perjantai 26. elokuuta 2016

Laukan työstöä koko rahan edestä

Artsin valmennuksessa menin tällä kertaa Aasialla. Edellisestä kerrasta olikin aikaa, joten eipä tässä voi sanoa, että Aasian kanssa olisimme viime aikoina suuremmin edistyneet. Ratsastimme kentällä pitkän kouluradan mukaisella alalla, ja tunnin aiheena oli kisaradan tehtäviä.

Verryttelimme aluksi pääty-ympyröillä ja lävistäjillä ravissa sekä laukassa. Aasia liikkui alkuun jähmeästi takaa ja potkien takajaloilla rungon taakse. Tässä tilanteessa se ei tietysti tasoittunut kunnolla kuolaimellekaan. Sain ohjeeksi ratsastaa etenkin vasemmalla pohkeella lisää aktiivisuutta vasempaan takajalkaan, minkä seurauksena Aasia tulisi paremmin myös vasemman ohjan tuntumalle. Toisen ohjan ollessa tyhjä tarvitaan siis lisää aktiivisuutta saman puolen takajalkaan. Liikkeen herättely pohkeella tuottikin parempia tuloksia kuin pelkkä ohjalla ratsastus. Vasemmassa kierroksessa piti myöskin huolehtia kaulan suoruudesta ulko-ohjalla ja hakea jopa vähän vasta-asetusta. Muutaman laukkaympyrän jälkeen takaosa ja selkä alkoivat toimia ravissa paljon paremmin, ja poni alkoi kuulemma kantaa myös häntäänsä tavalla, joka kertoi paremmasta selän käytöstä.

Harjoittelimme jälleen S-kiemuroiden ratsastusta ravissa. Aasian kanssa näissä riittikin harjoiteltavaa. Vasemmalle kääntyvillä puolivolteilla hukkasin sekä oman että ponin ulkokyljen, joten kaaduimme liikaa sisäänpäin eikä suoristuminen tapahtunut kahdelle ohjalle. Myös oikealle kääntyessä piti muistaa ulkopuolen avut, sillä tähän suuntaan Aasian etujalat jäivät tyypillisesti ulommalle reitille. Jouduin käyttämään apukeinona katseen kääntämistä ulospäin, jotta sain vasemmalle kallisteluni hallintaan. Kiemuran reitin sain ratsastettua aika tarkaksi, mutta olisin halunnut suoristuksesta ja taivutuksista vielä pehmeämmän ja sujuvamman oloiset. Nyt niiden kanssa meinasi tulla vähän kiire.

Laukassa tulikin sitten oikein tehotyöskentelyä. Laukkasimme kouluradalla yksi ratsukko kerrallaan, ja harjoittelimme pitkällä sivulla ratsastettavaa askeleen pidennystä. Laukkaa pidennettiin ainoastaan yhden kirjainvälin pätkälle, ja ennen sekä jälkeen pidennykseen piti luonnollisestikin lyhentää mahdollisimman paljon. Aasian kanssa laukan säätely on tietenkin vielä varsin alkeistasolla, ja saimme tehdä hieman helpotettua versiota, jossa pidennyksen päätyttyä käännyttiin voltille. Koska laukan lyhentäminen eteenratsastuksen jälkeen on se vaikea pala, oli ideana varsinaisen lyhentämisen sijaan vain lopettaa eteenratsastus ja antaa voltin jarruttaa laukkaa itsestään. Lyhyen sivun läpi tuli sitten ratsastaa lyhyttä normaalilaukkaa, josta tehtiin taas seuraavalle pitkälle sivulle uusi pidennys kirjainvälin verran. Tai näin siis teoriassa.

Aloitimme vaikeammasta eli vasemmasta laukasta. Tässä suunnassa Aasia oli helpommin pudottamassa raville. Eteen se kyllä lähti, mutta ei tullut takaisin, joten mennä porhallettiin koko ajan melko lujaa. Välillä haettiin tasapainoa ja kontrollia myös pääty-ympyrällä. Ympyrällä ja volteilla piti päästä suoristamaan kaulaa sekä tekemään pidätteitä ulko-ohjalla, ja ohjeena olikin tavoitella vasta-asetusta. Pääty-ympyrällä haettiin myös ajatusta monikulmiosta suorine pätkineen, jotta sekä poni että kuski malttaisivat olla kaatumatta sisään. Jopa oli vaikeaa! Lopulta laukassa kuitenkin tuli muutamia parempia pätkiä, jolloin sisälle kaatuminen hellitti ja Aasia alkoi pysyä paremmin tasapainossa ja poissa etuosansa päältä. Tällöin tietenkin laukka rullasi maltillisemmin ja kiireettömämmin sekä pehmeämmällä tuntumalla.

Oikeassa laukassa työskentely ei ollut helppoa sekään, mutta onnistuneempaa kuin vasemmassa laukassa. Tähän suuntaan sain jopa pari kertaa näppärästi lyhennettyä laukkaa ennen pidennystä, ja tällaisesta takaosalle kasatusta laukasta Aasia lähti ihanan energisesti pidennykseen. Kiinniottaminen toki tapahtui taas voltin avulla jos sittenkään, ja eteen posottaminen jäi usein aika pahasti päälle. Ongelmana oli erityisesti se, etten saanut istuttua kunnolla satulassa, vaan keikuin penkistä irti ja pienessä etukumarassa. Tällöin poni sai vietyä minua miten tahtoi, eikä se myöskään saanut säilytettyä tasapainoaan, kun ei ratsastaja kyennyt istunnalla pitämään hommaa paketissa. Tasapainon heittäessä tuli sitten sitä eteenpäin kaahaamista. Välillä kuitenkin pääsin ympyröillä istumaan paremmin satulassa, ja ero oli tällöin kuin yöllä ja päivällä. Kun sain reidet rentoutettua irti ja olin syvällä satulassa puristamatta ja liikkeen mukana, tuli laukkaan tasapainoa, tahtia ja pyöreyttä. Tämä vaan vaati hurjan paljon voimaa keskivartalosta, jotta istunta mukaili laukkaa muttei antanut liikkeen heittää irti satulasta. Tavoitin siis välillä hyvin tunteen siitä, millaista laukkaamisen kuuluisi olla, mutta en kyennyt sitä jatkuvasti pitämään yllä. Välillä vain ratkesin nauramaan, kun poni porhalsi rakettina eteenpäin eikä omassa kropassa "pito" riittänyt.

Kylläpä oli tehokas tunti. Laukkahommat menivät selvästi mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta suurista haasteista huolimatta laukkaan löytyi välillä jotain tolkkuakin. Ei se laukkatyöskentely oikein kehity muuten kuin laukkaamalla, ja kun mentiin laukassa pitkiä pätkiä yhtäjaksoisesti, niin yllättäen siihen löytyi lopulta ideaakin. Kun ei poni aivan omin nokkinensa pysy tasapainossa tulee istunta aivan hirmuisen tärkeään rooliin. Kaiken holtittomuuden keskellä pienet hyvät pätkät kuitenkin ilahduttivat paljon, ja selvää muutosta kyllä tapahtui, jos vaan kykenin ohjeita noudattamaan. Aasialla on niin mukavasti omaa energiaa, ja kun tämän saa valjastettua askeleen lyhentämiseen takaosan päälle sekä sen jälkeiseen lisäykseen, niin tunne on kerrassaan mainio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti