torstai 15. syyskuuta 2016

Hyvä kipinä

Tällä viikolla meillä oli pitkästä aikaa Pian estevalmennus, jossa menimme Vaken kanssa kolmen ratsukon ryhmässä. Verryttelimme ensin sileällä itsenäisesti, ja sitten siirryttiinkin jo sujuvasti hyppyihin.

Hyppäsimme ensin pitkällä sivulla aidan vieressä olevaa verryttelyristikkoa/-pystyä, jolle lähestyttiin oikeassa laukassa laajalla kaarevalla tiellä. Vakella oli mukavasti energiaa heti alusta alkaen, mutta ensin ei saatu askelta sopimaan esteelle oikein hyvin. Ohjeena oli tukea kaarteessa ulko-ohjalla ja päästää irti sisäohjasta. Tällä konstilla kaarteesta päästiin esteelle sujuvammin, ja ponnistuspaikkakin alkoi löytyä mukavasti. Vake hyppäsi oikein terävän oloisesti. Hyppäsimme vastaavalla tiellä lähestyen myös okseria vasemmasta laukasta. Taas piti jättää sisäohja rauhaan ja tulla kaarteesta ulko-ohjan tuella. Vake liikkui oikein pontevasti, imi esteelle ja venytti hyppyihin vaivattomasti myös 90 sentin okserilla. Sekä laukassa että hypyissä tuntui olevan tänään tosi hyvä kipinä.

Esteet eivät koko tunnin aikana enää laskeneetkaan alle 80 sentin, vaan korkeutena oli koko ajan 80-90 cm. Seuraavaksi tulimme neljän esteen pätkän (kuvassa 2-5), jossa kiemurreltiin kaarteita oikein urakalla. Vake oikoi kaarteita hieman, mutta laukka säilyi silti koko ajan mukavan energisenä. Pia joutui vähän muistuttelemaan minua, etten alkanut turhaan varmistella ja ajaa laukkaa vielä lisää eteen, kun se pyöri jo näin kivasti. Pari ponnistuspaikkaa meni vähän lähelle, ja yksi puomi otettiin alas, kun laskeuduin itse liian aikaisin satulaan. Tässä vaiheessa totesin, että jalustimia on syytä lyhentää reiän verran. Lyhyemmillä jalustimilla mukautuminen hyppyihin olikin vielä sujuvampaa, ja toinen kierros neljän esteen kiemuralla sujui suorastaan mallikelpoisesti.

Seuraavaksi hyppäsimme päivän radan loppuosan, eli esteet 5-9. Nyt haasteena oli kuuden laukan kaareva linja tehtävän aloittavalta pystyltä sarjalle, mikä tietenkin vaati Vakelta venymistä eteen. Saimme pystylle sujuvan ja eteenpäin vievän hypyn, jonka jälkeen pyysin kunnolla eteen, ja Vakehan lennähtikin kuudella askeleella sarjalle. Sarja päästiin sujuvasti kahdella askeleella, joten tähän asti kaikki meni juuri kuten piti. Pia muistutteli pitämään hartiat takana, sillä sukkulana eteen venyessä sukelsin esteille turhan paljon hartiat edellä. Seuraava suora linja oli viidelle laukalle mitoitettu (n. 21 m?), mutta meille jälleen kovin pitkä. Venyminen ei ihan onnistunut, ja ysikympin pystyä ei kyetty hyppäämään hurjan kaukaa, joten mukaan tuli kuudes pikkuaskel, mutta eipä se mitään.

Lopuksi hyppäsimme koko yhdeksän esteen mittaisen radan yhdistäen kaikki tehtävät. Vakella oli edelleen sama superhyvä energia, ja neljä ensimmäistä estettä ylittyivät sujuvaakin sujuvammin. Jopa ysikympin okserille venyttiin ongelmitta vähän kauas jääneestä paikasta. Viitoselle tuli hiukan lyhyempi ja hitaampi hyppy, joten nopea päätökseni oli ottaa kaarevalle linjalle seitsemäs askel mukaan. Yritin ratsastaa kaarteen vähän suurempana, mutta en ottanut laukkaa tarpeeksi (ollenkaan) kiinni, joten sarjan a-osalle mentiin pohjaan. Tämän hypyn jälkeen sarjaväli kävi pitkäksi, mutta annoin Vakelle rauhan tehdä oman ratkaisunsa. Kun en tuupannut ja häirinnyt, niin poni venyikin b-osalle ilman lisäaskelta, ja näin sarja selvitettiin lopulta ihan asiallisesti. Seuraavalle okserille lennätin laukkaa ehkä liikaakin, ja kun ei osuttu aivan täydelliseen ponnistuspaikkaan, tuli hypystä aavistuksen jarruttava, ja niinpä jouduttiin ottamaan suoralle linjalle taas kuudes askel. Rytmi kuitenkin säilyi hyvin, ja viimeiselle yksittäiselle esteelle tulikin taas nappilähestyminen. Oikein hyvä rata, vaikka suhteutetuille linjoille jouduttiinkin ottamaan ylimääräiset askeleet.

Olin tuntiin supertyytyväinen, Vake ei paljon parempi voisi olla! Sillä oli hieno energia laukassa koko ajan, ja hypyissä oli ylimääräistä potkua ja kipinää. Innostuessaan Vake osaa olla aivan yllättävänkin ketterä ja näppärä, eikä se olekaan aivan niin köntys kuin voisi luulla. Silloin kun mennään tässä mielentilassa, niin täytyy muistaa itse rauhoittua eikä turhaan usuttaa enää lisää eteen. Sisäohjasta pääsin nyt aika hyvin irti, ja lähestymiset kaarteista onnistuivat harvinaisen mukavasti. Voisipa jokainen hyppykerta olla tällainen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti