Urani pikkuponiratsastajana jatkui katkeamatta, kun sain maanantain tunnille jälleen Aasian. Tällä kertaa oli ohjelmassa esteitä. Aloitimme kuitenkin kaikessa rauhassa puomitehtävillä laukan säätelyn parissa. Maapuomit olivat sinisiä eli Aasian inhokkiväriä, mutta tänään se suhtautui niihin mutkattomasti ja rennosti.
Menimme siis kolmen puomin suoraa linjaa, jossa etäisyydet puomien välillä olivat 17 metriä. Ensin välit ratsastettiin viidellä laukalla, sitten kuudella laukalla, ja lopuksi ensimmäinen väli kuudella ja jälkimmäinen viidellä. Suuntaakin vaihdettiin välillä, ja vetosuunta oli selkeästi oikeassa laukassa tien päädystä tarhoille päin. Tähän suuntaan laukan lyhentäminen oli huomattavasti vaikeampaa, ja aluksi jopa viidellä askeleella ei meinattu mahtua väleihin. Eteen ei siis ainakaan tarvinnut ratsastaa. Sen sijaan vasemmassa laukassa Aasialla ei ollut yhtä kova imu, vaan puomit ylittyivät paljon rauhallisemmin. Tähän suuntaan sain suhteellisen helposti laukan jopa lyhennettyä, ja kuusi askelta mahtui molempiin väleihin. Kaikkein mukavimmin onnistui kierros, jolla ensimmäiseen väliin tuli maltilliset kuusi laukkaa ja sitten eteenratsastus viiteen askeleeseen heti perään. Aasia sekä lyhensi, että lähti ihanan napakasti eteen. Oikeassa laukassa lyhentäminen oli työläämpää, ja Aasia pyrki juoksemaan kättä vasten. Ope muistutteli istumaan tiiviimmin satulassa, jottei kättä olisi tarvinnut niin paljon. Saatiin sullottua ne kuusikin askelta väleihin, mutta se ei onnistunut yhtä maltillisesti ja odottaen kuin vähemmän vetävään suuntaan.
Esteiksi kentälle tuli neljä noin 60 senttiä korkeaa pystyä, joista kaksi oli pitkällä suoralla linjalla ja kaksi lävistäjillä. Yhden esteen alla oli punavalkoinen porttikin. Ensin hyppäsimme neljän esteen pätkän, eli suoran linjan sekä kaarevan linjan. Aasia laukkasi aika mukavasti edeten, mutta ei kiirehtinyt liikaa. Esteisiin se suhtautui tyynesti, eikä yrittänyt liirailla mihinkään suuntaan. Ponnistuspaikat eivät joka esteellä olleet aivan täydelliset, mutta yli mentiin epäröimättä. Porttipystykään ei aiheuttanut mitään tuijottelua, ja sen Aasia jopa kolautti alas hypättyään ihan juuresta. Ei haitannut, vaan rohkea esteiden ylitys oli pääasia.
Seuraavaksi menimme kuuden esteen pätkän, johon kuului yksittäinen lävistäjäpysty, kaareva linja, suora linja, ja vielä uudestaan lävistäjäpysty toisesta suunnasta. Tehtävän aloittava este oli sininen, ja odotin tuijottelua ja jarruttelua. Vaan vielä mitä, Aasiaa ei olisi esteen väri voinut vähempää kiinnostaa, ja se hyppäsi reippaasti tämänkin. Seuraavilla kahdella esteellä sorruin jo ahnehtimaan ja yritin tuupata Aasian hyppyyn kaukaa, mutta hyvästä laukasta huolimatta se ei aivan rohjennut venyttää. Vaikka tulikin tuuppaus ja töpöaskel, niin poni hyppäsi edelleen kiltisti. Viimeiset kolme estettä menivät mukavan sujuvasti, kun maltoin odottaa paremmin. Olipas varmaa ja vakaata hyppäämistä Aasialta! Ei tuijottelua tai epäröintiä, vaan hyvällä imulla estettä kohti ja sen yli. Nämä hypyt riittivät, kun olimme suoriutuneet näin hienosti.
Olimme tietysti oikein tyytyväisiä, kun Aasia hyppäsi tänään näin mukavalla asenteella. Osasin itsekin olla rennolla mielellä liikkeellä, ja tänään en mielestäni jäänyt puristamaan reisillä laukassa (ainakaan kovin paljon). Jostain syystä Aasialla oli välissä epävarmempi kausi, mutta nyt esteet sujuvat taas kivasti. Hienoa, että asiat kehittyvät tähän suuntaan.
Menimme siis kolmen puomin suoraa linjaa, jossa etäisyydet puomien välillä olivat 17 metriä. Ensin välit ratsastettiin viidellä laukalla, sitten kuudella laukalla, ja lopuksi ensimmäinen väli kuudella ja jälkimmäinen viidellä. Suuntaakin vaihdettiin välillä, ja vetosuunta oli selkeästi oikeassa laukassa tien päädystä tarhoille päin. Tähän suuntaan laukan lyhentäminen oli huomattavasti vaikeampaa, ja aluksi jopa viidellä askeleella ei meinattu mahtua väleihin. Eteen ei siis ainakaan tarvinnut ratsastaa. Sen sijaan vasemmassa laukassa Aasialla ei ollut yhtä kova imu, vaan puomit ylittyivät paljon rauhallisemmin. Tähän suuntaan sain suhteellisen helposti laukan jopa lyhennettyä, ja kuusi askelta mahtui molempiin väleihin. Kaikkein mukavimmin onnistui kierros, jolla ensimmäiseen väliin tuli maltilliset kuusi laukkaa ja sitten eteenratsastus viiteen askeleeseen heti perään. Aasia sekä lyhensi, että lähti ihanan napakasti eteen. Oikeassa laukassa lyhentäminen oli työläämpää, ja Aasia pyrki juoksemaan kättä vasten. Ope muistutteli istumaan tiiviimmin satulassa, jottei kättä olisi tarvinnut niin paljon. Saatiin sullottua ne kuusikin askelta väleihin, mutta se ei onnistunut yhtä maltillisesti ja odottaen kuin vähemmän vetävään suuntaan.
Esteiksi kentälle tuli neljä noin 60 senttiä korkeaa pystyä, joista kaksi oli pitkällä suoralla linjalla ja kaksi lävistäjillä. Yhden esteen alla oli punavalkoinen porttikin. Ensin hyppäsimme neljän esteen pätkän, eli suoran linjan sekä kaarevan linjan. Aasia laukkasi aika mukavasti edeten, mutta ei kiirehtinyt liikaa. Esteisiin se suhtautui tyynesti, eikä yrittänyt liirailla mihinkään suuntaan. Ponnistuspaikat eivät joka esteellä olleet aivan täydelliset, mutta yli mentiin epäröimättä. Porttipystykään ei aiheuttanut mitään tuijottelua, ja sen Aasia jopa kolautti alas hypättyään ihan juuresta. Ei haitannut, vaan rohkea esteiden ylitys oli pääasia.
Seuraavaksi menimme kuuden esteen pätkän, johon kuului yksittäinen lävistäjäpysty, kaareva linja, suora linja, ja vielä uudestaan lävistäjäpysty toisesta suunnasta. Tehtävän aloittava este oli sininen, ja odotin tuijottelua ja jarruttelua. Vaan vielä mitä, Aasiaa ei olisi esteen väri voinut vähempää kiinnostaa, ja se hyppäsi reippaasti tämänkin. Seuraavilla kahdella esteellä sorruin jo ahnehtimaan ja yritin tuupata Aasian hyppyyn kaukaa, mutta hyvästä laukasta huolimatta se ei aivan rohjennut venyttää. Vaikka tulikin tuuppaus ja töpöaskel, niin poni hyppäsi edelleen kiltisti. Viimeiset kolme estettä menivät mukavan sujuvasti, kun maltoin odottaa paremmin. Olipas varmaa ja vakaata hyppäämistä Aasialta! Ei tuijottelua tai epäröintiä, vaan hyvällä imulla estettä kohti ja sen yli. Nämä hypyt riittivät, kun olimme suoriutuneet näin hienosti.
Olimme tietysti oikein tyytyväisiä, kun Aasia hyppäsi tänään näin mukavalla asenteella. Osasin itsekin olla rennolla mielellä liikkeellä, ja tänään en mielestäni jäänyt puristamaan reisillä laukassa (ainakaan kovin paljon). Jostain syystä Aasialla oli välissä epävarmempi kausi, mutta nyt esteet sujuvat taas kivasti. Hienoa, että asiat kehittyvät tähän suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti