keskiviikko 10. elokuuta 2016

300 metriä minuutissa

Keskiviikkona olin Vaken kanssa estetunnilla. Tällä kertaa harjoittelimme radan ratsastusta ihanneaika-arvostelua silmällä pitäen eli tavoitellen määrättyä tempoa. Tempoasioita ei aikaisemmin ole tullutkaan sen tarkemmin mietittyä, mutta reilun viikon päästä olemme osallistumassa ihanneaikaluokkaan. Periaatteessa ihanneaika-arvostelu sopii Vakelle varmasti oikein hyvin, sillä nopeudesta kilpailtaessa se ei koskaan tule olemaan voittaja, mutta tarkasti tavoitetempossa ratsastaminen vaatii tietenkin ensin harjoittelua. Tänään tavoitteena oli 300 m/min.

Tänään hypättiin edellisten kisojen perusrata eli esteet 1-7.
Teimme sileän verryttelyt lyhyesti, ja otimme sitten pari verryttelyhyppyä sekä pystylle että okserille. Vake ei ollut vielä aivan terävimmillään, mutta venyi kuitenkin hyppyihin eikä ottanut miniaskeleita. Pian pääsimme itse asiaan, eli hyppäämään rataa ajanotolla. Rata oli jälleen sama kuin sunnuntain kisoissa 80 sentin luokassa, sillä samat esteet olivat edelleen kentällä. Estekorkeus oli nyt suurimmaksi osaksi noin 70 senttiä. Hyppäsimme 7 esteen mittaisen perusradan, jonka pituudeksi oli mitattu melko tarkalleen 300 metriä lähtö- ja maalilinjojen ollessa hieman lähempänä estettä kuin kisoissa. Ihanneaika radalta oli siis tarkalleen 60 sekuntia, ja jotain osviittaa antoi se, että kisoissa suoritusaika Vakella oli ollut noin 54 sekuntia. Sain myös katsoa muiden tuntilaisten suoritukset ennen omaa vuoroani, ja niidenkin perusteella oli selvää, että 300 m/min vaatisi varsin rauhallista menoa sekä hieman suurempia teitä.

Vake laukkasi mielestäni aika keskimääräisessä treenitempossaan. Etenemisessä ei ollut yhtä hyvää energiaa kuin viimeisimmällä kisaradallamme, mutta ei Vake ollut erityisen tahmeakaan. Sarjaväli jäi kuitenkin tällä kertaa aika pitkäksi, mikä kertoi siitä, ettei laukassa ollut aivan parasta imua ja sujuvuutta. Ratsastin muilta osin melko lailla samaa reittiä kuin mitä pitkin rata oli mitattu, mutta sarjan jälkeen kiersin päädyssä olevan pystyn ulkopuolelta, kun taas mitattu reitti kulki sisäpuolelta. Ajaksi kellotimme noin 57,5 sekuntia, eli olimme reilut kaksi sekuntia liian nopeita. 300 m/min tempovaatimus oli siis meillekin melko matala.

Hyppäsimme rataa vielä toisen kierroksen, ja pääsimme näin ollen säätämään tempoa ja tietä ensimmäiseltä radalta saadun tiedon mukaisesti. Vake liikkui toisella kierroksella ehkä hieman ensimmäistä terävämmin, mutta sarjan b-osalle se joutui taas venymään melkoisesti. Trippelin edessä hukkasin toisen jalustimen, ja hypystä tuli omituinen räpiköinti esteen juuresta, mutta muuten meno oli ihan sujuvaa. Halusin säilyttää laukan sujuvana enkä hidastella liikaa, jotta hypyistä tuli hyviä. Niinpä lähdin hakemaan puuttuvia sekunteja kaarteita suurentamalla. Sarjalle ratsastin kaukaa päädyn kautta kaartaen, ja myös radan viimeiselle esteelle otin tien ajan kanssa melkein päätyä nuollen. Näillä tiemuutoksilla sain ajan hyvin tarkasti oikeaksi, ja kello pysähtyi 59,56 sekuntiin. Tuuria tai ei, mutta eipä siihen tavoiteaikaan olisi voinut kovin paljon tarkemmin osua.

Tempoasiaa ehditään toivottavasti harjoitella ennen kisoja vielä toinenkin kerta. 300 m/min temposta ja sen vaatimista säädöistä on nyt jonkinlainen käsitys, mutta luultavaa on, että kisoissa tavoitetempo on kuitenkin jonkin verran korkeampi. 300 m/min on todellakin aika vähän, ja Vaken edetessä normaalisti se vaatii hieman suurempien teiden ratsastusta. 325-350 m/min olisi ehkä sellainen tempo, johon pääsisi aika mukavasti ratsastamalla ohjeelliset tiet. Kaikki riippuu toki myös siitä, onko Vakella reipas vai laiska päivä. Eihän se vaan joka kerta etene samalla tavalla, ja kisatilanteessa se saattaa toisinaan olla selvästi reippaampi. Joka tapauksessa minulla tulisi olla tuntuma eri tempoista niin, että tilannetta voi kompensoida vaikkapa sitten tietä suurentamalla tai pienentämällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti