Kävin ratsastamassa tämän viikon toisen kerran Vakella poikkeuksellisesti jo keskiviikkona. Tunnilla oli viisi ratsukkoa ja menimme koulua kerraten pitkälti samoja juttuja kuin eilisellä tunnilla. Teemana olivat siis suoruus ja kääntyminen. Raviverryttelyssä keskityimme ensin suoruuteen ottaen mukaan tehtävään maapuomit. Molemmilla pitkillä sivuilla ylitettiin uran sisäpuolella yksittäiset puomit sekä sivun alussa että lopussa, eli ideana oli ratsastaa viivasuorat linjat kulmasta kulmaan oikomatta ja kääntyä kulmasta suorassa kohti puomin keskikohtaa. Puomien välissä pitkällä sivulla tehtiin tarpeen mukaan myötä- ja vasta-asetuksia. Suoralla uralla ratsastaminen oli tietenkin taas paljon hankalampaa kuin voisi kuvitella, ja en saanut lapoja suoristettua läheskään yhtä tehokkaasti kuin ympyröillä taivutellessa. Lapojen kulkiessa vähän siellä täällä ei Vake vielä oikein pyöristynytkään. Ope muistutteli ratsastamaan ravia aktiivisemmaksi eteen pois mönkimisestä. Joka välissä tulisi Vakea uskaltaa pyytää eteen ja varmistaa että eteen myös mennään, silläkin uhalla että pyöreys siitä hetkellisesti kärsii.
Ratsastimme samaa tehtävää vielä laukassa molempiin suuntiin. Oikea laukka rullasi tänäänkin vasenta paremmin, mutta jostain syystä vasemmassa laukassa askel sattui puomeille paremmin. Osasin kuitenkin olla ajattelematta askeleen sopimista liikaa, ja keskityin vain ratsastamaan suorat linjat puomilta toiselle reippaassa laukassa. Puomit kuitenkin vaikuttivat alitajuisesti niin että aloin kallistua etunojaan kohti esteistuntaa, ja ope sai komentaa istumaan pystyssä. Suorat pitkät sivut onnistuivat laukassa asiallisesti, mutta kulmissa Vake pääsi aina vaan kanttaamaan lapa edellä sisäänpäin.
Seuraavaksi jatkoimme tuttuakin tutumman neliökuvion parissa. Ratsastimme siis neliökahdeksikkoa, jolla käännettiin terävät kulmat ja korostettiin ulkopohkeen kääntävää vaikutusta väistättämällä kulman jälkeen vielä pari askelta uralta sisäänpäin. Käynnissä tämä sujui vielä ihan mukavasti, ja Vake alkoi kulmien ja väistöjen avulla heti pyöristyä. Ope kehotti kuitenkin edelleen ratsastamaan liikettä sujuvammaksi eteen silläkin uhalla että pyöreys katoaisi. Eihän se pyöreys edes kadonnut, vaan kun rohkaistuin ratsastamaan enemmän pohkeella takaa eteen parani muotokin ja tuntuma tuli kevyemmän oloiseksi. Vake ei siis niinkään roikkunut ohjalla, vaan etuosa oli käynnissä hieman kevyemmän ja ryhdikkäämmän oloinen. Väistöaskeleet Vake teki nätisti molempiin suuntiin, mutta raipan pidin kuitenkin vasemmassa kädessä sillä vasenta pohjetta Vake väisti aluksi vähän nihkeämmin.
Ravissa neliöt kulmineen ja väistöineen olivat odotetusti hankalampia. En vaan edelleenkään ole tarpeeksi nopea niin että saisin heti kulmasta pyydettyä pari napakkaa väistöaskelta ja niiden jälkeen ehtisin vielä antaa ravin sujua suoralla eteen ennen seuravaa kulmaa. Koko kuvio tuntui menevän jatkuvaksi kulman tai väistön piiperrykseksi, ja niinpä ravin energia kuoli tietysti aivan kokonaan. Puskemistahan se sitten oli. Vake teki aikansa ihan yritteliäästi töitä ja jossain onnistuneessa kulmassa ja väistössä pyöristyikin, mutta tottakai ponilta lopahtaa äkkiä kaikki mielenkiinto liikkua eteenpäin jos ratsastaja on aivan herkeämättä tuuppaamassa pohkeella eteen tai sivulle.
Menimme neliöitä vielä laukassa ilman väistöjä ja pysytellen useamman kierroksen putkeen samassa suunnassa. Neliötehtävä ja sen variaatiot ovat niin tuttuja, että tiesin oikein hyvin miten vaikeaa tämä tulisi olemaan, ja aloitimmekin vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta. Vake oli tietenkin kovasti häipymässä neliön avoimelta sivulta ulos, ja kun yritin tätä estää alkoi epämääräinen mutkittelu. Välillä oli Vakelle varmasti oikeasti epäselvää mihin suuntaan avoimelta sivulta oltiin lähdössä, joten ei kai sitä tässä voi niinkään kurittomuudesta syyttää. Kun ratsastin avoimen sivun hieman kaarevasti oli suunta selvä eikä ongelmia esiintynyt. Vaikeuksia tuotti nimenomaan sivun ratsastaminen viivasuoraan ja terävillä kulmilla. Eilisestä viisastuneena yritin välttää sisäohjalla kääntämistä ja pitää ulko-ohjan oikein napakasti kädessä. Tämä kuitenkin johti helposti siihen että Vake katseli avoimelta sivulta ulospäin eikä kaula pysynyt suorassa. Välillä myös liirattiin aika voimakkaasti vasen lapa edellä sisään, mikä entisestään vaikeutti seuraavan kulman ratsastamista. Lopulta viimeinen kierroksemme vasemman laukan neliöllä oli paras, ja siinä alkoi jo vähän tuntua siltä että oltiin selkeästi menossa suoraan ja sen jäkeen vasemmalle. Oikeassa laukassa kääntyminen kentän poikki neliön avoimelle sivulle onnistui paljon helpommin ja luontevammin, enkä voinut olla taas kerran ihmettelemättä tätä puolieroa. Oikeassa kierroksessa kuitenkin asetus jäi aika voimakkaastikin ulos, eli kulmiin ei tullut kunnon taivutusta ja suorilta sivuilta Vake jopa puski sisäänpäin. Aivan rehellistä suoristumista ei siis tapahtunut tähänkään suuntaan.
Mitään ihmeniksiä en kääntymiseen ja suoristamiseen keksinyt tänäänkään. Neliö laukassa on ja pysyy haastavana tehtävänä, ja antaa armotta ilmi sen tosiasian ettei poni vaan ole laukassa kunnolla kahden pohkeen ja ohjan välissä. Varmasti istunta-asioitakin pitäisi kääntämisessä kehittää, niin etten ainaakaan omista vinouksistani johtuen antaisi Vakelle epäselviä tai ristiriitaisia ohjeita. Sinä päivänä kun nämä neliöt alkavat myös ravissa ja laukassa onnistua täsmällisesti ja sujuvasti niin voin ehkä sanoa vihdoin oppineeni jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti