Tänä lauantaina kisattiin Iissä Ylirannan Ratsutilalla, missä osallistuimme Vaken kanssa kaikille avoimeen 1-tason 80 sentin luokkaan. Tällä kertaa ei siis menty mitään pienempää verkkaluokkaa alle, ja siihen nähden jännitin yllättävän vähän. Ratana oli vakiorata eli Powercupin aluekarsinnan esterata, ja niinpä olin opetellut radan jo etukäteen. Pysty-okseri-sarjaa pidin tietenkin etukäteen haastavimpana esteenä. Paikan päällä totesin että kisakenttä ei ollut valtavan suuri ja radan esteet näyttivät tulevan aika nopeasti vastaan.
Yhtenä jännitysmomenttina oli tänään se, että jouduin verryttelemään täysin itsenäisesti ilman open ohjausta. Sain kuitenkin ratsastettua ja aikataulutettua verryttelyn ihan järkevästi, eikä verryttelyssä onneksi mitään ongelmia ollutkaan. Hyvää harjoitusta tämäkin. Vake liikkui ihan hyvin, ja verryttelyhypyt sujuivat mukavasti. Sade rummutti maneesin kattoa verryttelymme aikana, ja ulkona satoi edelleen kun siirryimme odottamaan omaa vuoroa kisakentän portille.
Radalla ei kauan ehtinyt pyörähtää vaan lähtömerkki tuli melkein heti. Laukkasin uraa pitkin kentän ympäri ja varmistelin että Vake liikkui eteen. Onneksi poni olikin ihan hyvin hereillä ja vaikutti etenevän. Ensimmäiselle esteelle päästiin sujuvasti, mutta hypyssä laukka vaihtui vääräksi. Loivasti kaareva linja kakkosesteelle selvitettiin silti ilman ongelmia. Tämä jäikin radan ainoaksi kohdaksi johon ei saatu myötälaukkaa, eli pieni laukkasekoilu menee alkujännityksen piikkiin. Muutoin Vake otti näppärästi myötälaukat esteiden välille.
Este numero 2. Kuva: Saara Niskala
Kolmos- ja nelosesteen suora linja oli 13,5 metrin mittainen, ja olin varautunut ottamaan tähän lyhyet neljä askelta. Pääsimme linjalle kuitenkin sujuvasti sisään, joten pienellä kannustuksella väli menikin kolmella askeleella ja nelosokserille Vake venytti oikein hienon ison hypyn. Nelosen jälkeen ratsastin päätyyn aitaa nuollen jotta sarjalle kaartaessa olisi mahdollisimman paljon tilaa. Vaken keskittyminen oli tässä kohtaa ulkopuolisissa asioissa, eli se tuijotteli jotain maassa aidan toisella puolella. Tämän pienen häiriön herpaannuttamana en kääntänyt sarjalle ajoissa, vaan tiestä tuli lopulta kovin mutkitteleva. Koska sarjalle tultiin vinosta kävi sarjaväli entistäkin pidemmäksi, mutta Vake tikkasi väliin näppärästi toisenkin askeleen ja selvitti b-osan ongelmitta. Voi olla, että Vake olisi venyttänyt hyppyyn ilman lisäaskelta jos b-osana olisi ollut pysty, mutta nousevalle okserille tämä oli ihan järkiratkaisu. Kuutosesteelle ratsastaessa Vake pääsi puskemaan vasen lapa edellä, joten lähestymisessä ei oltu ihan suorassa ja tasapainossa. Niinpä esteen eteen tuli hassu miniaskel, vaikka itse olin jo hyppäämässä askelta ennen ponia. Tästä kömmähdyksestä selvittiin, ja seuraavalle esteelle saatiin taas sujuva hyppy. Edessä häämötti vielä perusvaiheen viimeinen este. Ponnistuspaikkaa ei saatu tälle esteelle kuntoon, ja jätin ratkaisun viime kädessä Vakelle. Vake ratkaisi ottamalla pikkuaskeleen esteen juureen, ja vauhti lähes pysähtyi mutta poni tiesi mitä teki ja ponnisti näppärästi okserin yli. Tällä esteellä se kyllä ehdottomasti pelasti kuskinsa.
Neloseste ja Vaken hieno venytys. Kuva: Emma Hand
Reippaasti esteellä 7. Kuva: Emma Hand
Perusradan viimeinen este, joka hypättiin melkein paikoiltaan. Kuva: Saara Niskala
Näin selvitimme perusradan puhtaasti, ja meno jatkui suoraan toiseen vaiheeseen (arvosteluna oli siis 367.1). Äskeisestä huonommasta lähestymisestä sisuuntuneena ratsastin seuraavalle esteelle oikein tarkasti ja pääsimme hyvään ponnistuspaikkaan. Sitten laukkasimme toistamiseen sarjalle, jolle onnistuin nyt ratsastamaan järkevämmän ja selkeämmän tien. Silti väli jäi siinä määrin pitkäksi että Vake otti jälleen lisäaskeleen, mutta eipä se mitään sillä kahdella laukalla tämä sarja meni näköjään ihan sujuvasti. Sitten siirryttiinkin päivän kämmiosastolle. Käänsin 11. esteelle vähän pienemmän kaarteen kuin perusradalla, ja Vake puski kaarteessa lapa edellä sisään yrittäen oikaista vielä lisää. Ajattelin tosi fiksusti että oikaistaanpa sitten ja otetaan riskikaarre, eli en edes yrittänyt kunnolla estää Vaken puskemista. Tulimme esteelle vinossa ja vasemmalle kyljelle kaatuen, joten Vake ei päässyt hyppäämään suorassa. Niinpä se ei saanut kerättyä takajalkojaan hyppyyn, vaan otti takasilla puomin alas. Näin kostautui se että annoin ponin kaatua kaarteen läpi sisäänpäin. Seuraava este ylittyi asiallisesti, mutta pasmat olivat puomin pudotuksesta sen verran sekaisin että melkein unohdin kääntää viimeiselle esteelle suunnitellun lyhyemmän tien. Kääntyminen meni pitkäksi, mutta sain kuin sainkin ratsastettua suunnitellusta estevälistä. Ylitimme vielä viimeisen okserin, ja näin olimme maalissa tuloksella 0-4.
Toisen vaiheen pudotus tuli selkeästä virheestä, joten jos otan tästä opikseni niin seuraavalla kerralla moinen pitäisi olla vältettävissä. Eipä pudotus suuremmin jäänyt harmittamaan, sillä puhtaallakaan radalla ei aikamme olisi riittänyt lähellekään sijoituksia vaan olimme 7 sekuntia viimeistä sijoittunutta hitaampia. Nollarata olisi tietysti ollut kivempi, mutta ehkä tästä oppii enemmän. Ei tämä yhtään pöljempi rata ollut, vaan meno oli ihan sujuvaa ja varman oloista. Jonkin verran Vake tuntui kiemurtelevan, ja havaitsin siinä sellaista pientä ensimmäisen radan jännitystä jonka vuoksi päivän toinen rata sujuu meiltä vieraskisoissa yleensä paremmin. Selvitimme silti kasikympin asiallisesti ensimmäisenäkin ratana. Tällä kertaa Vake laukkasi ihan sujuvasti eteen eikä jäänyt jumimaan ja tahmailemaan, ja parilla esteellä se vähän pelastikin. Yhteenvetona tästä suorituksesta voi todeta samaa kuin eilisestä tunnista, eli ihan kaikki ei mennyt nappiin mutta siitä huolimatta esteet ylittyvät varmalla otteella ja 80 cm tuntuu jo ihan leppoisalta kisakorkeudelta. Niinpä näistä kisoista jäi enimmäkseen hyvä mieli. Yhteispeli tuntuu toimivan ja ratsukon luottamus on kunnossa, ja tältä pohjalta voi sitten hioa niitä teknisempiä yksityiskohtia kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti