Tiistaina menimme Annen kanssa arkimaastoon Vakella ja Pavella. Tuuria oli sikäli, että juuri ennen lähtömme satoi oikein kunnolla, mutta lenkin saimme tehdä täysin kastumatta. Sää oli kuitenkin aika tuulinen, ja se sai ainakin Vaken vähän tavallista valppaammaksi. Kesähelteiden vaihtuminen syksyn enteiksi ja viileämmäksi sääksi tuntuu herättäneen ponin kesähorroksestaan, ja meno maastossa on nyt selvästi virkumpaa.
Alkumatkasta Hangaksentietä ravatessamme rauhaa rikkoi matalalla pörräävä helikopteri. Vake jännittyi kopterin lentäessä matalalta suoraan ylitse, mutta reaktio rajoittui onneksi tähän. Loppumatkan saimmekin onneksi olla rauhassa kopterilta. Kiersimme ensin pikkulenkin Hangaksentien eteläpuolella, ja sitten suuntasimme alapolkua pitkin kankaan halki. Alapolulla otettiin laukkaa, ja hevoset olivatkin mukavan innokkaasti menossa. Pave asetti vauhdin, eikä Vakea tarvinnut eteen käskeä vaan se tuli perässä polkien töppöjaloillaan oikein tarmokasta laukkaa eteenpäin. Ihana energia ja mukavasti vauhdin hurmaa! Laukka jatkui reippaalla tempolla polun loppuun asti, missä jarruttelimme ravin kautta käyntiin.
Loppumatkan kuljimme suorinta reittiä eli tietä pitkin tallille. Tiellä oli aivan poikkeuksellisen paljon liikennettä ja erityisesti poikkeuksellisen paljon peräkärryllisiä autoja. Vakea ei onneksi hetkauttanut oikein mikään, mutta eräs aivan liian kovaa ohitsemme kaahaava kuski sai Paven tolaltaan. Loppumatkan kuljimme käynnissä, kun Pave jännitti kaahailijan jälkeen kaikkia ohitse meneviä autoja. Onneksi Vake pysyi koko ajan vakaana ja rauhallisena, joten se oli hyvä kaveri Paven turvaksi. Mukava lenkki päättyi siis vähän ikävissä merkeissä yhden ajattelemattoman autoilijan vuoksi.
Alkumatkasta Hangaksentietä ravatessamme rauhaa rikkoi matalalla pörräävä helikopteri. Vake jännittyi kopterin lentäessä matalalta suoraan ylitse, mutta reaktio rajoittui onneksi tähän. Loppumatkan saimmekin onneksi olla rauhassa kopterilta. Kiersimme ensin pikkulenkin Hangaksentien eteläpuolella, ja sitten suuntasimme alapolkua pitkin kankaan halki. Alapolulla otettiin laukkaa, ja hevoset olivatkin mukavan innokkaasti menossa. Pave asetti vauhdin, eikä Vakea tarvinnut eteen käskeä vaan se tuli perässä polkien töppöjaloillaan oikein tarmokasta laukkaa eteenpäin. Ihana energia ja mukavasti vauhdin hurmaa! Laukka jatkui reippaalla tempolla polun loppuun asti, missä jarruttelimme ravin kautta käyntiin.
Loppumatkan kuljimme suorinta reittiä eli tietä pitkin tallille. Tiellä oli aivan poikkeuksellisen paljon liikennettä ja erityisesti poikkeuksellisen paljon peräkärryllisiä autoja. Vakea ei onneksi hetkauttanut oikein mikään, mutta eräs aivan liian kovaa ohitsemme kaahaava kuski sai Paven tolaltaan. Loppumatkan kuljimme käynnissä, kun Pave jännitti kaahailijan jälkeen kaikkia ohitse meneviä autoja. Onneksi Vake pysyi koko ajan vakaana ja rauhallisena, joten se oli hyvä kaveri Paven turvaksi. Mukava lenkki päättyi siis vähän ikävissä merkeissä yhden ajattelemattoman autoilijan vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti