lauantai 27. kesäkuuta 2015

Oikeita nappuloita etsimässä

Uusi päivä ja taas uusi ratsu, eli pääsin liikuttamaan tänään Eevan Riki-ponin. Kiva oli päästä Rikiäkin kokeilemaan! Menimme kentällä itsenäisesti noin tunnin ajan, ja työskentelimme kaikissa askellajeissa lähinnä erikokoisilla ympyröillä. Tunti menikin poniin tutustuessa ja oikeita nappuloita etsiessä.

Aluksi Riki pyöristyi tasaiseen, pyöreään muotoon aika lailla automaattisesti. Samalla se kuitenkin alkoi tikuttaa hyvin lyhyellä askeleella sekä käynnissä että ravissa, joten otin päämääräksi saada ravin sujumaan isommalla askeleella eteenpäin. Sain nauttia pyöreänä tasaisella tuntumalla liikkuvasta ponista jonkin aikaa, mutta kun aloin topakammin pyytää Rikiltä isompia askeleita katosi pyöreys ja tasaisuus. Riki tarjosi todella herkästi poikitusta eri suuntiin, joten koin suuria vaikeuksia saada sen kulkemaan suorassa. Koska ei suoruutta ollut ei ollut myöskään pyöreyttä, ja niinpä hyvän alun jälkeen Riki kääntyi liikkumaan selkä alhaalla. Tällöin en saanut tuntumaa pidettyä ollenkaan tasaisena ja pehmeänä, eli tuntumaongelma oli aika lailla sama kuin Joyn kanssa eilen. En vaan osaa ratsastaa hevosta pehmeästi takaisin tasaiselle tuntumalle silloin kun se kääntyy täysin väärinpäin ja alkaa vastustella.

Koko loppuaika meni etsiessä sitä tapaa miten olisin saanut Rikin liikkumaan rennompana ja suorempana. Kun yritin korjata suoruutta eli vähentää ylitaipumista vasemmalle alkoi Riki yleensä vastustella ja jumittaa liikettä. Luultavasti se ei yhtään ymmärtänyt mitä siltä halusin, sillä eihän minulla ollut aina itsellänikään selkeää ymmärrystä siitä mitä oikein yritin tehdä. Suoristuminen oli Rikille myös varmaankin aika vaikeaa, joten ehkä yritin pyytää liikaa kerralla sen sijaan että olisin tyytynyt hienovaraisempiin korjauksiin. Parhaiten Riki meni silloin kun rentoutin itseäni enkä yrittänyt niin vahvasti ratsastaa asioita läpi. Vähän pidemmällä ohjalla ja rauhallisemmalla kädellä Riki alkoi liikkua rennommin ja venytti kaulaa vähän alemmas. Tästä tilanteesta pystyi sitten ratsastamaan pieniä asetuksiakin, ja Riki oli paljon vastaanottavaisempi. Tasaisempi ja selkeämpi asettavan ohjan käyttö auttoi myös, mutta silti syyllistyin jatkuvasti liian levottomaan sisäkäteen.

Laukassa en edes erityisemmin yrittänyt suoristaa, sillä niin vaikealta se vaikutti. Niinpä annoin Rikin laukata rennosti ja reippaasti uraa pitkin, eli laukkaosuudet toimivat pienenä kevennyksenä ryppyotsaisen puurtamisen lomassa. Rikin laukassa oli jotain samaa kuin Vaken laukassa, joten se tuntui hauskalla tavalla tutulta. Laukassa myös tuntuma pysyi tasaisempana kuin ravissa.

Yritin vielä lopuksi työstää kevyttä ravia hakien jotain mystistä oivallusta. Sellaista ei tullut, joten en loppujen lopuksi oikein päässyt perille siitä miten olisin Rikiä ratsastanut. Joitakin parempia hetkiä ratsastukseen toki mahtui, ja niiden ansiosta sain jonkinlaista aavistusta siitä mihin suuntaan minun olisi pitänyt ratsastustani muokata. Lisää pehmeyttä ja selkeyttä apuihin olisi ainakin tarvittu jotta olisin edes päässyt yrittämään Rikin suoristamista ilman että se alkoi vastustella. Riki oli aika sympaattinen poni ja teki varmasti parhaansa, mutta mikään helppo se ei ollut ratsastaa. Ei siis auta muu kuin myöntää omien taitojen rajallisuus tämän ratsun kohdalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti