Kesälomani alkoi luonnollisestikin ratsastuksella. Pääsin tänään kokeilemaan ihan uutta ratsua, sillä saimme Annen kanssa mieluisan tehtävän liikuttaa tänään ja huomenna Eevan ponit. Jaoimme ratsut niin että minä aloitin Joy-ruunalla.
Ratsastimme itsenäisesti noin tunnin verran, ja en tehnyt Joyn kanssa mitään kovin ihmeellisiä temppuja vaan tutustuin poniin eri askellajeissa ja koetin suoristaa sekä taivutella ympyröillä. Aluksi olin aika pihalla enkä hoksannut lainkaan miten tätä ponia kannattaisi ratsastaa. Yritin käynnissä ja ravissa asettaa ja taivuttaa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Joy liikkui aika tahmeasti ja selkä alhaalla, enkä saanut pidettyä tasaista ja pehmeää tuntumaa. Joko tuntuma katosi kokonaan tai sitten olinkin jo vetämässä ohjista liikaa. Varsinkin ulko-ohjan tuntuma ja tuki oli pahasti hukassa, ja tässä oli varmasti yksi syy siihen miksi en saanut ponia pehmeästi taipumaan ja myötäämään. Jonkin aikaa ravissa tuskailtuani otin vähän laukkaa. Laukassa meno tuntui vieläkin hullummalta, ja takajalat olisi pitänyt saada laukkaamaan terävämmin niin että laukka olisi pyörinyt kunnolla. Nyt Joy liikkui ihan säästöliekillä.
Kun palasimme laukasta raviin oli Joylla hetken aikaa paljon parempi eteenpäinpyrkimys, ja poni ikään kuin vasta käynnistyi pienen laukkapätkän ansiosta. Niinpä hoksasin viimein mikä oli homman idea: Joyn piti liikkua isosti ja aktiivisesti eteen! Kun laukan jälkeen löytyi tämä lennokkaampi ravi alkoi Joy myös liikkua jo hieman enemmän oikeinpäin, ja nyt onnistuin asettamaan ja taivuttamaan paremmin sekä löysin välillä ulko-ohjaankin jotain tuntumaa. Tähän asti olimme vain hissutelleet mummoravia, ja olin yrittänyt ratkaista ongelmia aivan väärästä päästä eli ratsastin liikaa ohjalla vaikkei ponilla ollut mitään eteenpäinpyrkimystä. Kun Joyn ravi alkoi edetä vähän isommalla vaihteella muuttui meno selvästi parempaan suuntaan.
Ihan helpoksi ei homma käynyt vieläkään. Joyn eteenpäinpyrkimys ei itsestään pysynyt yllä vaan aktiivisuus hiipui ilman pohkeella patistelua. Edelleen asettamisessa ja taivuttamisessa oli vaikeutensa, ja ponin kaula tuntui olevan milloin minnekin suuntaan mutkalla. Hyvä ulko-ohjan tuntuma löytyi aina hetkellisesti voltille tai ympyrälle kääntäessä ja silloin Joy myös pyöristyi, mutta pian ulko-ohja kävi taas tyhjäksi ja pyöreyskin katosi. Loppua kohti meno oli ravissa vähän parempaa, eli Joy ei liikkunut aivan niin lyhyenä ylälinjasta kuin aluksi, mutta kovin tasaiseksi ei muoto tullut missään vaiheessa eikä asetus ollut rehellisesti läpi niskasta. Luulen että liike olisi pitänyt saada aktivoitua takaa eteen vielä paljon paremmin, ja käsien olisi pitänyt olla rauhallisemmat jotta olisin saanut annettua Joylle tasaisemman tuntuman. Meno oli aika epätasaista, eli jollakin hetkellä palaset loksahtivat paikoilleen ja Joy toimi kaksi sekuntia tosi mukavasti, mutta kohta hyvä tunne katosi taas.
Joy ei ollut kaikkein helpoin poni ratsastaa, mutta olihan tämä mielenkiintoista ja opettavaistakin. Ainakin Joy muistutti siitä että niin kauan kun ei hevonen liiku kunnolla eteenpäin on turha yrittää säätää mitään muutakaan. Joyn kaltaisen ponin selässä on turha jäädä näpertelemään ohjilla, vaan kyllä sitä ratsastetaan ennen kaikkea pohkeella. Toki sitten ohjaankin pitäisi löytää vakaa ja pehmeä tuntuma, mutta sekin onnistuu vasta sitten kun liike tulee takaa eteen tuntumaa kohti. Joyn kanssa loppui nyt vähän aika kesken, sillä loppua kohti aloin saada ratsastukseen edes jotain järkeä mutta sitten tulikin jo aika lopettaa. Kiva oli joka tapauksessa päästä kokeilemaan uutta ja erilaista ratsua, vaikkei yhteinen sävel ihan täydellisesti löytynytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti