Vähän puskien mutta rutiinilla

© Laura

Viime viikko oli Vaken kanssa taukoa hyppäämisestä, mutta tänä perjantaina oli taas estetunnin vuoro. Tällä kertaa saimme hypellä muuria, muurilaatikkoa ja portteja, joista osaa ei ole nähty sitten viime syksyn.

Aloitimme perinteisellä kavalettitehtävällä laukaten soikiokuviolla maapuomin sekä kahden kavaletin yli. Vaken laukka vaati pientä herättelyä, mutta tälle tehtävälle löytyi lopulta ihan sopiva tarmokkuus. Enimmäkseen kavalettitehtävä sujui asiallisesti hyvässä rytmissä. Vasemmassa kierroksessa pääsi sisälapa puskemaan ja oikaisemaan, mikä vähän vaikeutti askeleen sovittamista puomille ja kavaleteille. Jonkinsorttinen vinous oli ylipäänsä tänään vaikeutena koko tunnin ajan, ja satulakin tuntui suurimman osan ajasta luisuvan oikealle kyljelle. Kavalettien jälkeen hyppäsimme matalilla korkeuksilla suoraa linjaa lävistäjällä. Väli oli useimmille hevosille sopiva kuudella laukalla, mutta Vakelle näillä korkeuksilla seitsemän oli sopivampi. Olisin kuitenkin saanut ottaa paremmin laukkaa kiinni esteiden välillä, sillä nyt seitsemäs askel jäi aina vähän lyhyemmäksi.

Sitten saimmekin jo tutustua päivän vaikeimpaan esteeseen eli kuvassakin näkyvään valkoiseen porttiin, joka sijaitsi päädyssä lyhyen sivun suuntaisesti ja jolle tuli pitkältä sivulta kääntäen varsin lyhyt, alle 15 metrin lähestyminen. Korkeuskin oli saman tien 80 cm ja valkoinen portti vähän hämäävä, joten hevoset saattoivat tässä vähän yllättyä. Vake yllättyi ensimmäisellä kierroksella sen verran ettei ihan ehtinyt kerätä jalkojaan huolellisesti ylös vaan pudotti puomin, mutta hyppäsi kuitenkin epäröimättä. Seuraavilla kierroksilla portti ylittyi jo oikein sujuvasti ja ilman pudotuksia. Kääntämisessä sai kyllä olla tarkkana jottei vähäisiä metrejä mennyt hukkaan tai vasen lapa päässyt puskemaan kovasti sisään, mutta olin tyytyväinen siihen miten näppärästi tätä estettä hyppäsimme.

Yhdistimme tehtävään okserin lävistäjällä, jolta jatkettiin uraa pitkin ja kaarrettiin äskeiselle valkoiselle portille. Vitsinä tässä oli päästä okserilta ajoissa uralle liiraamatta yhtään vasemmalle, jottei tie portille hankaloitunut entisestään. Pientä liirailua kyllä esiintyi, ja vasemman lavan puskiessa jäi okserilla pari kertaa laukka vaihtumatta. Onneksi kuitenkin laukka ehdittiin aina vaihtaa ennen kaarrosta portille. Yritin optimoida tietä okserille ja ratsastaa enemmän esteen oikeaa reunaa kohti jotta olisin päässyt hypyssä johtamaan ja kääntämään paremmin vasemmalle, mutta silti vasen lapa jäi jossain määrin pullahtaneeksi. Tie okserilta uralle saatiin kuitenkin aina sellaiseksi ettei portille kaartamiseen tullut paniikkia.

Tutustuimme vielä tummanruskeaan muuriin, jota viimeksi on menty syksyllä. Muurille oli pitkä lähestyminen valkoiselta portilta kaartaen. Pyrin istumaan lähestymisessä pystymmässä ja pitämään pohkeet kiinni, mutta en sortunut ajamaan Vakea muuria kohti. Vake suhtautui muuriin hyvin tyynesti ja hyppäsi sen niin kuin minkä tahansa esteen. Sitten kaikki päivän esteet olivatkin tuttuja, ja hyppäsimme lopuksi vielä radan. 

Ratakorkeutena oli 80 cm. Herättelin Vakea uralla ensin kunnon laukkaan, ja kun energia oli kunnossa niin kaarsin ykkösesteelle. Kaarteessa laukka ehkä vähän sammui, ja koska vasen lapa pääsi taas puskemaan sisään ei ponnistuspaikka oikein osunut kohdilleen. Olin menossa hyppyyn ennen Vakea, mutta könysimme esteen yli pikkuaskeleella ihan juuresta. Tämän jälkeen eksyimme linjalta vähän vinoon, ja myös kakkosesteelle mentiin lähelle. Askelmäärästä en ole varma, mutta ainakin seitsemän laukkaa siihen tuli ellei mutkittelun vuoksi enemmänkin. Seuraavalle esteelle eli okserille tultiin ihan asiallisessa laukassa, mutta Vakelta puuttui imu estettä kohti ja ponnistuspaikan jäädessä hieman kauas napautin raipalla vasemmalle lavalle varmistaakseni ettei Vake alkanut harkitakaan ylimääräisiä pikkuaskeleita. Tämä siivitti Vaken napakkaan hyppyyn, ja ehkä samalla vasen lapakin pysyi paremmin suorassa. Nelosesteen eli valkoisen portin selvitimme jo rutiinilla ja sujuvasti, ja muurille tuli myös hyvä hyppy ja lähestyminen. Kuitenkin muurilla laukka vaihtui vääräksi. Korjasimme laukan lennossa ja viimeisenä hyppäsimme vielä suoran linjan toiseen suuntaan. Näin päin linja onnistui paljon sujuvammin, ja nyt Vake venyi väliin hienosti kuudella askeleella ponnistaen viimeisen esteen yli kauempaa.

Radalla ei tullut mitään isompia ongelmia, mutta minulla oli sellainen olo että sain koko ajan vähän puskea laukkaa eteen. Vake kyllä liikkui periaatteessa sopivalla laukalla, mutta tänään ei esteitä kohti tullut kunnon imua vaan jouduin tosiaan enemmän ratsastamaan pohkeella myös estettä kohti. Vaikka itse olin vähän kriittinen niin open mielestä meno oli oikein asiallista ja laukka riittävä. Tasaisen varmaahan tämä oli, ja 80 sentin rata erikoisempine esteineen sujui melko rutiinilla. Suurin puute tänään taisi olla vinous, joka aiheutti joitakin vääriä ja ristilaukkoja. Vakehan on yleensä aika näppärä ottamaan myötälaukat, mutta tänään se oikeastaan tuntuikin ihan alusta alkaen vähän jäykemmältä ja vinommalta. Sileällä jumppaaminen sekä huominen maasto luultavasti auttavat tähän.

Kuvasta kiitos Lauralle ja ratapiirroksesta kiitos Annelle!