Perjantai-ilta jatkui Joyn ratsastuksen jälkeen vielä Airan istuntatunnilla, jolla tietenkin ratsastin Vakella. Tuttuun tapaan menimme Annen kanssa kahden hengen ryhmässä. Toiveidemme mukaisesti tunnilla keskityttiin siirtymisiin sekä kääntämiseen. Kääntäminen oli erityisesti minun toiveeni, sillä kaipasin kurinpalautusta ulkokyljen käyttöön ja kaarteiden ratsastukseen sisäänpäin kallistelematta.
Tehtävämme oli kääntää pitkiltä sivuilta vaihtelevista kohdista suoraan radan poikki, ja keskihalkaisijan kohdalla tehtiin siirtyminen ravista käyntiin ja takaisin. Aloitimme oikeasta kierroksesta, joka oli minulle kylkien hallinnan kannalta helpompi. Ulkokylki pysyi ihan mukavan jämäkkänä, mutta Aira rohkaisi kääntämään ylävartaloa reilummin menosuuntaan radan poikki kääntyessä. Lisäksi oikean lonkan avaamiseen piti kiinnittää huomiota jotta Vakella oli tilaa kääntyä. Tähän suuntaan Vake puski käännöksissä hieman sisälapa edellä, ja tultaessa kentän poikki takaisin uraa kohti se pyrki vaivihkaa oikaisemaan kulmaa. Sainkin keskittyä etenkin tämän oikomisen estämiseen, eli en saanut lähteä itse ennakoimaan käännöstä lainkaan vaan piti ratsastaa pokkana suoraan aitaa kohti. Kääntyminen uralta pois sen sijaan onnistui mukavasti ilman mitään liirailuja ja ulkopohje toimi hyvin kääntävänä apuna.
Vasemmassa kierroksessa tehtävä oli hankalampi, sillä tähän suuntaan minulla oli arvatenkin taipumusta kallistua sisäänpäin ja vetää sisäkylki kasaan. Aira kehotti kärsivällisesti rutistamaan oikeaa kylkeä tiukaksi, ja tähän keskittymällä sain kuin sainkin parannettua ulkokyljen jäntevyyttä ja kroppa alkoi pysyä suorassa käännösten läpi. Ulkoavut saivat olla vasemmassa kierroksessa oikein napakat jottei Vake yhtään liirannut kulmasta ulos. Kun ulkoavut menivät läpi alkoi Vake pyöristyä mukavasti, ja tähän suuntaan se alkoi liikkua jo mukavasti ohjan ja pohkeen välissä. Selvästi ponin suoruus parani kun aloin istua itse symmetrisemmin ja suorassa myös kaarteiden läpi.
Jatkoimme samaa kuviota nostaen nyt harjoitusravista laukan aina pituushalkaisijaa ylittäessä. Aluksi Vake oli hieman hidas nostoavuille, ja lähdin tietenkin istunnalla tuuppaamaan ja ajamaan. Tästä tuli noottia, ja niinpä keskityin istumaan nostoissa ihan hiljaa. Kun en hätiköinyt istunnalla nosti Vake laukat oikein napakasti ja kuuliaisesti yhdestä pohjeavusta. Etenkin vasemman laukan nostoihin olin oikein tyytyväinen, sillä Vake pysyi niissä aivan suorana ja nosti todella täsmällisesti. Oikeassa kierroksessa sen sijaan nostoihin tullessa pääsi takapää liiraamaan ulos, mikä hankaloitti nostoa. Kun sain pahimmat liiraukset estettyä alkoi nosto onnistua taas napakasti. Laukatessa Aira muistutteli pitämään ylävatsan tiukkana sekä kehotti kaarteissa myötäämään enemmän sisäohjasta. Vaken laukka pyöri hyvin, ja olin tyytyväinen siihen miten luontevalta siellä tuntui istua.
Lopuksi työskentelimme hetken laukassa ympyrällä. Saimme vuoroin lyhentää laukkaa vatsaa rutistaen sekä ratsastaa tämän jälkeen hieman eteen askelta pidentäen. Molempiin suuntiin laukatessa tärkeimpänä ohjeena minulle oli myödätä sisäohjasta ja pitää ulkoavut tuntumalla. Sisäohjasta hellittäminen oli aivan hämmästyttävän toimiva korjaus jonka avulla Vake suoristui sekä pyöristyi mukavaan muotoon. Enpä sitä oikein ole tajunnutkaan kuinka paljon sisäohjassa tulee roikuttua ihan turhaan. Sisäohjassa roikkuminen varmasti myös pahentaa taipumustani kallistua varsinkin laukassa sisäänpäin. Kun keskityin sisäohjan sijaan ulkoapuihin pysyi kroppakin suorassa. Vake puolestaan pysyi ympyrällä aivan harvinaisen hyvin, eikä lainkaan yrittänyt liirailla ulos karkuun tai puskea lapa edellä sisälle. Enää ei tarvinnut muuta kuin pohkeella pyytää pientä terävyyttä niin laukka pyöri todella mukavan oloisesti. Aivan harvinaisen hyvää laukkaa Vakelta!
Olin tosi tyytyväinen Vakeen, sillä se liikkui sekä ravissa että laukassa niin kivasti. Omasta puolestani onnistuin pitämään käännöksissä ulkokyljen aisoissa. Kun olin itse suorempi oli myös Vake suorempi ja alkoi toimia selvästi paremmin myös siinä yleensä suoristamisen kannalta vaikeimmassa askellajissa eli laukassa. Sisäohjasta hellittäminen oli suorastaan uusi ahaa-elämys, eli en ollut asiaa aikaisemmin tällä tavalla hoksannut ja tämän pienen asian vaikutukset olivat etenkin laukassa hyvin selvät ja välittömät. Onnistuin siis kerrankin tekemään joitakin aika selkeitä korjauksia, ja Vake kyllä palkitsi niistä. Kyllä tällaisesta motivaatio kasvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti