Maanantain tunnilla oli vastoin odotuksia heti uudestaan esteitä, ja tällä kertaa jokeriratsuna Hilima. Hilimalla en ollutkaan aikaisemmin hypännyt. Tunnin aluksi mentiin kuitenkin vähän koulua ja verryteltiin hevosia pohkeenväistöjen parissa. Väistöä ratsastettiin parissa portaassa uralta kentän keskustaa kohti, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hilima oli näin alkutunnista mukavan malttavainen, ja liikkui pyöreällä niskalla näppärästi tuntumalla. Yritin pitää tuntuman omalta osaltani pehmeänä ja kevyenä, jottei Hilima naksahtaisi juoksemaan ohjaa vastaan. Käyntiväistöissä tuntuma kävi turhan vahvaksi Hiliman hieman jyrätessä, mutta ravissa väistö onnistui yllättäen rauhallisemmin. Hilima ei erityisen jyrkästi osaa väistää, mutta tunnollisesti se meni sivulle sen verran kuin pystyi. Vasemmalle väistäminen oli selvästi hankalampaa, ja sainkin olla tarkkana, että takaosa todella lähti poikitukseen. Ulko-ohjalla jarruttamalla tilanne korjaantui.
Laukkasimme hetken aikaa uraa pitkin, ja Hilima pysyi edelleen melko asiallisesti kontrollissa. Laukassa nenä alkoi nousta ylös, mutta ope käski ratsastamaan Hiliman edelleen pyöreäksi. Kun laukka alkoi tuntua toimivalta, hyppäsimme verryttelyesteenä pientä pystyä hieman kaarevalla tiellä lähestyen. Aluksi taisin tuoda Hiliman esteelle vähän liikaa pitäen, ja hypyt menivät aika lähelle estettä. Kun hoksasin antaa Hiliman laukata esteelle vähän isommin ja vapaammin tuli lähestymisestä ja hypystä paljon sujuvampi. Yhteinen rytmi alkoi vähitellen löytyä.
Seuraavaksi tulimme suoran linjan pystyltä okserille noin 25-26 metrin etäisyydellä. Hilimalle suositeltava askelmäärä oli seitsemän eli sama, minkä Vake otti kisoissa tähän samaan väliin oikein sujuvalla laukalla. Hilimaa ei tarvinnut eteen käskeä vaan se meni aivan omalla energialla, ja tehtäväkseni jäi vähän toppuutella sen intoa. En kuitenkaan jäänyt liikaa pitelemään ja hyvä niin, sillä seitsemään askeleeseen sai Hilimakin laukata varsin sujuvasti. Laskin askeleet ääneen, ja tehtävä onnistui oikein tasaisessa rytmissä. Hyppäsimme yksittäisenä tehtävä myös kertaalleen sarjan, joka onnistui myös ongelmitta. Hilima meni reippaasti, mutta varsin tasaisesti, joten helppoahan tämä oli.
Lopuksi hyppäsimme radan, joka oli sama kuin eilisissä kisoissa 80 sentin luokan perusrata täydennettynä toisen vaiheen ensimmäisellä esteellä. Estekorkeutena minulle ja Hilimalle oli turvallinen 60 senttiä. Hilima tietysti eteni reippaasti koko radan, mutta missään vaiheessa minulla ei ollut sellainen olo, että se olisi liikaa vienyt. Ensimmäisellä esteellä jäi laukka vaihtumatta, enkä saanut sitä korjattua kun ei Hilima suostunut jarruttamaan, mutta selvisimme kaarteesta seuraavalle esteelle väärästä laukasta huolimatta. Muilta osin meno oli varsin näppärää, ja sopivat ponnistuspaikat löytyivät sujuvasti. Toiseksi viimeisellä esteellä ajauduimme aavistuksen lähelle, ja Hilima otti puomin alas. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään iso virhe. Kokonaisuutena rata oli oikein asiallinen, ja tuntui, että esteet olisivat saaneet olla vaikka vähän korkeampiakin.
Hilimalla olikin yllättävän kiva ja helppo hypätä. Ainakin tällä kerralla se pysyi varsin rauhallisessa mielentilassa eikä alkanut säheltää, joten meno pysyi tasaisena ja esteille oli helppo tulla Hiliman hyvällä energialla. Tiedä sitten, miten olisi käynyt, jos puomit olisivat olleet korkeammalla, mutta ainakin 60 sentin esteillä yhteispeli Hiliman kanssa toimi mainiosti. Eteen ei tätä hevosta tarvinnut ratsastaa, vaan sen selässä saattoi jäädä vain rauhassa odottamaan. Saisipa Hilimalta lainattua palan energiaa niille laiskemmillekin otuksille!
Laukkasimme hetken aikaa uraa pitkin, ja Hilima pysyi edelleen melko asiallisesti kontrollissa. Laukassa nenä alkoi nousta ylös, mutta ope käski ratsastamaan Hiliman edelleen pyöreäksi. Kun laukka alkoi tuntua toimivalta, hyppäsimme verryttelyesteenä pientä pystyä hieman kaarevalla tiellä lähestyen. Aluksi taisin tuoda Hiliman esteelle vähän liikaa pitäen, ja hypyt menivät aika lähelle estettä. Kun hoksasin antaa Hiliman laukata esteelle vähän isommin ja vapaammin tuli lähestymisestä ja hypystä paljon sujuvampi. Yhteinen rytmi alkoi vähitellen löytyä.
Seuraavaksi tulimme suoran linjan pystyltä okserille noin 25-26 metrin etäisyydellä. Hilimalle suositeltava askelmäärä oli seitsemän eli sama, minkä Vake otti kisoissa tähän samaan väliin oikein sujuvalla laukalla. Hilimaa ei tarvinnut eteen käskeä vaan se meni aivan omalla energialla, ja tehtäväkseni jäi vähän toppuutella sen intoa. En kuitenkaan jäänyt liikaa pitelemään ja hyvä niin, sillä seitsemään askeleeseen sai Hilimakin laukata varsin sujuvasti. Laskin askeleet ääneen, ja tehtävä onnistui oikein tasaisessa rytmissä. Hyppäsimme yksittäisenä tehtävä myös kertaalleen sarjan, joka onnistui myös ongelmitta. Hilima meni reippaasti, mutta varsin tasaisesti, joten helppoahan tämä oli.
Lopuksi hyppäsimme radan, joka oli sama kuin eilisissä kisoissa 80 sentin luokan perusrata täydennettynä toisen vaiheen ensimmäisellä esteellä. Estekorkeutena minulle ja Hilimalle oli turvallinen 60 senttiä. Hilima tietysti eteni reippaasti koko radan, mutta missään vaiheessa minulla ei ollut sellainen olo, että se olisi liikaa vienyt. Ensimmäisellä esteellä jäi laukka vaihtumatta, enkä saanut sitä korjattua kun ei Hilima suostunut jarruttamaan, mutta selvisimme kaarteesta seuraavalle esteelle väärästä laukasta huolimatta. Muilta osin meno oli varsin näppärää, ja sopivat ponnistuspaikat löytyivät sujuvasti. Toiseksi viimeisellä esteellä ajauduimme aavistuksen lähelle, ja Hilima otti puomin alas. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään iso virhe. Kokonaisuutena rata oli oikein asiallinen, ja tuntui, että esteet olisivat saaneet olla vaikka vähän korkeampiakin.
Hilimalla olikin yllättävän kiva ja helppo hypätä. Ainakin tällä kerralla se pysyi varsin rauhallisessa mielentilassa eikä alkanut säheltää, joten meno pysyi tasaisena ja esteille oli helppo tulla Hiliman hyvällä energialla. Tiedä sitten, miten olisi käynyt, jos puomit olisivat olleet korkeammalla, mutta ainakin 60 sentin esteillä yhteispeli Hiliman kanssa toimi mainiosti. Eteen ei tätä hevosta tarvinnut ratsastaa, vaan sen selässä saattoi jäädä vain rauhassa odottamaan. Saisipa Hilimalta lainattua palan energiaa niille laiskemmillekin otuksille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti