Maanantaina oli koulutunti ja yllätysratsuna Hemppa. Tämäpä olikin minulle ensimmäinen kerta Hempalla tunnilla, vaikka sen selässä olin sentään pari kertaa aikaisemminkin käynyt (viimeksi eilen lainatessani sitä ratsuksi palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle). Olin hyvilläni isosta puoliveriratsusta, joka haastaisi minut pois mukavuusalueelta, ja toivoinkin erityisesti istuntaan keskittyvää tuntia.
Saimme ensin tutustua hevosiin hetken aikaa käynnissä. Hemppa yritti ensin vastustella aivan kevyttäkin tuntumaa jumittelemalla ja poikittamalla, mutta uskoi kuitenkin pohjetta ja lähti suosiolla kävelemään eteen tuntumaa kohti. Käynnissä se loksahtikin helposti pyöreäksi, ja käynti tuntui työntävän hyvällä askeleella eteenpäin. Raviin siirtyessä letkeä eteneminen tyssäsi, ja Hemppa muuttui hirveksi. Ope kehotti käväisemään aina käynnissä hakemassa hevosen ohjan ja pohkeen väliin, mikäli se ravissa katosi tuntumalta. Niinpä tein heti verryttelyn aikana paljon ravi-käynti-siirtymisiä, sillä pyöreys aina ennen pitkää katosi ravissa. Erityisesti sain kiinnittää huomiota kyynärkulmaan ja olkavarsien jämäköittämiseen vartalon viereen, jotta tuntuma olisi pysynyt vakaana ja jämäkkänä mutta joustavana. Käynnissä tämä onnistui hyvin, mutta ravissa istunta pääsi tältäkin osin retkahtamaan. Ope muistutti, että tuntuman tulee olla vakaa ja napakka, mutta samalla sen tulee kuitenkin joustaa sopivassa määrin, sillä ohjan ollessa liian kova "seinä" hevonen alkaa vain vastustaa. Suorilla käsivarsilla tällainen jousto ei vain voi toteutua.
Verryttelyn jälkeen tunti jatkui samojen teemojen parissa ratsastaen siirtymisiä harjoitusravista käyntiin. Siirtymiset tehtiin pitkien sivujen lopussa kulman jarruttavaa vaikutusta hyödyntäen. Harjoitusravissa sain istuntaan oikeastaan jämäkämmän otteen kuin keventäessä, mutta edelleen sain olla tosi tarkkana kyynärkulman kanssa. Hempan ravi oli tietenkin vähän suurempaa kuin mihin olen tottunut, ja lähdin myötäämään sitä liikaa selästä ja keskivartalosta. Ohjeena olikin sitten "tönkköyttää" kroppaa ja antaa istunnan mennä liikkeen mukana enemmän ylös ja alas, ei eteen ja taakse. Pikkuhiljaa tuli ravissa parempia pätkiä myös Hempan liikkumisen osalta. Ravista käyntiin päästiin ihan asiallisillakin siirtymisillä, jopa pyöreän niskan säilyttäen. Kokeilin käyntiin siirtymisissä kevyttä polvilla puristamista, ja Hemppa tuntui reagoivan tähän hyvin. Pahaa ohjan vastustelua ei siirtymisissä tullut, kun jarrutukseen ei tarvinnut niin paljon kättä.
Vaatimustaso kasvoi, ja seuraavaksi vuorossa oli siirtymisiä laukasta käyntiin pitkältä sivulta kulmaan tullessa. Jarrutuksen helpottamiseksi siirtymiseen tultiin vastalaukassa, joka nostettiin pitkän sivun alkupuolella. Toisella maneesin puoliskolla saatiin hengähtää myötälaukassa ympyröillä. Vastalaukan nostaminen oli aluksi kovin hankalaa, kun ei Hemppa lähtenyt avuistani oikein mihinkään. Tässä oli selvä kommunikaatio-ongelma. Myötälaukka sentään nousi helpommin, mutta ei sekään pyörinyt tarpeeksi energisenä, joten Hemppa liikkui pitkänä ja vetelänä. Laukan edetessä muutenkin huonosti jarrutti kulma laukasta käyntiin aika tehokkaasti. Välillä nousi väärä laukka, mutta vastalaukan nostaminenkin sentään onnistui joitakin kertoja.
Laukkatehtävät sujuivat paljon paremmin oikeaan kierrokseen, sillä nyt Hemppa viimeinkin heräsi kunnolla. Laukkaan tuli aivan erilaista energiaa ja letkeyttä, ja nyt olikin helppoa ratsastaa hevonen pyöreäksi, kun laukka pyöri vahvasti eteenpäin. Asiaa! Vastalaukkakin oli paljon energisempää eikä samanlaista mökellystä kuin toiseen suuntaan. Hempan herkistyessä tuli kyllä pieniä ongelmia nostojen kanssa, sillä nyt alkoi esiintyä poikittelua ja ennakointia, joten sekä myötä- että vastalaukka nousivat välillä vääränä. Paremman eteenpäinpyrkimyksen kanssa myös siirtyminen käyntiin kävi haastavammaksi. Hemppa kyllä tuli muutaman raviaskeleen kautta käyntiin asti eikä jäänyt juoksemaan, mutta siirtymisessä se kiskoi itsensä pitkäksi ja kuskin hyvin tehokkaasti irti satulasta. Siirtyminen oli siis aina vaivalloinen nyökähdys, jossa istunta ei vaan pitänyt kutiaan. Yritin nojata oikein sitkeästi taakse ja vielä enemmän taakse, mutta kokonaan en saanut satulasta irtoamista estettyä.
Loppuraveissa näkyi mukavasti Hempan herääminen kunnolla liikkeelle. Alkutunnin ravityöskentelyyn verrattuna meno oli aivan erilaista, sillä nyt askeleessa oli selvästi enemmän ilmavuutta, energiaa ja joustoa. Takaosan käynnistyttyä löytyi tietysti tuntuma ja pyöreyskin varsin helposti, joten nyt pääsin nauttimaan letkeästä liikkumisesta. Tällä lailla liikkuessaan Hemppa oli kyllä oikein mukava, ja tunnista jäi hyvä maku. Haasteita riitti erityisesti istunnan kanssa, ja tunti haastoi juuri sopivasti pois tutusta ja turvallisesta, mutta en ollut totaalisen hukassa ihan koko aikaa vaan Hemppa tarjosi monia hyviäkin pätkiä. Onhan siinä oma viehätyksensä ratsastaa välillä vähän laadukkaammallakin hevosella, joten mikä ettei menisin Hempalla koulutunnilla uudestaankin.
Saimme ensin tutustua hevosiin hetken aikaa käynnissä. Hemppa yritti ensin vastustella aivan kevyttäkin tuntumaa jumittelemalla ja poikittamalla, mutta uskoi kuitenkin pohjetta ja lähti suosiolla kävelemään eteen tuntumaa kohti. Käynnissä se loksahtikin helposti pyöreäksi, ja käynti tuntui työntävän hyvällä askeleella eteenpäin. Raviin siirtyessä letkeä eteneminen tyssäsi, ja Hemppa muuttui hirveksi. Ope kehotti käväisemään aina käynnissä hakemassa hevosen ohjan ja pohkeen väliin, mikäli se ravissa katosi tuntumalta. Niinpä tein heti verryttelyn aikana paljon ravi-käynti-siirtymisiä, sillä pyöreys aina ennen pitkää katosi ravissa. Erityisesti sain kiinnittää huomiota kyynärkulmaan ja olkavarsien jämäköittämiseen vartalon viereen, jotta tuntuma olisi pysynyt vakaana ja jämäkkänä mutta joustavana. Käynnissä tämä onnistui hyvin, mutta ravissa istunta pääsi tältäkin osin retkahtamaan. Ope muistutti, että tuntuman tulee olla vakaa ja napakka, mutta samalla sen tulee kuitenkin joustaa sopivassa määrin, sillä ohjan ollessa liian kova "seinä" hevonen alkaa vain vastustaa. Suorilla käsivarsilla tällainen jousto ei vain voi toteutua.
Verryttelyn jälkeen tunti jatkui samojen teemojen parissa ratsastaen siirtymisiä harjoitusravista käyntiin. Siirtymiset tehtiin pitkien sivujen lopussa kulman jarruttavaa vaikutusta hyödyntäen. Harjoitusravissa sain istuntaan oikeastaan jämäkämmän otteen kuin keventäessä, mutta edelleen sain olla tosi tarkkana kyynärkulman kanssa. Hempan ravi oli tietenkin vähän suurempaa kuin mihin olen tottunut, ja lähdin myötäämään sitä liikaa selästä ja keskivartalosta. Ohjeena olikin sitten "tönkköyttää" kroppaa ja antaa istunnan mennä liikkeen mukana enemmän ylös ja alas, ei eteen ja taakse. Pikkuhiljaa tuli ravissa parempia pätkiä myös Hempan liikkumisen osalta. Ravista käyntiin päästiin ihan asiallisillakin siirtymisillä, jopa pyöreän niskan säilyttäen. Kokeilin käyntiin siirtymisissä kevyttä polvilla puristamista, ja Hemppa tuntui reagoivan tähän hyvin. Pahaa ohjan vastustelua ei siirtymisissä tullut, kun jarrutukseen ei tarvinnut niin paljon kättä.
Vaatimustaso kasvoi, ja seuraavaksi vuorossa oli siirtymisiä laukasta käyntiin pitkältä sivulta kulmaan tullessa. Jarrutuksen helpottamiseksi siirtymiseen tultiin vastalaukassa, joka nostettiin pitkän sivun alkupuolella. Toisella maneesin puoliskolla saatiin hengähtää myötälaukassa ympyröillä. Vastalaukan nostaminen oli aluksi kovin hankalaa, kun ei Hemppa lähtenyt avuistani oikein mihinkään. Tässä oli selvä kommunikaatio-ongelma. Myötälaukka sentään nousi helpommin, mutta ei sekään pyörinyt tarpeeksi energisenä, joten Hemppa liikkui pitkänä ja vetelänä. Laukan edetessä muutenkin huonosti jarrutti kulma laukasta käyntiin aika tehokkaasti. Välillä nousi väärä laukka, mutta vastalaukan nostaminenkin sentään onnistui joitakin kertoja.
Laukkatehtävät sujuivat paljon paremmin oikeaan kierrokseen, sillä nyt Hemppa viimeinkin heräsi kunnolla. Laukkaan tuli aivan erilaista energiaa ja letkeyttä, ja nyt olikin helppoa ratsastaa hevonen pyöreäksi, kun laukka pyöri vahvasti eteenpäin. Asiaa! Vastalaukkakin oli paljon energisempää eikä samanlaista mökellystä kuin toiseen suuntaan. Hempan herkistyessä tuli kyllä pieniä ongelmia nostojen kanssa, sillä nyt alkoi esiintyä poikittelua ja ennakointia, joten sekä myötä- että vastalaukka nousivat välillä vääränä. Paremman eteenpäinpyrkimyksen kanssa myös siirtyminen käyntiin kävi haastavammaksi. Hemppa kyllä tuli muutaman raviaskeleen kautta käyntiin asti eikä jäänyt juoksemaan, mutta siirtymisessä se kiskoi itsensä pitkäksi ja kuskin hyvin tehokkaasti irti satulasta. Siirtyminen oli siis aina vaivalloinen nyökähdys, jossa istunta ei vaan pitänyt kutiaan. Yritin nojata oikein sitkeästi taakse ja vielä enemmän taakse, mutta kokonaan en saanut satulasta irtoamista estettyä.
Loppuraveissa näkyi mukavasti Hempan herääminen kunnolla liikkeelle. Alkutunnin ravityöskentelyyn verrattuna meno oli aivan erilaista, sillä nyt askeleessa oli selvästi enemmän ilmavuutta, energiaa ja joustoa. Takaosan käynnistyttyä löytyi tietysti tuntuma ja pyöreyskin varsin helposti, joten nyt pääsin nauttimaan letkeästä liikkumisesta. Tällä lailla liikkuessaan Hemppa oli kyllä oikein mukava, ja tunnista jäi hyvä maku. Haasteita riitti erityisesti istunnan kanssa, ja tunti haastoi juuri sopivasti pois tutusta ja turvallisesta, mutta en ollut totaalisen hukassa ihan koko aikaa vaan Hemppa tarjosi monia hyviäkin pätkiä. Onhan siinä oma viehätyksensä ratsastaa välillä vähän laadukkaammallakin hevosella, joten mikä ettei menisin Hempalla koulutunnilla uudestaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti