Ei täydellistä mutta sujuu silti

Pääsin tällä viikolla ratsastamaan Vakella vasta perjantaina. Vake teki alkuviikon kovasti hommia lasten leirillä, ja minä puolestani olin vähän kipeänä. Näin kisapäivän aattona ehdittiin kuitenkin ottaa kevyehkö estetunti. Hyppäsimme aika säästeliäästi, ensin muutamaa eri estettä yksittäisenä ja lopuksi rataa.

Aluksi hyppelimme yksittäistä pystyä sekä yksittäistä okseria. Aloitimme vähän matalammasta korkeudesta josta sitten nostettiin kasikymppiin. Pysty oikeassa laukassa sujui aika näppärästi, ja Vake lähti liikkeelle melko hyvin. Puomiin tuli pari kolautusta ponnistuspaikan mennessä hieman lähelle. Meno vaikutti ihan sujuvalta. Okseria hypättiin vasemmassa laukassa, ja vaikka tie oli ihan samanlainen kuin äskeiselle pystylle niin tähän suuntaan laukka pääsi kaarteessa sammumaan enemmän. Niinpä okserille oli vaikeampi saada sopivaa ponnistuspaikkaa. Kertaalleen otimme perinteisen roikaisun kaukaa hitaasta laukasta kuskin odottaessa vielä pikkuaskelta, ja keikahdin ihan yhtä perinteisesti hypyn mukana kaulalle. Onneksi pienihyppyisen Vaken kanssa näissä roikaisuissa pysyy kuitenkin siinä määrin mukana ettei mitä isompaa tasapainon menetystä pääse tapahtumaan eikä ohjistakaan kiskaistua pahasti. Perusongelmana tässä oli se ettei laukassa ollut tarpeeksi terävyyttä, silloin näitä roikaisuja tulee. Yritin ratsastaa laukkaan parempaa energiaa, mutta kaarre söi parhaan terän aina pois. Parempiakin hyppyjä kuitenkin okserille saatiin, vaikkei täydellistä ponnistuspaikkaa löytynytkään.

Seuraavaksi hyppäsimme toista okseria (kuvassa numero 1), jolle kaarrettiin ensin päädyn kautta vasemmassa laukassa ja sitten pitkältä sivulta oikeassa laukassa. Molemmissa suunnissa kaarroksesta tuli tiukahko, enkä saanut tietä ratsastettua riittävän pyöreästi niin että laukan energia olisi täysin säilynyt. Oikeasta laukasta lähestyminen oli jostain syystä helpompi ja luontevampi, ja ponnistuspaikka löytyi paremmin. Harjoittelimme kertaalleen myös tien radan kakkosesteelle, jolle kääntyessä piti olla huolellinen ettei hevonen erehtynyt imemään kohti väärää estettä eli nelosta. Tämän tien ratsastus onnistui minulta aivan nappiin, ja saatiin tosi hyvä lähestyminen. Silti Vake vähän kolautti puomiin.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.

Seitsemän esteen rata hypättiin 80 sentin korkuisena. Tie ykkösesteelle valittiin sen mukaan kumpi lähestyminen oli äsken ollut helpompi, ja Vaken kanssa tämä tarkoitti lähestymistä oikeassa laukassa. Vake lähti herättelystäni oikein hyvin liikkeelle, ja ykkösesteellä oli hyvä energia. Niinpä okseri ylittyi näpsäkästi vaikka paikka menikin hieman lähelle. Laukka pääsi kuitenkin vaihtumaan vääräksi, ja ajaduttiin siihen tilanteeseen että päädyssä Vake puski menemään sisälapa edellä ja nenä ulkona. Tästä lapaliirrosta ei vaihto onnistu vaikka kuinka yrittäisi. Niinpä posotimme koko kaarteen kakkosesteelle väärässä laukassa, mutta siitä huolimatta este ylittyi asiallisesti. Kolmoselle eli seuraavalle okserille oli paikka jäämässä kauas, mutta ratkaisin tilanteen pyytämällä Vakea eteen kohti estettä. Hyppyyn venytettiin kauempaa, mutta koska olin nyt itsekin menossa yhtä aikaa ponin kanssa ei tämä tuottanut vaikeuksia. Nelosesteelle mentiin hyvässä rytmissä ja juuri sopivasti kahdeksalla askeleella. Trippelille kaartaessa laukka pääsi ehkä hieman sammumaan päädyssä, ja ponnistuspaikka ei osunut aivan kohdilleen. Oma ratkaisuni oli selvä, eli kun kyseessä oli trippeli niin toin Vaken lähelle. Aika juuressa sitten oltiinkin, ja hypyssä mentiin taas sen verran vinoon että laukka vaihtui vääräksi. Nyt Vake vaihtoi sujuvasti lennosta. Myös kutoselle mentiin vähän lähelle, mutta viimeiselle eli seitsemännelle esteelle tuli nappilähestyminen.

Radassa oli pieniä epätasaisuuksia, vaikka periaatteessa esteet ylittyivät varmasti ja sujuvasti. Aina ei ponnistuspaikka vaan voi olla ihan paras mahdollinen. Siksi onkin tärkeää, että hypyt onnistuvat niin kauempaa kuin lähempääkin, ja niinhän ne meiltä onnistuivat. Tavallaan on oikein hyvä, että treeneissä tulee näitä tilanteita kun paikka ei ole ihan millilleen oikea ja saan huomata että se ei haittaa mitään. Ihannetilanteessa tietysti ponnistuspaikan saisi aina ratsastettua oikeaksi ja tähän pitää pyrkiä, mutta kun tosielämässä se ei ainakaan vielä onnistu niin on hyvä ettei paikan osumista tarvitse liikaa jännittää vaan voi luottaa siihen että tarpeen vaatiessa päästään kyllä esteen yli sekä kaukaa että läheltä. Tällä kertaa oli huomionarvoista se, että oikeassa laukassa ponnistuspaikat löytyivät luontevammin kuin vasemmassa laukassa. Ehkä vasemmassa laukassa tulee lähestymiseen enemmän jotain pientä vinoutta sotkemaan asioita. Muutenkin vinous oli tänään esillä, sillä Vake tosiaan laskeutui väärissä laukoissa ehkä enemmän kuin sille on ihan tyypillistä. Vake ei ole ollut pariin viime viikkoon ihan niin letkeä kuin tänä keväänä parhaimmillaan, ja tällä on varmaan jokin yhteys hyppäämisessä ilmenevään vinouteen. Toisaalta vinous ja väärät laukat voivat olla hyvin pitkälti myös ratsastajasta johtuvia, sillä huomaan kyllä kuinka vinoon kierryn monissa hypyissä ja varsinkin silloin kun alastulo tapahtuu vasempaan laukkaan. Poni kaipaa vetreyttävää työskentelyä sileällä, mutta kyllä taitaa kuskinkin kroppa olla kovasti huollon tarpeessa.