Sujuvaa hyppäämistä vesikelissä

Tiistaina pääsimme Annen kanssa hyppäämään kahden ratsukon tunnilla. Päivä oli hyvin sateinen, ja kenttä oli jo ehtinyt kastua kunnolla sekä kerätä lätäköitä. Tämä ei onneksi menoa haitannut, sillä Tallinmäen erinomainen kenttä ei ihan vähästä vedestä muutu liukkaaksi tai upottavaksi vaan pohja oli tänäänkin pitävä ja täysin hyppykuntoinen. Vake sai juhannusviikonloppuna pitää vapaata minun ollessani muualla reissussa, ja eilen poni oli mennyt tunnilla ihan kevyesti. Tämän kevyemmän viikonlopun jälkeen Vake tuntui oikein hyvältä ratsastaa, ja jostain syystä omakin kroppa toimi satulassa yllättävän hyvin neljän päivän ratsastustauon jälkeen. Vake liikkui ihan mukavan reippaasti, taipui ja tuntui rennon irtonaiselta. Vesilätäköt kentällä eivät Vakea häirinneet, vaan pikemminkin se tuntui laukkaavan mielellään vettä loiskutellen.

Ensin menimme kavalettitehtävää suoralla linjalla. Kahden kavaletin väli oli 13 metriä, ja ohjeena oli mennä välit neljällä laukalla eli hieman lyhentäen. Otin tämän lyhentämiskehotuksen turhankin kirjaimellisesti, ja himmailin väleissä liikaa niin että välit jäivät liian pitkiksi. Mentiin monta kierrosta ennen kuin älysin että Vakea ei tarvitse yhtään lyhentää vaan voi jopa hieman ratsastaa eteen. Vasta kun osasin luopua lyhentämisajatuksesta alkoivat välit osua sopiviksi. Oikeassa kierroksessa Vake pääsi puskemaan hypyissä sisäänpäin niin että laukka vaihtui, mutta vasemmassa kierroksessa sain myötälaukan säilymään.

Jatkoimme matalilla korkeuksilla erilaisten linjojen parissa. Ensin hyppäsimme pari kertaa 17 metrin suoran pysty-pysty-linjan, jossa mukana oli vesimatto, ja kaarsimme tästä vielä päädyn kautta aurinkoportille (kuvassa esteet 7-9). Vakella oli nyt hyvä laukka ja sopiva energia, ja pikkuesteet ylittyivät sujuvasti. Viisi laukkaa oli luonteva 17 metrin väliin, ja vesimattoa ei Vake vilkaissutkaan. Aurinkoportille kääntäessä tuli hieman jyrkempi kaarre joka söi laukasta parhaan terän, ja menimmekin molemmilla kierroksilla portille vähän pohjaan. Harjoittelimme yksittäisenä tehtävänä myös kaarevaa linjaa okserilta pystylle (esteet 2-3). Ensin tulimme tämän kuudella laukalla ja hieman laajemmalla kaarteella, mikä onnistui hyvin. Sitten tavoitteena oli viisi laukkaa, eli pieni eteenratsastus ja kaarteen oikaisu. Ensimmäisellä yrityksellä ei viiteen askeleeseen ihan ylletty, mutta toisella kierroksella ajatus oli okserilta paremmin eteenpäin ja sain käännettyä esteeltä toiselle paremmin metrejä säästäen. Näillä säädöillä väli meni viidellä askeleella oikein sujuvasti.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.

Koska alkutunnin tehtävät olivat sujuneet helposti ja näppärästi oli mukava lähteä hyppäämään rataa. Ensimmäinen ratakierros mentiin vähän matalampana, noin 65-70 sentissä. Vaken laukka pyöri edelleen hyvin, ja sillä oli alkuradasta oikein imuakin esteille. Muutamassa hypyssä ponnistuspaikka meni vähän lähelle, mutta se ei pienillä esteillä haitannut mitään vaan matka jatkui koko ajan sujuvasti. Myötälaukat tuli kaikilta esteiltä, ja meno tuntui vaivattomalta. Toisen ratakierroksen menimme hieman korkeampana, eli suurin osa esteistä oli noin 75 sentissä. Aloitimme taas oikein napakalla hypyllä ykkösesteelle, mutta kakkosesteellä tein pienen mokan. Ponnistuspaikka oli okserilla jäämässä kauas, ja lähdin tuuppaamaan Vakea toivoen ettei nyt otettaisi pikkuaskelta. Tuuppaamalla ja liikkeen edelle heittäytymällä en tietenkään saanut Vakea hyppyyn kaukaa, mutta onneksi ihana Vake taas pelasti ja hyppäsi esteen kiltisti miniaskeleen kanssa. Jatkoimme rataa eteenpäin, ja kavalettilinjalle (4-5) tullessa yritin vielä usuttaa ponia liikaa eteen. Sen jälkeen ymmärsin jättää estettä kohti tuuppaamisen pois, ja loppurata meni oikein hienosti kun maltoin ratsastaa esteille tasaisessa rytmissä liikoja hosumatta.

Radan jälkeen sain ottaa vielä uusintahypyn äsken sähläämälleni okserille. Paikka jäi taas hieman kauas, mutta nyt en tuupannut vaan jäin odottamaan. Tällaisesta lähestymisestä Vake sitten lähtikin hyppyyn kauempaa, ja koska laukassa oli hyvä energia ei pitkästä hypystä tullut kömpelöä vaan pääsin sujuvasti mukaan. Tässä oli pieni muistutus että tuupata ei kannata vaan Vake kyllä valitsee sopivan ponnistuspaikan kun en sitä häiritse.

Lopuksi harjoittelimme vielä tiukempaa kääntämistä ratsastaen ykkös- ja kakkosestettä kahdeksikkona pienemmillä teillä. Okseria laskettiin nyt matalammaksi. Vake kääntyi ja laukkasi hyvin, ja saimme sujuvat hypyt vielä näillekin esteille. Varaa olisi ollut kaarteita kyllä pienentääkin, mutta vetinen pohja sai hyvästä pidosta huolimatta minut sen verran varovaiseksi etten lähtenyt ihan mahdottomaan kurvailuun. Ope muistutteli istumaan kaarteissa pystyssä ja kiinni satulassa, eli etukeno tuli taas kuvioihin kun kaarteet pienenivät. Pystyssä istuen kaarteet sujuivatkin paremmassa tasapainossa ja Vake kääntyi näppärämmin.

Tästä tunnista jäi tosi kiva mieli. Vake tuntui tänään oikein toimivalta, laukka oli hyvää ja omassa ratsastuksessanikin oli paria pientä lipsahdusta lukuunottamatta hyvä ja rento tekemisen meininki. Hyppääminen oli varmaa ja helppoa, eivätkä haastavat sääolosuhteetkaan häirinneet. Vesihän tunnetusti on Vaken oma elementti, joten ehkä tällainen vesikeli jopa sopii sille. Open kanssa oli lopuksi puhetta että voitaisiin ruveta jo kokeilemaan kasikymppiä korkeampiakin esteitä kun nykyisellä tasolla Vake hyppää näin hyvin ja homma sujuu helposti ja rutiinilla. Kasikympistä on alkanut tulla mukavuusaluetta, joten ehkä nyt olisi aika alkaa taas varovasti venyttää mukavuusalueen rajoja.