sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Seikkailut vesipolulla jatkuvat

Kisapäivän jälkeisenä sunnuntaina kävimme Vaken kanssa rennosti maastossa. Maastoseurana oli tällä kertaa Vaken laumakaveri Uuno, joka sai mennä edellämme. Päivä oli lämmin, ja välttelimme pahimpia pusikoita ötököiden vuoksi. Riitti ötököitä kyllä silti kiusaamaan sekä hevosia että ratsastajia. Totesin että näin kesämaastoissa kannattaa näemmä aina pitää raippa mukana paitsi Vaken omien uimaretkien estämiseksi myös verenimijöiden pyyhkimiseksi pois poniparan mahan alta.

Teimme taas oikein kivan lenkin kankaalla. Otimme laukkaa parissa pätkässä rauhallista vauhtia. Vake oli tosi rento, mutta liikkui Uunon perässä liikoja hidastelematta. Reissun hauskin osuus oli jälleen vesipolku, jota pitkin palasimme kotiinpäin. Saimme Vaken kanssa mennä vesiosuuden edeltä Uunon heittäytyessä nynnyilemään veteenmenoa. Tällä kertaa vakaa aikomukseni oli selvittää lätäköt ilman vedessä rypemistä. Otin ohjat tuntumalle estääkseni Vakea viemästä turpaa veteen, ja hoputin sitä kävelemään veden läpi pysähtelemättä. Vake lähti hoputtelustani ravaamaan, ja annoin sen tietenkin mennä. Poni ravasi kaula kaarella lammikoiden läpi komeasti vettä loiskien, ja nosteli jalkojaan niin pontevaan ja suureen raviin että hämmästyin todella. Samaa hienoa ravia se vielä jatkoi kuivalle maalle päästyään polkua ylämäkeen, vaikkei edellä ollut edes vetohevosta. Saataisiinpa tällainen ravi esiin koulutunneillakin! Vesi taitaa todellakin olla Vaken oma elementti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti