Vuorossa oli kisalauantai, sillä lähdimme käymään Virpiniemessä ABC-Ratsastajien järjestämissä estekisoissa. Vaken oltua tällä viikolla oikein reipas ja innokas olivat odotukset tietenkin korkealla. Luokkina meillä olivat 70 senttiä arvostelulla A.1.0 sekä 80 senttiä ihanneaika-arvostelulla. Kisapaikalla kiinnosti tietysti ensimmäisenä ratapiirros. Rata oli luokissa yhtä estettä vaille sama, joten siltä osin pääsi helpolla. Ratamestari oli kuitenkin laittanut ihanneaikaluokkaan haastetta tempon osalta - tavoitetempo oli vain 250 m/min, joten 415 metrin mittaisella kahdeksan esteen radalla piti näin ollen saada kulumaan peräti 100 sekuntia. Huh sentään!
Ensin oli joka tapauksessa vuorossa 70 sentin rata, jossa ajalla ei ollut niin väliä. Kävin vähän ravailemassa Vakella verryttelyalueella ennen radan kävelyä, ja ennen luokan alkua ehdin sopivasti ottaa verryttelyhypyt. Vake tuntui vähän "villiltä", sillä se oli käännöksissään aika töksähtelevä ja tuntui liirailevan vähän sinne sun tänne. Pääkin kävi alhaalla joidenkin hyppyjen jälkeen, mutta pukkeja ei tullut. Hereillä siis oltiin, mikä ei ollut huono juttu. Varauduin radalla mahdolliseen karkaamisyritykseen eli äkkikäännökseen poistumisportin kohdalla, sillä tänään Vake tuntui olevan juuri sillä tuulella.
Sain odotella radalla edeltävän ratsukon suorituksen ajan, joten siinä ehdittiin vähän katsella paikkoja. Liikkeelle lähdettiin oikein reippaan oloisesti. Vake pyrki hyvin itse eteen, joten esteille oli helppo lähestyä. En alkanut ratsastaa väkisin aivan reunoja pitkin, vaan isolla kentällä annoin kaarteiden tulla sen kokoisina kuin luontevalta tuntui. Vetosuunta oli selvästi katsomopäädystä porttipäätyä kohti, kun taas katsomoa kohti imua ei ollut ihan yhtä hyvin. Vetosuuntaan hypättävä 24 metrin suora linja meni tuosta vaan kuudella askeleella, mikä kertoo siitä, että Vake laukkasi tosiaan oikein sujuvasti eteen. Kuutosesteelle tuli ainoa vähän huonompi paikka, jonka Vake ratkaisi hyppäämällä kaukaa. Muuten ponnistuspaikat osuivat oikein nappiin, kun edettiin näin hyvässä rytmissä. Tuota pikaa oltiinkin jo maalissa, mutta ratsastin maalilinjan jälkeen vielä laukassa seuraavan kaarteen portin ohi, jottei Vake seuraavalla radalla vain alkaisi jarrutella ja pyrkiä portille samassa kohdassa. Tuloksena oli siis puhdas rata, joten saimme punavalkoisen miniruusukkeen.
Ensimmäinen ratamme oli tosiaan oikein hyvä ja sujuva, mutta tempo tietenkin aivan liian reipas 80 sentin luokkaan asetettuun tavoitetempoon verrattuna. 250 m/min tuntui sen verran utopistiselta tavoitteelta, että päätin tavoitella seuraavassa luokassa ensisijaisesti hyvää ja nättiä rataa uhraamatta hyppyjen sujuvuutta ihanneaikaan tähtäämisen nimissä. Suunnitelmana oli hakea lisäsekunteja lähinnä ratsastamalla mahdollisimman laajat tiet. Verryttelimme vielä muutamien hyppyjen verran, ja Vake vaikutti olevan edelleen kivasti hereillä. Radalle lähdin aika rennolla mielellä.
80 sentin rata alkoi yhtä sujuvasti kuin edellinenkin, ja tästähän tulikin monilta osin hyvin samannäköinen suoritus. Nyt toki ratsastin kentän reunoille niin hyvin kuin pystyin ja yritin tappaa aikaa kaarteissa. Vake puolestaan pyrki puskemaan kaarteita pienemmäksi, joten pientä neuvottelua asiasta joutui käymään. Rytmi oli läpi radan oikein tasainen ja sopivasti eteen rullaava. 24 metrin linja mentiin jälleen kuudella laukalla, vaikka tempovaatimuksen hengessä olisi ehkä voinut jarrutella seitsemäänkin. Enpä minä sellaista raskinut alkaa yrittää, kun Vakella oli niin mainio energia. Hypyt olivat tällä laukalla oikein näppäriä ja sujuvia. Radan viimeiselle esteelle lähestyminen oli odotetusti hankalin, sillä tähän tuli jarruttava kaarre portilta poispäin. Laukka hyytyikin kaarteessa jonkin verran, joten paikan jäädessä hieman kauas tuli hypystä okserille vähän vaivalloisempi. Vake tsemppasi kuitenkin hienosti ja venytti esteen yli, vaikka joutuikin ponnistelemaan tässä hypyssä vähän enemmän. Maaliin tultiin siis jälleen puhtaalla suorituksella, ja olin rataan tyytyväinen.
Vaken meno tuntui tosi hyvältä, mutta tiesin jo tulosta kuulemattakin radan olleen ihanneaikaan nähden aivan liian nopea. Aikamme olikin reilut 81 sekuntia, eli noin 18-19 sekuntia enemmän olisi radalla pitänyt käyttää, jos olisi ihanneaikaan halunnut päästä. Oli toki tietoinen valinta, että en alkanut jarruttelemaan vaan otin mieluummin sujuvat hypyt kuin hyytynyttä etenemistä ja esteiden yli kiipeämistä. Periaatteessa on tietenkin mahdollista ratsastaa vaikka kuinka hitaassa tempossa laukan energian ja impulssin säilyttäen, mutta sellaista vieteriä en kyllä Vaken laukkaan saa aikaiseksi millään. Ei pysty, ei kykene, ei osaa. Joitakin sekunteja enemmän olisin kuitenkin voinut saada upotettua kaarteisiin, sillä joitakin metrejä niistä jäi käyttämättä Vaken puskiessa sisään. Vielä huolellisemmalla tilankäytöllä olisi luultavasti yltänyt palkinnoillekin asti, sillä sijoituksille tässä luokassa pääsi noin 1-2 sekuntia meitä hitaammalla suorituksella. En oikein vieläkään tiedä, alisuoriuduinko, kun en yrittänyt ratsastaa hitaammin ja tähdätä ihanneaikaan sinnikkäämmin. Menestystä tärkeämpää olivat toki sujuvat, tasaiset ja hyvät radat, joten ehkä kuitenkin parempi näin. Vake oli tosi kivassa vireessä ja kisapäivä oli enimmäkseen oikein onnistunut, joten hyvillä mielin tässä voi olla.
Ensin oli joka tapauksessa vuorossa 70 sentin rata, jossa ajalla ei ollut niin väliä. Kävin vähän ravailemassa Vakella verryttelyalueella ennen radan kävelyä, ja ennen luokan alkua ehdin sopivasti ottaa verryttelyhypyt. Vake tuntui vähän "villiltä", sillä se oli käännöksissään aika töksähtelevä ja tuntui liirailevan vähän sinne sun tänne. Pääkin kävi alhaalla joidenkin hyppyjen jälkeen, mutta pukkeja ei tullut. Hereillä siis oltiin, mikä ei ollut huono juttu. Varauduin radalla mahdolliseen karkaamisyritykseen eli äkkikäännökseen poistumisportin kohdalla, sillä tänään Vake tuntui olevan juuri sillä tuulella.
 |
| © Emmi Erkkilä |
 |
| © Emmi Erkkilä |
Ensimmäinen ratamme oli tosiaan oikein hyvä ja sujuva, mutta tempo tietenkin aivan liian reipas 80 sentin luokkaan asetettuun tavoitetempoon verrattuna. 250 m/min tuntui sen verran utopistiselta tavoitteelta, että päätin tavoitella seuraavassa luokassa ensisijaisesti hyvää ja nättiä rataa uhraamatta hyppyjen sujuvuutta ihanneaikaan tähtäämisen nimissä. Suunnitelmana oli hakea lisäsekunteja lähinnä ratsastamalla mahdollisimman laajat tiet. Verryttelimme vielä muutamien hyppyjen verran, ja Vake vaikutti olevan edelleen kivasti hereillä. Radalle lähdin aika rennolla mielellä.
80 sentin rata alkoi yhtä sujuvasti kuin edellinenkin, ja tästähän tulikin monilta osin hyvin samannäköinen suoritus. Nyt toki ratsastin kentän reunoille niin hyvin kuin pystyin ja yritin tappaa aikaa kaarteissa. Vake puolestaan pyrki puskemaan kaarteita pienemmäksi, joten pientä neuvottelua asiasta joutui käymään. Rytmi oli läpi radan oikein tasainen ja sopivasti eteen rullaava. 24 metrin linja mentiin jälleen kuudella laukalla, vaikka tempovaatimuksen hengessä olisi ehkä voinut jarrutella seitsemäänkin. Enpä minä sellaista raskinut alkaa yrittää, kun Vakella oli niin mainio energia. Hypyt olivat tällä laukalla oikein näppäriä ja sujuvia. Radan viimeiselle esteelle lähestyminen oli odotetusti hankalin, sillä tähän tuli jarruttava kaarre portilta poispäin. Laukka hyytyikin kaarteessa jonkin verran, joten paikan jäädessä hieman kauas tuli hypystä okserille vähän vaivalloisempi. Vake tsemppasi kuitenkin hienosti ja venytti esteen yli, vaikka joutuikin ponnistelemaan tässä hypyssä vähän enemmän. Maaliin tultiin siis jälleen puhtaalla suorituksella, ja olin rataan tyytyväinen.
Vaken meno tuntui tosi hyvältä, mutta tiesin jo tulosta kuulemattakin radan olleen ihanneaikaan nähden aivan liian nopea. Aikamme olikin reilut 81 sekuntia, eli noin 18-19 sekuntia enemmän olisi radalla pitänyt käyttää, jos olisi ihanneaikaan halunnut päästä. Oli toki tietoinen valinta, että en alkanut jarruttelemaan vaan otin mieluummin sujuvat hypyt kuin hyytynyttä etenemistä ja esteiden yli kiipeämistä. Periaatteessa on tietenkin mahdollista ratsastaa vaikka kuinka hitaassa tempossa laukan energian ja impulssin säilyttäen, mutta sellaista vieteriä en kyllä Vaken laukkaan saa aikaiseksi millään. Ei pysty, ei kykene, ei osaa. Joitakin sekunteja enemmän olisin kuitenkin voinut saada upotettua kaarteisiin, sillä joitakin metrejä niistä jäi käyttämättä Vaken puskiessa sisään. Vielä huolellisemmalla tilankäytöllä olisi luultavasti yltänyt palkinnoillekin asti, sillä sijoituksille tässä luokassa pääsi noin 1-2 sekuntia meitä hitaammalla suorituksella. En oikein vieläkään tiedä, alisuoriuduinko, kun en yrittänyt ratsastaa hitaammin ja tähdätä ihanneaikaan sinnikkäämmin. Menestystä tärkeämpää olivat toki sujuvat, tasaiset ja hyvät radat, joten ehkä kuitenkin parempi näin. Vake oli tosi kivassa vireessä ja kisapäivä oli enimmäkseen oikein onnistunut, joten hyvillä mielin tässä voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti