maanantai 1. elokuuta 2016

Tuijottelusta sujuvuuteen

Maanantain tunnilla olikin yllättäen esteitä. Vähemmän yllättäen ratsuni oli Aasia. Estekorkeus pysyi turvallisessa noin 50 sentissä, mutta olihan siinäkin meille ihan riittävästi haastetta. Alkuverryttelyt mentiin aika lyhyesti ravissa ja laukassa, joissa molemmissa tarkistettiin kevyt istunta. Kevyessä istunnassa laukkaaminen sopi Aasialle hyvin, ja laukka tuntui mielestäni tällä tavoin tasapainoisemmalta ja kiireettömämmältä.

Aloitimme hypyt puoliympyrän kaarella, jolla ylitettiin kavaletti ja minipysty 14 metrin etäisyydellä. Väliin haluttiin tasaiset neljä askelta. Aasia laukkasi mukavan reippaasti eteen ja hyppäsi pikkuesteiden yli ennakkoluulottomasti, joten tehtävä onnistui varsin mukavasti. Vasemmassa kierroksessa kaarre sujui luontevammin, joskin hieman sisään puskien, kun taas oikeassa laukassa piti kääntää tehokkaammin jottei kaarre lipsahtanut liian suureksi.

Seuraavaksi jatkoimme neljän laukan kaarelta toisessa päädyssä lyhyen sivun suuntaisesti hypättävälle pystylle sekä lävistäjällä olevalle hainhammasportille. Aasia meni puomiesteille edelleen reippaasti ja epäröimättä, joten en ennakoinut kohtuuttomia ongelmia myöskään porttiesteelle, vaikka olinkin valmistautunut rohkaisemaan ponia enemmän. Portti oli kuitenkin jostain syystä Aasian mielestä liian epäilyttävä, ja se stoppasi hyvin päättäväisesti vaikka ponnistuspaikka olisi ollut oikein sopiva. Useamman kiellon jälkeen sain Aasian menemään esteen yli paikoiltaan käskettynä, sillä korkeuttahan portilla oli vain noin 45 cm. Tämän jälkeen ylitimme esteen vielä pari kertaa vetohevosen imussa, eikä Aasia enää kieltänyt, mutta kyllä se joka hypyssä tuijotti estettä.

Menimme vielä pätkän, johon kuuluivat puoliympyrä, lävistäjäokseri sekä laatikkopysty. Porttiesteen kanssa taistelu oli saanut Aasian epäluuloisempaan mielentilaan, joten nyt se tuijotteli tavallista okseriakin jarrutellen, mutta sain sen kannustettua saman tien yli. Laatikkopysty sen sijaan ylittyi hienosti naama peruslukemilla. Ennen radan hyppäämistä treenasimme yksittäistehtävänä vielä kahden askeleen sarjaa, jolle tuli ensiyrityksellä kielto Aasian liiratessa sivuun, mutta topakammalla ratsastuksella ja vasemmalle puskemisen estämällä sain sarjan menemään heti seuraavalla yrityksellä mukavasti.

Lopuksi hyppäsimme noin 50 senttiä korkean radan. Aasia oli hieman kierroksilla ja sille naksahti oikein menovaihde päälle. Tämä oli sikäli hyvä, että nyt ei esteitä kohti jarruteltu vaan poni meni kuin juna. Säädeltävyys toki ei ollut kovin hyvää, eli joillakin esteillä vyöryttiin turhan pohjaan, mutta näin pienillä esteillä se ei ollut iso ongelma. Laatikkopystyn eli kakkosesteen pudotimme juurikin siksi, että tultiin liian lähelle. Mukaan mahtui kyllä oikein kivojakin hyppyjä, ja parhaimmillaan meno tuntui oikein sujuvalta. Paikan jäädessä vähän kauas lähti Aasia hyppyihin rohkeasti ja epäröimättä. Hainhammasportti oli meitä varten siirretty nyt pois esteen alta, joten radalla ei ollut sitäkään mörköä kompastuskivenä eikä esteitä tarvinnut ollenkaan tuijotella.

Rataa hypätessä Aasia kyllä näytti, että estehomma sujuu siltä parhaimmillaan oikein hyvin. Erikoisemman näköiset esteet vaan saavat sen helposti kokeilemaan, että onkohan nyt ihan oikeasti pakko hypätä. Oikeaan mielentilaan päästessään poni sitten meneekin reippaasti ja kyselemättä. Ratsastajan puolelta toki saisi tulla vielä parempaa tasapainotusta ja tukea. Aasian kanssa joudun myös väkisinkin harjoittelemaan tiiviimpää ja pystympää istumista lähestymisissä, sillä ponin epäröidessä ei tietenkään auta keikkua yhtään etunojassa. Onhan tämä minullekin aivan erilaista, kun ratsu on sellainen, joka ei minua esteellä auta vaan jota joudun itse auttamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti