Perjantaina menin Artsin valmennuksessa ensin Vakella. Tällä kertaa jumpattiin lyhyiden väistöpätkien ja siirtymisten parissa, ja suurimmaksi osaksi mentiin ravissa. Laukkaa otettiin ainoastaan alkuverryttelyssä. Laukkasin ensin hetken kevyessä istunnassa, ja sen jälkeen työskenneltiin perusistunnassa hakien laukassa pyöreämpää liikkumista. Vake piti saada laukkaamaan takaa riittävän aktiivisesti, muttei kuitenkaan lujaa eteenpäin, eli en saanut lennättää sitä missään esteratatempossa. Keskeisin juttu oli sisätakajalan aktivointi, jonka kautta tapahtui pehmeneminen sisäohjalle. Kun Vake sitten pyöristyi, annettiin sen laukata muutama askel rauhassa ilman pohkeita, mutta sisätakajalkaa piti pian ruveta uudestaan aktivoimaan ennen kuin laukka pääsi muuttumaan taas "pökkelöksi".
Laukkaverryttelyn jälkeen aloitimme väistötehtävän. Pitkille sivuille ratsastettiin useampi lyhyt väistöpätkä, joiden välillä suoristettiin muutaman askeleen ajaksi. Ensin koko tehtävä mentiin käynnissä, sitten suorituspätkät ravaten ja lopuksi kokonaan ravissa. Aloitimme vasemmassa kierroksessa oikeaa pohjetta väistäen, eli meidän vaikeammasta suunnasta. Tämän suunnan väistöissä Vake pyrki välttelemään kunnon ristiastuntaa kääntämällä päätä ja kaulaa oikealle sekä työntämällä vasenta lapaa karkuun. Korjauksena oli tietenkin kaulan suorana pitäminen vasemmalla ohjalla, ja ohjeena oli ratsastaa väistö jopa vasemmalle asettaen eli hieman sulkutaivutusta muistuttaen. Laiskasti toimiva oikea takajalka oli ongelmien alkusyy, ja vain etuosan suoruuden säilyttäen sen pystyi saamaan kunnolla käyttöön. Muutamassa käyntiväistössä tulikin hetkiä, jolloin tunsin Vaken olevan edestä suorassa kahdella ohjalla ja väistön tulevan sujuvasti vasenta ohjaa kohti. Ravissa en yhtä onnistuneesti saanut väistöä korjattua, mutta meno kuitenkin vähän parani ja takaosa alkoi siirtyä hieman vaivattomammin.
Oikea kierros oli mukavan helppo vasempaan verrattuna, mutta tässäkin tuli esille oikean takajalan huono toiminta. Nyt Vake lähti vasemmasta pohkeesta väistöihin hyvin, mutta vaikeutena olikin tässä suunnassa väistöstä suoristaminen. Aluksi väistö jäi suorastaan päälle, ja Vake pyrki menemään suoristusyrityksistä huolimatta väistöä koko pitkän sivun! Suoristukseen haluttiin huomattavasti lisää nopeutta, ja käyntiväistön päättyessä piti myös raviin päästä nopeasti ja kunnolla oikealla takajalalla ponnistaen. Oikean takasen heikkous oli siis syy suoristumisen ja siirtymisten hitauteen. Tarvittaessa oikeaa pohjetta tehostettiin suoristuksessa kevyellä raipalla. Sain kuin sainkin avut pidettyä suhteellisen selkeinä, ja Vake alkoi hoksata tehtävän juonen: oikealla ohjalla pieni pidäte ja vasemmasta pohkeesta takaosa sivulle pari askelta, sitten heti oikealla pohkeella suoristus pois väistöstä, ja pian taas uuteen väistöön. Suoristumisten nopeus parani, ja lopuksi myös ravissa väistöaskelten ja suoristuksen vuorottelu sujui varsin kivasti.Väistöjen välillä lyhyillä sivuilla piti vielä hieman pyytää ravia isommin eteen, mutta tuntuma ja muoto olivat nyt oikein hyvät.
Lopuksi siirsimme väistötehtävän vielä pituushalkaisijalle, missä väistätettiin harjoitusravissa takaosaa vuoroin kumpaankin suuntaan parin askeleen verran. Tässä näkyi edelleen oikean pohkeen väistämisen nihkeys, ja sain tämän puolen väistön osalta olla hyvin tarkkana etuosan pysymisestä oikealla linjalla. Vasemman pohkeen väistäminen sujui toki edelleen kivasti. Parin pituushalkaisijalinjan jälkeen ravasimme vielä loppuverryttelyn, jossa Vake liikkui oikein pehmeän ja mukavan oloisesti. Oikean takajalan käyttö oli kuulemma jo huomattavasti parempaa kun oli koko tunti sitä jumpattu, vaikka tietynlainen jähmeys siinä toki edelleen näkyi. Takajalan vetreytyminen puolestaan heijastui pehmeämmin toimivaan suuhun ja tuntuman helppouteen. Tällä tavalla Vakea vaan pitää jaksaa jumppailla ja aktivoida, jotta myös heikompi takanen alkaisi toimia. Sitä kautta ratkeaa hyvin monta ongelmaa.
Laukkaverryttelyn jälkeen aloitimme väistötehtävän. Pitkille sivuille ratsastettiin useampi lyhyt väistöpätkä, joiden välillä suoristettiin muutaman askeleen ajaksi. Ensin koko tehtävä mentiin käynnissä, sitten suorituspätkät ravaten ja lopuksi kokonaan ravissa. Aloitimme vasemmassa kierroksessa oikeaa pohjetta väistäen, eli meidän vaikeammasta suunnasta. Tämän suunnan väistöissä Vake pyrki välttelemään kunnon ristiastuntaa kääntämällä päätä ja kaulaa oikealle sekä työntämällä vasenta lapaa karkuun. Korjauksena oli tietenkin kaulan suorana pitäminen vasemmalla ohjalla, ja ohjeena oli ratsastaa väistö jopa vasemmalle asettaen eli hieman sulkutaivutusta muistuttaen. Laiskasti toimiva oikea takajalka oli ongelmien alkusyy, ja vain etuosan suoruuden säilyttäen sen pystyi saamaan kunnolla käyttöön. Muutamassa käyntiväistössä tulikin hetkiä, jolloin tunsin Vaken olevan edestä suorassa kahdella ohjalla ja väistön tulevan sujuvasti vasenta ohjaa kohti. Ravissa en yhtä onnistuneesti saanut väistöä korjattua, mutta meno kuitenkin vähän parani ja takaosa alkoi siirtyä hieman vaivattomammin.
Oikea kierros oli mukavan helppo vasempaan verrattuna, mutta tässäkin tuli esille oikean takajalan huono toiminta. Nyt Vake lähti vasemmasta pohkeesta väistöihin hyvin, mutta vaikeutena olikin tässä suunnassa väistöstä suoristaminen. Aluksi väistö jäi suorastaan päälle, ja Vake pyrki menemään suoristusyrityksistä huolimatta väistöä koko pitkän sivun! Suoristukseen haluttiin huomattavasti lisää nopeutta, ja käyntiväistön päättyessä piti myös raviin päästä nopeasti ja kunnolla oikealla takajalalla ponnistaen. Oikean takasen heikkous oli siis syy suoristumisen ja siirtymisten hitauteen. Tarvittaessa oikeaa pohjetta tehostettiin suoristuksessa kevyellä raipalla. Sain kuin sainkin avut pidettyä suhteellisen selkeinä, ja Vake alkoi hoksata tehtävän juonen: oikealla ohjalla pieni pidäte ja vasemmasta pohkeesta takaosa sivulle pari askelta, sitten heti oikealla pohkeella suoristus pois väistöstä, ja pian taas uuteen väistöön. Suoristumisten nopeus parani, ja lopuksi myös ravissa väistöaskelten ja suoristuksen vuorottelu sujui varsin kivasti.Väistöjen välillä lyhyillä sivuilla piti vielä hieman pyytää ravia isommin eteen, mutta tuntuma ja muoto olivat nyt oikein hyvät.
Lopuksi siirsimme väistötehtävän vielä pituushalkaisijalle, missä väistätettiin harjoitusravissa takaosaa vuoroin kumpaankin suuntaan parin askeleen verran. Tässä näkyi edelleen oikean pohkeen väistämisen nihkeys, ja sain tämän puolen väistön osalta olla hyvin tarkkana etuosan pysymisestä oikealla linjalla. Vasemman pohkeen väistäminen sujui toki edelleen kivasti. Parin pituushalkaisijalinjan jälkeen ravasimme vielä loppuverryttelyn, jossa Vake liikkui oikein pehmeän ja mukavan oloisesti. Oikean takajalan käyttö oli kuulemma jo huomattavasti parempaa kun oli koko tunti sitä jumpattu, vaikka tietynlainen jähmeys siinä toki edelleen näkyi. Takajalan vetreytyminen puolestaan heijastui pehmeämmin toimivaan suuhun ja tuntuman helppouteen. Tällä tavalla Vakea vaan pitää jaksaa jumppailla ja aktivoida, jotta myös heikompi takanen alkaisi toimia. Sitä kautta ratkeaa hyvin monta ongelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti