Kävin korvaamassa väliin jääneen keskiviikon vakiotuntini torstain B-ryhmässä. Tämä olikin tuntihevosten viimeinen työpäivä ennen pientä kesälomaa laitumella, ja tunnin piti tuuraaja. Ratsukseni sattui Eetu, ja ruuhkaa ei näin juhannusaatonaattona ollut vaan menimme viiden ratsukon ryhmässä.
Tunnin keskeisimpänä tehtävänä olivat avo- ja sulkutaivutukset, joita mentiin käynnissä pituushalkaisijalla. Muutoin taivuttelimme hevosia eri askellajeissa volteilla ja pääty-ympyröillä. Eetu oli alusta asti aika jännittyneen oloinen, ja ravissa se ensin kipitti kiireisenä. Alun jälkeen poni onneksi rentoutui sen verran että kipitys jäi pois, ja pääsin jo ratsastamaan pohkeellakin enemmän. Kuvittelin tietäväni miten Eetu suoristetaan, mutta käytännön toteutus jäi todella puutteelliseksi. Tunsin selvästi kuinka etuosa liirasi ympyröille kääntyessä ulospäin, ja myös ope ohjeisti kääntämään paremmin ulkopohkeella. Silti en saanut ulkoapuja tarpeeksi napakasti käyttöön niin että etuosa olisi todella kääntynyt takaosan eteen. Etuosan suoristus ulkopohkeella oli aikaisemmin keväällä pieni ahaa-elämys Eetun kanssa, ja pitkälti periaate on aivan sama kuin Vakella ratsastaessa. Tänään en vaan tätä ulkopohkeella suoristamista onnistunut kunnolla toteuttamaan, vaan etujalat jäivät selkeästi ulos takajalkojen linjasta kun taas kaula kääntyi sisäänpäin ristiin etujalkojen linjaan nähden. Videolta totesin vielä saman asian. Voiko tällaisella mutkalla liikkuva hevonen sitten pyöristyäkään ja alkaa kantaa itseään? No ei voi.
Samalla kun poni jäi vinoksi ja etupainoiseksi en myöskään malttanut ratsastaa asetuksia ajatuksen kanssa, vaan nypläsin sisäohjalla epämääräisesti ottaen ja päästäen vailla mitään logiikkaa. Tuntuma ei todellakaan pysynyt tasaisena ja asetukset selkeinä, joten siinäpä lisäsyy miksi ei homma alkanut oikein toimia. Ohjakin oli yleensä liian pitkä niin että kädet joutuivat painumaan alas reisille, minkä huomasin kunnolla vasta jälkeenpäin videolta. Harjoitusravissa avo- ja sulkutaivutustehtävän lomassa tulivat ehkä tunnin parhaat hetket, sillä tällöin maltoin rauhoittua istumaan ilman turhaa säätämistä ja annoin käden rentoutua. Samalla kuitenkin ohja pääsi usein liiankin löysäksi ja muoto pääsi painumaan liian pitkäksi, mutta olipahan poni ainakin rennompi. Yksittäiset ”nyt toimii” -hetket koettiin ravissa silloin kun maltoin pitää asettavasta ohjasta riittävän pitkään ja myödätä oikealla hetkellä, sekä sain samalla ulko-ohjalla ja ulkopohkeella etuosan kääntymään sisäänpäin. Näitä hetkiä olisi vaan pitänyt päästä jalostamaan eteenpäin niin että olisin pitänyt tasaisen rennon tuntuman ilman ylimääräistä nysväystä sekä ratsastanut pohkeella topakammin.
Avo- ja sulkutaivutuksista ei oikeastaan jäänyt paljon mainittavaa. Eetu kyllä siirsi etu- ja takaosaa kuuliaisesti, mutta en saanut lapoja suoristumaan rehellisesti ja niskaa myötäämään asetukseen. Avo- ja sulkutaivutusten ratsastaminen kyllä olikin osaltani niin tolkuttoman päämäärätöntä säätämistä ettei ihmekään että Eetu jäkitti sitkeästi turpa taivaassa ja selkä alhaalla. Jotain osia olisi pitänyt saada suoristettua johonkin suuntaan, mutta en vaan tajunnut mitä ja mihin. Tuntuman epätasaisuus ja myötäysten epäloogisuus häiritsi tietysti myös. Avo- ja sulkutaivutuksista en edes kehtaa julkaista yhtäkään videopätkää, sillä niissä ei ollut missään vaiheessa mitään järkeä.
Oikeassa laukassa koettiin pieniä onnistumisia, kun vaan jälleen maltoin pitää asettavasta ohjasta riittävän pitkään ja samalla ratsastin etujalkoja ulkoliirrosta takaosan eteen ympyrän uralle. Käytin välillä vasta-asetusta, joka auttoikin hetkellisesti, mutta vielä olisi pitänyt saada etuosa rehellisemmin suoraksi myös myötäasettaen. Ope kehotti ratsastamaan laukassa takajalkoja ja selkää aktiivisemmaksi pohkeella sekä puolipidätteillä etuosaa ylös jotta laukka olisi alkanut rullata paremmin takaosan päällä. Eipä siitä oikein tullut mitään, vaan olin liikaa ohjien lumoissa. Vasen laukka oli jäykempää, ja tähän suuntaan en saanut etuosaa missään vaiheessa läheskään suoristumaan. Muutamalla ympyrällä vähän hirvittikin, kun pohja oli aika mössöinen ja poni kaatui vasen lapa sisäänpäin samalla kun etujalat sutivat aivan eri linjalla ulkona. Pysyttiinpä pystyssä, mutta mitään oikeaa taivutusta tai suoristusta en vasemmassa laukassa saanut aikaan.
Olipa kyllä pitkään aikaan huonoin Eetu-kerta (jos koulukisoja ei lasketa). Talven ja kevään mittaan olen sillä ratsastanut onnistuneempiakin tunteja ja mielestäni oivaltanut joitakin juttuja tämän ponin ratsastamisesta. Tänään en onnistunut tekemään oikein mitään järkevää, vaan taannuin epämääräiseen, toivottomaan nysväämiseen. Ehkä suurin ongelma tänään olikin tietynlainen päämäärättömyys. Eetun kanssa ei päämäärättömällä haahuilulla pääse mihinkään, vaan aina pitäisi tekemisessä olla selkeä idea mitä ponilta pyydetään. Nyt sen sijaan oli punainen lanka pahasti hukassa. Videoilta katsottuna näin hyvin selvästi itsekin mitä olisi ensimmäisenä kannattanut korjata, ja osin samoja asioita havaitsin jo selästä käsin. Silti niiden korjaaminen oli tällä kertaa ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jospa tämä olisi kuitenkin sellainen kerta josta edes jälkikäteen analysoimalla voi oppia jotain niin että ratsastaa sitten ensi kerralla paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti