Nappiin onnistunut kisareissu

Päästiinpä pitkästä aikaa kisareissulle kotipihan ulkopuolelle! Kyseessä olivat oman seuramme LidRid Teamin järjestämät 1-tason estekisat Kiimingin Ratsastuskeskuksella, missä oli ihan isojen kisojen tunnelmaa lähtöjen määrän ollessa päivän aikana yli 130. Vaken kanssa hyppäsimme rutiinikorkeudet 70 ja 80 senttiä, joissa arvosteluina olivat ensimmäisessä A.0.0 ja jälkimmäisessä ihanneaika-arvostelu. Onnistuin kasaamaan ihanneaika-arvostelusta hirmuiset paineet itselleni, kun ihanneaikaan osuminen oli harjoituksissa onnistunut niin mukavasti. Onneksi alle tuli se 70 sentin luokka, jossa pääasiallisena tavoitteenani oli saada käsitys Vaken temposta näissä olosuhteissa. Sen tiedon perusteella pystyisin sitten arvioimaan mahdolliset hienosäädöt tempoon ja ratsastettavaan tiehen ihanneaikaluokassa.

© Emmi Erkkilä

70 sentin rataa varten verryttelin Vaken säästeliäästi. Aluksi poni taisi olla hieman unessa, sillä ensimmäisen verryttelypystyn se kolautti ihan reilusti alas. Tämän jälkeen meno oli jo skarpimpaa. Montaa hyppyä ei otettukaan, ja sitten oli aika lähteä radalle. Edellisen ratsukon ollessa liikkeellä ehdin käydä näyttämässä Vakelle radan jännimmät esteet eli muuripalapystyn sekä mustan lankun, vaikken toki uskonutkaan sen katsovan mitään estettä. Liikkeelle lähdettiin ihan terävästi. Vake oli hereillä, muttei villinä. Tällaisella laukalla esteet tulivat vastaan hyvässä rytmissä, ja laukka eteni tasaisesti. Saatoin suorastaan rentoutua radalla. Kuutonen oli se kiintiöeste, jolle osui vähän töpömpi askel lähelle, mutta muuten ei paljon ollut kauneusvirheitä. 21 metrin linja meni kuudella askeleella, eli ei tässä varsinaisesti lennetty eteenpäin, mutta eteneminen oli kuitenkin riittävän sujuvaa alusta loppuun asti. Siisti ja helppo puhdas rata.

Anne kellotti avuliaasti suoritusajaksemme noin 55 sekuntia. Radan pituus oli tässä luokassa 290 metriä, ja tämän perusteella laskin tempomme olleen 316 m/min. 80 sentin ihanneaikaluokan tavoitetempoksi oli asetettu 300 m/min, joten olettaen Vaken tempon pysyvän toisella radalla samana piti kaarteisiin suunnitella aavistuksen verran lisää tilaa. 80 sentin radan pituudeksi oli ilmoitettu 330 metriä, joten laskin, että kaarteisiin pitäisi periaatteessa saada noin 20 metrin verran lisämatkaa "ihannetiehen" verrattuna, jottei laukkaa tarvitsisi alkaa jarrutella. Tässä oli se matematiikkaosuus, ja loput olisikin sitten ratsastuksellisista asioista kiinni. Osasin kyllä odottaa, että Vaken perustempo saattaisi toisella radalla olla hiukan ensimmäistä sujuvampi.

© Emmi Erkkilä

Luokkien välissä oli melko reilusti aikaa, joten Vake sai seisoskella ja syödä hetken sillä aikaa kun minä viilasin ihanneaikaratsastuksen strategiaa. Radan kävelyyn käytin vähän enemmän aikaa suunnitellen kaarteet huolella. Luokassa oli melko monta ponia, joten meidän starttivuoromme ei ollutkaan aivan ensimmäisten joukossa eikä verryttelyyn ollut hoppua. Myös tämä verryttely tuli ratsastettua aika lyhyesti. Yritin viritellä Vakea vähän villimmäksi, ja pientä kipinää tuntuikin löytyvän.

Pääsimme taas radalle edellisen ratsukon suorituksen ajaksi, ja tällä kertaa käytin ajan esittelemällä Vakelle sarjaesteen. Sarjalla oli kiltti kahden laukan väli, mutta aina se on hyvä Vakelle näyttää ettei sarja ainakaan tule yllätyksenä. Lähtömerkistä starttasimme sujuvassa ja mukavan energiseltä tuntuvassa laukassa kohti lähtölinjaa. Asiat eivät olisi voineet rataa aloittaessa paljon paremmin olla, vaan sittenpä tulikin se odottamaton tekijä peliin. Muutaman metrin päässä edessämme kevyt tuulenpuuska kaatoi ison koristepuskan kumoon, ja ymmärrettävästi Vakekin sellaiseen reagoi. Poni jarrutti ja kiepsahti menosuuntaan, ja hetkeksi menetin tasapainoni. Onneksi Vaken reaktio oli näinkin hillitty, joten en keikahtanut satulasta, ja onneksi emme vielä olleet ylittäneet lähtölinjaa! En uskaltanut lähteä ottamaan uutta vauhtia pitkältä matkalta, sillä en missään nimessä halunnut suoritusajan ehtivän alkaa ennen lähtölinjan ylitystä. Niinpä käänsin Vaken pienesti ympäri ja nostin laukan käytännössä estelinjalle kohti ensimmäistä estettä. Tuli siinä kuitenkin 8-10 askelta laukkaa alle, ja Vake oli ottanut säikähdyksestä sen verran kipinää, että lähti suorastaan lentäen liikkeelle. Ensimmäinen este ylittyi sujuvasti ja hyvällä energialla, ja näin rata lähti käyntiin pienestä sählingistä huolimatta.

© Emmi Erkkilä

Vake oli tosiaan ottanut kipinää pelottavasta puskasta, ja alkuradan ajan se vaikutti hieman jännittyneeltä ja virittyneeltä. Ainakin laukka sujui mukavalla energialla, ja kakkosesteelle tulikin oikein iso loikka kaukaa. Sarjan a-osan vieressä oli se äskettäin kaatunut puska, mutta onneksi Vake oli niin fiksu ettei ollut jäänyt sitä pelkäämään, vaan meni sarjallekin rohkeasti. Alkuradan hypyt olivat oikein sujuvia, mutta kaarteissa Vake koetti puskea hieman sisään ja sain toppuutella sitä pienentämästä kurveja liikaa. Nelosesteen jälkeen molemmat taisivat jo vähän huokaista ja rentoutua, ja meno muuttui hieman rauhallisemmaksi. Arvioin alkuradan menneen vähän liiankin sujuvasti ihannetempoon nähden, joten radan loppupuoliskolla pyrin hieman verkkaisempaan etenemiseen. Käytännössä tämä tarkoitti laajahkoja kaarteita, joissa en lennättänyt Vakea eteenpäin. Viitosesteelle tuli tällä kertaa se huonompi kiintiöhyppy läheltä. 21 metrin linja mentiin jälleen kuudella askeleella, joskin hiukan ahtaasti, ja myös viimeisen pienehkön kaarteen kasille ratsastin tasaista laukkaa oikomatta milliäkään. Näin tulimme maaliin puhtaalla radalla pienestä alkudraamasta huolimatta.



Rytmi ei tällä radalla pysynyt aivan tasaisena alun ollessa sen verran virittyneempää menoa, ja pelkäsin tämän sotkeneen arviotani ihanneaikaan ratsastamisesta. Vaan niinpä sitten olin kuitenkin onnistunut ratsastamaan sopivasti tilannetta kompensoiden, ja tuloksena oli 66,5 sekunnin suoritusaika ihanneajan ollessa 66 sekuntia! Ihan yhtä lähelle siis päästiin kuin kotitreeneissä. Vaken tasaisuus on tällaisessa luokassa tietenkin valttia, vaikka kaatunut puska tekikin radasta tällä kertaa hieman epätasaisemman. Näin tarkka aika oli varsin kovaa valuuttaa, ja kun lähemmäksi ihanneaikaa osui vain kaksi ratsukkoa, oli lopullinen sijoituksemme 42 startin luokassa kolmas. Vaatimattomana tavoitteenani tänään oli ollut osuminen sekunnin sisään ihanneajasta ja sijoitus, ja tavoite siis toteutui hienosti. Kylläpä tuli onnistuminen mukavaan paikkaan. Hyvä me!