Erinäisten vaiheiden jälkeen en päässyt lauantaina suunnitellulle kisareissulle, mutta onneksi pääsin Vaken kanssa sunnuntaina Tallinmäen omiin 1-tason kisoihin. Siellä sitten hyppäsimmekin kaksi luokkaa, sillä Vakella ei ollut tänään muita ratsastajia.
Ensimmäinen luokkamme oli 70 senttiä arvostelulla 367.1. Lähtövuoro oli neljäntenätoista, ja hain Vaken tallista vasta rataan tutustumisen päätyttyä. Pyrin säästelemään Vaken voimia ja innostusta kahteen kisasuoritukseen, joten pidin ravailut ja laukkailut verryttelyssä mahdollisimman minimissä. Verryttelyhyppyjä taisi kuitenkin tulla yhteensä neljä. Ennen omaa vuoroa jäi vielä vähän turhan paljon aikaa seisoskella odottamassa, eli olin sittenkin ollut verryttelemässä jo hieman liian aikaisin.
Radalla Vake lähti mukavasti liikkeelle, ja ekalle esteelle tuli mukavan topakka hyppy. Vaken alkuenergia ei kuitenkaan kantanut kovin pitkälle, ja kohta olikin sellainen olo, että sain alkaa ratsastaa eteen. Ei meno ollut varsinaisesti tahmeaa, mutta kaikkein paras imu ja into laukasta puuttui. Kakkosesteen jälkeen rytmi hieman katkesi, kun yritin ennen kaarretta korjata väärää laukkaa pois. Jarruttelun jälkeen Vake korjasi lopulta kaarteessa itse myötälaukkaan, ja pääsimme kolmosesteelle tasapainossa. Tämän jälkeen ratsastin laukkaa taas uudestaan eteen. Neloselle tuli vähän turha töpöaskel, mikä kertoi terävyyden puutteesta. Suora 25 metrin linja viitoselta kuutoselle mentiin rauhallisesti kahdeksalla askeleella, ja vielä seiskankin ylityttyä puhtaasti jatkui matka toiseen vaiheeseen. Käänsin suunnittelemani oikoreitit, jotka onnistuivat ihan asiallisesti. Laukkaa olisi saanut edelleen olla enemmän, eli eteneminen oli toisessakin vaiheessa aika rauhallista. Esteet ylittyivät kuitenkin hyvässä rytmissä ja enimmäkseen ihan sujuvista ponnistuspaikoista. Kympille tosin tuli taas hassu töpöaskel, kun lähestymislinja oli liian vinossa ja laukka hyytynyttä. Puksutimme maaliin tasaisen varmasti, eikä aikakaan ollut oikoreittien ansiosta huonoimmasta päästä.
Rata oli ihan ok ja kiva, mutta jäin kaipaamaan vielä energisempää ja terävämpää laukkaa. Ilmeisesti Vake olisi pitänyt verryttelyssä herätellä ja innostaa tehokkaammin. Tämä jäi siis tavoitteeksi päivän toiselle radalle. Puhtaalla suorituksella sain jännittää myös mahdollista sijoittumista, ja lopulta olimmekin luokassa kuudensia eli kutsu palkintojenjakoon tuli. Näin oli päivä avattu asiallisella radalla ja sijoituksella, ja kaikki kisajännitykset olivat tässä vaiheessa haihtuneet aika tehokkaasti.
80 sentin luokkaa varten sain opetella uuden radan. Radan kävelyn jälkeen teimme Vaken kanssa pikaverryttelyn, sillä lähtövuoro oli kolmantena. Pari kierrosta ravia, pari kierrosta laukkaa ja pari onnistunutta hyppyä. Villitsin Vakea vähän lisää, ja verryttelyesteille mentiinkin jo mukavaa energiaa puhkuen. Hyvältä vaikutti!
Vake olikin toisella radalla selvästi virkeämpi, ja sen kyllä huomasi heti liikkeelle lähtiessä. Tohinoissaan poni nosti väärän laukan, jota pois jarrutellessani Vake sopivasti "kuumui" lisää. Laukka lähti eteen hyvin omalla moottorilla, ja ponissa oli nyt juuri sitä säpinää, mitä olin ekalla radalla kaivannut. Ei paljon haitannut, vaikka ensimmäinen este oli maksimikorkea tasaokseri. Näin hyvällä energialla oli helppo lähestyä, ja itse hypyissäkin tuntui olevan nyt enemmän potkua. Rata ei olisi voinut juuri sujuvammin alkaa, ja esteet ylittyivät ihanan vaivattomasti. Neloseste oli kahden askeleen sarja, eikä sarjaväli jäänyt tällä kertaa lainkaan pitkäksi kun Vake laukkasi näin sujuvalla askeleella. Sarjan a-osalla tuli radan ainoa kosketus puomiin, mutta ei pudotusta. Suora 25 metrin linja meni tällä kertaa oikein sujuvasti seitsemällä laukalla, eli edelliseen rataan verrattuna jäi yksi askel pois.
Seitsemäs este oli perusvaiheen viimeinen, ja sen jälkeen matka jatkui kaarevalla linjalla toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle. Tällä linjalla sössin tien ratsastuksen, ja Vakelle meinasi olla ensin epäselvää, minne ollaan menossa. Tästä tuli radan ainoa huonompi hyppy, kun ajauduttiin epämääräisellä tiellä aivan pohjaan. Rytmi ei kuitenkaan kärsinyt, ja seuraavat hypyt olivat taas oikein sujuvia. Käänsin oikoreitit, mutta en ottanut mitään varsinaisia riskejä. Laukka sujui mukavasti eteen radan loppuun asti, ja sujahdimme vielä viimeisenkin esteen yli vähän kauempaa ponnistaen. Olipa kerrassaan mainio rata! Laukka tuntui nyt oikein hyvältä, Vakella oli mukava energia ja hypyt olivat sujuvia. Olin tähän suoritukseen erittäin tyytyväinen.
Ensimmäinen luokkamme oli 70 senttiä arvostelulla 367.1. Lähtövuoro oli neljäntenätoista, ja hain Vaken tallista vasta rataan tutustumisen päätyttyä. Pyrin säästelemään Vaken voimia ja innostusta kahteen kisasuoritukseen, joten pidin ravailut ja laukkailut verryttelyssä mahdollisimman minimissä. Verryttelyhyppyjä taisi kuitenkin tulla yhteensä neljä. Ennen omaa vuoroa jäi vielä vähän turhan paljon aikaa seisoskella odottamassa, eli olin sittenkin ollut verryttelemässä jo hieman liian aikaisin.
 |
| Ensimmäisen radan ensimmäinen este. © Emmi Erkkilä |
Rata oli ihan ok ja kiva, mutta jäin kaipaamaan vielä energisempää ja terävämpää laukkaa. Ilmeisesti Vake olisi pitänyt verryttelyssä herätellä ja innostaa tehokkaammin. Tämä jäi siis tavoitteeksi päivän toiselle radalle. Puhtaalla suorituksella sain jännittää myös mahdollista sijoittumista, ja lopulta olimmekin luokassa kuudensia eli kutsu palkintojenjakoon tuli. Näin oli päivä avattu asiallisella radalla ja sijoituksella, ja kaikki kisajännitykset olivat tässä vaiheessa haihtuneet aika tehokkaasti.
80 sentin luokkaa varten sain opetella uuden radan. Radan kävelyn jälkeen teimme Vaken kanssa pikaverryttelyn, sillä lähtövuoro oli kolmantena. Pari kierrosta ravia, pari kierrosta laukkaa ja pari onnistunutta hyppyä. Villitsin Vakea vähän lisää, ja verryttelyesteille mentiinkin jo mukavaa energiaa puhkuen. Hyvältä vaikutti!
Vake olikin toisella radalla selvästi virkeämpi, ja sen kyllä huomasi heti liikkeelle lähtiessä. Tohinoissaan poni nosti väärän laukan, jota pois jarrutellessani Vake sopivasti "kuumui" lisää. Laukka lähti eteen hyvin omalla moottorilla, ja ponissa oli nyt juuri sitä säpinää, mitä olin ekalla radalla kaivannut. Ei paljon haitannut, vaikka ensimmäinen este oli maksimikorkea tasaokseri. Näin hyvällä energialla oli helppo lähestyä, ja itse hypyissäkin tuntui olevan nyt enemmän potkua. Rata ei olisi voinut juuri sujuvammin alkaa, ja esteet ylittyivät ihanan vaivattomasti. Neloseste oli kahden askeleen sarja, eikä sarjaväli jäänyt tällä kertaa lainkaan pitkäksi kun Vake laukkasi näin sujuvalla askeleella. Sarjan a-osalla tuli radan ainoa kosketus puomiin, mutta ei pudotusta. Suora 25 metrin linja meni tällä kertaa oikein sujuvasti seitsemällä laukalla, eli edelliseen rataan verrattuna jäi yksi askel pois.
 |
| © Emmi Erkkilä |
 |
| © Emmi Erkkilä |
Videoista kiitokset Noralle ja Annulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti