Koulutunti hyppyjen kera

Eipä aukea lonkat ulkokiertoon tämän Thelwell-ponin ympärille.

Meillä oli tänään Vaken kanssa vuosipäivä. Tasan vuosi sitten aloin vuokrata Vakea, ja silloin myös ratsastin sillä ensimmäistä kertaa. Niin vaan aika kuluu, ja paljon on vuoteen mahtunut! Sopivasti tämän päivän kunniaksi oli ohjelmassa Vaken ratsastus. Menimme tunnilla pääasiassa koulua, mutta loppuhuipennuksena ja mielenvirkistyksenä saimme hypellä jumppasarjaa.

Aloitimme etsimällä askeleeseen venyvyyttä niin käynnissä kuin ravissakin. Edelliskerran tapaan Vaken kanssa päästiin takajalalla etujalan merkkiin mutta ei juuri sen yli. Jatkoimme tehtävällä nimeltä "aurinkokunta", eli menimme ensin kentän keskellä pienellä voltilla ja tästä laajennettiin vähitellen suuremmalle ympyrän kaarelle pohkeenväistön avulla. Välillä vaihdettiin päätyä ja suuntaa lävistäjällä. Voltteja ratsastaessa Vake alkoi pyöristyä paremmin, mutta liikkeen aktiivisuus tässä tehtävässä pääsi kärsimään. Varsinkin käynti meni aika nahkeaksi mateluksi, ja ravissakin kuulemma takajalat laahasivat ja pöllyttivät hiekkaa. Eteenratsastukseen panostamalla ravi koheni jonkin verran tarmokkaammaksi. Luultavasti unohduin ratsastamaan liikaa ohjalla taaksepäin heti kun Vake tarjosi kaulaa kaarelle, vaikka pitäisi muistaa että se kaula kaarella liikkuminen ei riitä. Pyöristyessään Vake tuntuisi usein vähän roikkuvan ohjalla. Ehkä voisin koettaa hyödyntää sen kanssa samoja niksejä kuin Jussilla, eli keventää tuntumaa ensin omasta puolestani sekä palkita kunnon myötäyksellä pienestäkin etuosan kevenemisestä ja ryhdistymisestä. Vake kyllä toisinaan kohoaa ja kevenee edestä ihan selvästi, mutta nämä kivat hetket jäävät kovin lyhyiksi eikä poni jaksa tällaisessa muodossa itseään kovin kauan kantaa. Jos nyt kuitenkin lähdettäisiin siitä että en itse unohtuisi roikkumaan ohjassa niin saattaisi roikkuminen vähentyä Vakeltakin.

Tässä näyttää ihan ryhdikkäältä ja pohjekin on omalla paikallaan.

Laukassa ne pohkeet vaan irtoaa ja heiluu.

Laukkaa työstettiin ensin lyhyemmissä pätkissä. Ratsastimme käynnissä vastakaartoja lyhyttä sivua kohti, ja kuvion kaarevalla osalla nostettiin laukka. Tässä tehtävässä tuntui käynnistä loppuvan puhti kesken, mutta sain silti Vaken hoputeltua laukkaan suhteellisen näppärästi. Olin tyytyväinen siihen että maltoin nostoissa istua hiljaa enkä lähtenyt heilumaan yläkropasta vaikka poni olisikin ollut vähän hidas avuille.

Oikeaan kierrokseen ehdittiin laukkaa työstää myös vähän pidemmästi. Laukassa Vakella oli tänään ihan hyvin aktiivisuutta takaosassa, ja näin ollen laukka pyöri aika mukavasti. Oli tämä ainakin aivan erilaista laukkaa verrattuna vaikkapa viime perjantain laahustukseen, mutta en oikein tiedä mistä tämä aktiivisempi takaosa tuli. Tällaisessa laukassa oli paljon helpompi istua, ja kun takaosassa oli jonkinlainen moottori hakeutui Vake pyöreämmäksi tuntumalle. Huomasin että välillä käteni jähmettyivät laukassa liian tönköksi, ja pyrin tietoisesti lisäämään käsien rentoutta ja joustavuutta jottei ohjassa olisi ollut liikaa painetta ja rajoitetta.

Tunnin päätteeksi pääsimme tosiaan hetkeksi esteratsastuksen pariin. Ravasimme ensin pari kertaa jumppasarjalinjan maapuomeina, ja kummasti Vaken raviin tuli heti lisää energiaa kun nenän eteen ilmestyi puomeja. Enää ei laahustettu vaan oltiin hereillä. Jumppasarjaa hypättiin vasemmassa laukassa ja esteitä nostettiin vähitellen kierros kierrokselta. Sarja alkoi innarivälillä kavaletilta pystylle, jota seurasivat yhden askeleen väli pystylle ja yhden askeleen väli okserille. Kun vaan ensimmäiselle kavaletille sai askeleen osumaan suunnilleen järkevästi niin loppu sujui kuin tanssi. Sarjavälit olivat kiltin lyhyet, joten Vakella ei ollut mitään vaikeuksia venyä niihin. Oli mukavan helppoa ja huoletonta antaa ponin hypellä tasaisen varmasti esteiden yli, mutta omaan suoruuteen olisin saanut kiinnittää vielä huomiota niin etten olisi päästänyt vartaloa kiertymään vasemmalle ja painoa tipahtamaan hypyissä ulos oikealle. Lopulta okseri alkoi olla jo ihan hyvän kokoinen, ja viimeisellä kierroksella pomppasimme sen sujuvasti 85 sentin korkuisena. Olipa mainio päätös tunnille!

Jumppasarjan hyppely piristää koulutuntia!

Tämähän oli kiva tunti, kun sekä sileä että hypyt sujuivat asiallisesti. Mietiskelin, että perjantaisen Airan tunnin hyödyt saattoivat tuntua nyt pienellä viiveellä, sillä aivan kuin olisin saanut pohkeeni pysymään paremmin kyljissä samalla kuitenkaan muun istunnan ja hevoseen vaikuttamisen kärsimättä siitä niin pahoin kuin varsinaisella istuntatunnilla perjantaina. Korjausten sulattelu pari päivää tuntuu usein auttavan niiden sovittamisessa paremmin mukaan kokonaisuuteen.

Kuvista kiitos Elinalle!