Sunnuntaina menimme Annen kanssa maastoon Vakella ja Pavella. Suunnitelmaa jouduttiin ensin hieman tarkistamaan, sillä Vake oli jostain syytä todella jännittynyt ja säikky tallissa ja kotipihalla. Ei tuntunut järkevältä ajatukselta lähteä maastoon ja autoteille näin pinkeällä ponilla, joten pyörähdimme ensin kentällä hakemassa rennompaa mielentilaa. Muutama kierros ravia ja laukkaa, ja Vake alkoi tuntua aika normaalilta, vaikkakin keskittyi vähän huonosti. Sitten lähdimme lenkille alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja kun jännittävän kotipihan läpi oli päästy, alkoi Vake rentoutua.
Kuljimme alkumatkan polkuja ja sänkipellon reunaa pitkin, mutta jouduimme toki ratsastamaan myös lyhyet tieosuudet. Vake oli nyt jokseenkin normaalin oloinen, aluksi hieman valpas ja pälyileväinen mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan rento. Tiellä saimme mennä Vaken kanssa kärkipaikalla, ja olihan se Vake vetohevosena hidas kuin mikä vaikka ihan rohkeasti menikin. Tutulla paikalla eli Paven perässä liikkuessaan se oli tyytyväisempi.
Kankaalla Vake olikin jo aivan oma itsensä ja leppoisassa mielentilassa. Otimme pidemmän puoleisen laukkapätkän kankaan halki keskiväylää pitkin. Hevosilla ei ollut kotoa poispäin mikään kiire, vaan hoputtelematta ne laukkasivat varsin rauhallista vauhtia. Pehmeällä hiekkapohjalla ne saivat kuitenkin tehdä ihan töitä. Laukkasuoran lopulla tuli vähän sujuvampaakin menoa, kun otimme välimatkan venähdettyä Pavea kiinni. Laukkaaminen sujui siis kaikin puolin oikein mukavasti.
Samoiltuamme kankaan halki Hangaksentielle oikaisimme loppumatkan lentokentän reittiä. Kotiinpäin Vaken askel veti niin ravissa kuin käynnissäkin paremmin, ja myös loppumatkan tieosuudella vetohevosena se liikkui hyvin. Näin maastoreissumme sujui loppujen lopuksi mukavasti, vaikka Vake oli ollut kotona niin outo ja jännittynyt. Varsinaista virtaa sillä ei kuitenkaan tänään ollut, eli maastossa eteneminen oli rauhallista. Mikä lie saanut Vaken kotona niin tolaltaan, mutta onneksi tämä unohtui kun päästiin lenkille.
Kuljimme alkumatkan polkuja ja sänkipellon reunaa pitkin, mutta jouduimme toki ratsastamaan myös lyhyet tieosuudet. Vake oli nyt jokseenkin normaalin oloinen, aluksi hieman valpas ja pälyileväinen mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan rento. Tiellä saimme mennä Vaken kanssa kärkipaikalla, ja olihan se Vake vetohevosena hidas kuin mikä vaikka ihan rohkeasti menikin. Tutulla paikalla eli Paven perässä liikkuessaan se oli tyytyväisempi.
Kankaalla Vake olikin jo aivan oma itsensä ja leppoisassa mielentilassa. Otimme pidemmän puoleisen laukkapätkän kankaan halki keskiväylää pitkin. Hevosilla ei ollut kotoa poispäin mikään kiire, vaan hoputtelematta ne laukkasivat varsin rauhallista vauhtia. Pehmeällä hiekkapohjalla ne saivat kuitenkin tehdä ihan töitä. Laukkasuoran lopulla tuli vähän sujuvampaakin menoa, kun otimme välimatkan venähdettyä Pavea kiinni. Laukkaaminen sujui siis kaikin puolin oikein mukavasti.
Samoiltuamme kankaan halki Hangaksentielle oikaisimme loppumatkan lentokentän reittiä. Kotiinpäin Vaken askel veti niin ravissa kuin käynnissäkin paremmin, ja myös loppumatkan tieosuudella vetohevosena se liikkui hyvin. Näin maastoreissumme sujui loppujen lopuksi mukavasti, vaikka Vake oli ollut kotona niin outo ja jännittynyt. Varsinaista virtaa sillä ei kuitenkaan tänään ollut, eli maastossa eteneminen oli rauhallista. Mikä lie saanut Vaken kotona niin tolaltaan, mutta onneksi tämä unohtui kun päästiin lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti