiessäni raipalla pitämään laukan yllä. Apuvoltin kanssa päästiin kuitenkin viimein vastalaukassa seuraavalle pitkälle sivulle asti, joten se etappi oli saavutettu.
Vasen vastalaukka oli huiman paljon helpompaa. Sain Vaken ratsastettua taas hyvään, aktiiviseen raviin, josta lähti oikein mukavia nostoja pitkille sivuille. Vasempaan laukkaan tuli helpommin vähän pyöreyttäkin. Vastalaukkakaarilla reitti ei pysynyt aivan hallussa ja nenäkin nousi ylös, mutta mennä rämpytimme kuitenkin vastalaukassa pysyen. Tasapainoa ja ohjausta voisi parantaa vielä huimasti, mutta ainakin vastalaukan idea oli nyt Vakelle selvä.
Suluissa ja vastalaukoissa on vielä haasteensa, mutta tunnissa oli niin monta onnistumisen elementtiä, että olin tosi tyytyväinen ja kehuja tuli myös Artsilta. Vake oli nyt oikein hyvin ratsastettavissa, ja liikkui vastalaukkaa lukuun ottamatta hyvässä muodossa. Koko ajan oli mukava tekemisen meininki, ja olimme kurssin jälkeen paremmassa tikissä kuin ikinä. Edes vaativammat tehtävät eivät saaneet pakkaa täysin sekaisin, vaan niitäkin pystyi mielekkäästi työstämään. Jopa vaikeamman suunnan vastalaukka onnistui Vakeksi harvinaisen hyvin. Monella osa-alueella on otettu iso harppaus eteenpäin, ja siitä on syytä olla iloinen. Kunpa vaan tämä sama fiilis löytyisi jokaisella ratsastuskerralla!
Sulkutaivutusta ratsastettiin aina maneesin toisella pitkällä sivulla, ja aloitimme tehtävän vasemmasta kierroksesta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sivun alkuun tehtiin tehtävän tueksi voltti ravissa, ja sulkutaivutuksen päätteeksi tuli kulmaan toinen voltti. Vasen oli meille periaatteessa helpompi suunta sulkutaivutusta ajatellen. Epähuomiossa vaan aloin usein asettaa ja taivuttaa liikaa, jolloin Vaken nenä ei osoittanutkaan enää pitkää sivua eteenpäin vaan uran sisäpuolelle. Tällaisesta asennosta ei voinut tulla kunnollista poikitustakaan. Kun korjasin nenän oikeaan suuntaan pääsi takaosa tulemaan uran sisäpuolelle, ja pikkuhiljaa alkoi sulkutaivutus löytyä. Ohjeena oli pyytää poikitusta ja asetusta aina vuorotellen, ja liikkeen hyytyessä eteen ratsastava apu oli sisäpohje. Käynnissä Vake tahtoikin jumittua liikaa, mutta ravi kuljetti paremmin eteenpäin ja helpotti tehtävän ratsastamista. Ihan helpon ja luontevan oloista ei sulkutaivutuksesta tullut, mutta oli siellä ainakin muutama askel kerrallaan oikein.
Oikeassa kierroksessa sulkutaivutus oli odotetusti hankalampaa. Vake ei ikään kuin osannut antaa periksi oikeasta lavasta, vaan tahtoi pukata sen liikkeessä edelle. Tässä suunnassa ongelma oli siis se, etteivät pää ja etuosa kääntyneet tarpeeksi ja Vake olisi halunnut poikittaa vain suoralla rungolla. Vasemman pohkeen väistäminen meillä on sujunut niin näppärästi, mutta kun mukaan olisi pitänyt saada asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, niin yhtäkkiä ei enää pystyttykään menemään takaosa uran sisäpuolella. Alkutunnin mukava rentous ja pehmeys uhkasivat nekin tässä tehtävässä kärsiä. Lopulta mentiin suunnilleen korrektissa asennossa sivulle, vaikka täysin notkealta ei oikea kylki tuntunut vieläkään, enkä saanut ratsastettua sisäpohkeesta ravia tarpeeksi eteenpäin. Vake oli kuitenkin jo hoksannut, mitä siltä yritin pyytää, joten tehtävä onnistui paremmassa yhteisymmärryksessä.
Lopputunti vierähti vastalaukkojen parissa. Aloitimme vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta nostaen pitkille sivuille oikean laukan. Ennen kulmaan tuloa palattiin raviin. Aluksi sähläsin nostoissa niin, etten ollut saada Vakea mitenkään oikeaan laukkaan. Avuksi otettiin pienen polvekkeen ratsastaminen uran sisäpuolelle, jolloin vastalaukan pääsi nostamaan luontevammin uraa kohti. Parin noston jälkeen Vake hoksasi idean ja myös virittyi paremmin kuulolle, jolloin vastalaukan nostaminen alkoi sujua jo oikein asiallisesti. Raviin tuli laukkapätkien välillä mukavaa energiaa Vaken ottaessa haastavasta tehtävästä sopivasti pientä kipinää, ja vastalaukkatehtävän lomassa tulikin varmasti tunnin parhaita pätkiä Vaken ravatessa oikein energisesti ja hienolla kaulalla. Laukassa ei pyöreys oikein säilynyt, mutta nostot lähtivät parhaimmillaan mukavasti ylämäkeen.
Kun nostot pitkille sivuille oli saatu kuntoon, jatkoimme vastalaukkaa vielä lyhyiden sivujen ympäri ratsastaen päädyt puoliympyröiksi pyöristettyinä. Tämähän oli Vaken kanssa todella haastava tehtävä, mutta ihme ja kumma pääsimme kyllä melko helposti aina noin lyhyen sivun puoleen väliin asti. Sitten loppui usko ja pudottiin raville, mutta jo näinkin pitkälle pääseminen vastalaukassa oli ihan saavutus. Paljon ei puuttunut, että olisin saanut pidettyä laukan loppuun asti. Lopulta mukaan otettiin apukuvio, eli sain kääntää vastalaukkakaaren puolivälissä myötälaukkavoltin ulos kaarelta ennen kuin matka jatkui taas vastalaukassa seuraavaa pitkää sivua kohti. Vake alkoi jo hyytyillä, ja kerran siitä irtosi napakka protestipukki käskiessäni raipalla pitämään laukan yllä. Apuvoltin kanssa päästiin kuitenkin viimein vastalaukassa seuraavalle pitkälle sivulle asti, joten se etappi oli saavutettu.
Vasen vastalaukka oli huiman paljon helpompaa. Sain Vaken ratsastettua taas hyvään, aktiiviseen raviin, josta lähti oikein mukavia nostoja pitkille sivuille. Vasempaan laukkaan tuli helpommin vähän pyöreyttäkin. Vastalaukkakaarilla reitti ei pysynyt aivan hallussa ja nenäkin nousi ylös, mutta mennä rämpytimme kuitenkin vastalaukassa pysyen. Tasapainoa ja ohjausta voisi parantaa vielä huimasti, mutta ainakin vastalaukan idea oli nyt Vakelle selvä.
Suluissa ja vastalaukoissa on vielä haasteensa, mutta tunnissa oli niin monta onnistumisen elementtiä, että olin tosi tyytyväinen ja kehuja tuli myös Artsilta. Vake oli nyt oikein hyvin ratsastettavissa, ja liikkui vastalaukkaa lukuun ottamatta hyvässä muodossa. Koko ajan oli mukava tekemisen meininki, ja olimme kurssin jälkeen paremmassa tikissä kuin ikinä. Edes vaativammat tehtävät eivät saaneet pakkaa täysin sekaisin, vaan niitäkin pystyi mielekkäästi työstämään. Jopa vaikeamman suunnan vastalaukka onnistui Vakeksi harvinaisen hyvin. Monella osa-alueella on otettu iso harppaus eteenpäin, ja siitä on syytä olla iloinen. Kunpa vaan tämä sama fiilis löytyisi jokaisella ratsastuskerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti