maanantai 26. syyskuuta 2016

Jumppasarjaa iltahämärässä

Maanantain tunnilla olikin taas esteitä, tällä kertaa jumppasarjan hyppelyä. Alun perin minulle oli jaettu iso musta Nakke, joka olisi ollut minulle aivan uusi ratsu, mutta hevosjakoa päädyttiin vielä sumplimaan ja lopulta päädyin sitten pienemmän ja tutumman Kingin satulaan. Olinpahan ainakin mukavuusalueellani, mutta joskus olisi tietysti hyvä hypätä erilaisillakin hevosilla.

Ratsastimme tunnin ulkona kentällä, missä oli tunnin loppupuolella jo melkoisen hämärää ilman valoja. Juuri ja juuri näki vielä hypätä, mutta oli hieman unenomainen tunnelma. Ratsastimme alkuverryttelyt lyhyesti ja tiiviisti, ja Kingi olikin jo ollut aiemmalla tunnilla eikä pitkiä verkkoja tarvinnut. Sileällä se tuntui melko laiskalta ja huonosti pohkeeseen reagoivalta. Laukkaan sentään löytyi hieman imuakin, ja askel kyllä venyi eteen ihan kiitettävästi. Laukan lyhentäminen energian säilyttäen olikin sitten hankalampaa. Puksuttelimme laukassa puomilinjojen yli, ja tässä olisi lyhentämisestä ollut iloa.

Suurin osa tunnista vierähti päätehtävän eli jumppasarjan parissa. Neljän esteen sarjalla oli innariväli, yhden laukan väli ja kahden laukan väli, ja sille tultiin sisään aina ravissa. Ensimmäisillä kierroksilla esteet olivat pieniä ristikoita, ja välit olivat silloin tietysti melko pitkiä. Virittelinkin Kingille oikein reippaan ravin alle ja tulimme tehtävälle hyvällä imulla. Yllättävän helposti Kingi sitten venyikin myös kahden laukan väliin, vaikka etäisyys oli lähempänä kymmentä metriä ja esteet hyvin matalia. Toisella kierroksella ope kehotti ratsastamaan sisään vähemmän kaasu pohjassa, mutta sitten mentiinkin jo liian rauhallisen puolelle ja viimeisen väliin tuli ylimääräinen miniaskel. Tämän jälkeen tulin aina suosiolla oikein reipasta ravia varmistaakseni riittävän energian sarjan loppuun asti.

Esteitä nostettiin pikkuhiljaa, ja pian sarjalla oli kaksi ristikkoa, pysty sekä viimeisenä okseri. Kingin meno oikeastaan vain parani esteiden noustessa. Pienemmillä esteillä hypyt olivat vielä vähän ponnettomia ja puomeihinkin koskettiin. Okserin noustessa tuli tekemiseen mukavasti lisää terävyyttä, ja Kingi alkoi suorastaan innostua. Sarjalle lähestyminen ei aina onnistunutkaan täysin ravissa, kun poni intoili ja pyrki laukalle. Mukavaa, että se tällä lailla säpäköityi. Isommilla esteillä muistin myös ottaa pohkeet paremmin mukaan viimeisessä välissä ja pyytää okserin ponnistuksessa lisää terävyyttä hyppyyn. Varsinkin viimeisillä kierroksilla Kingi esitti okserilla hienoja, pyöreitä hyppyjä. Loppukorkeus oli 95 senttiä, ja se ylittyi oikein tyylikkäästi ja terävästi.

Tunti oli ihan hauska, vaikka hypättiinkin vain yhtä ja samaa jumppasarjaa. Kingin kanssa pääsi varsin helpolla, mutta oli kivaa, että se oikein innostui tehtävästä. Lopputunnin hypyt olivat varmastikin parhaita hyppyjä joita olen Kingin selässä päässyt kokemaan, sillä yleensähän sillä on tapana hypätä vähän selättömästi ja nokka pystyssä. Nyt hypyt olivat selvästi pyöreämpiä ja tuntuivat tosi kivoilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti