Mukavasti sujuneen estetunnin jälkeen jatkoin lennosta Artsin valmennukseen, toki eri ponilla eli Aasialla. Neljän ratsukon ryhmässä mentiin tällä kertaa melko laukkapainotteinen tunti. Ensimmäinen ohjattu tehtävämme sisälsi vastalaukan nostot molempien pitkien sivujen alussa, siirtymisen raviin hyvissä ajoin ennen kulmaa sekä ravivoltin pitkän sivun loppuun. Välillä työskenneltiin pidemmän aikaa harjoitusravissa uraa pitkin ja pituushalkaisijoilla, ja lopputunnista hiottiin vielä lisää vastalaukkaa. Minulle ja Aasialle lopputunnin vastalaukkatehtävä oli sama kuin aloitustehtävämme muiden ratsukoiden tehdessä hieman edistyneempää harjoitusta.
Aasia oli tänään ehkä valmiiksikin kiireisellä tuulella, ja laukkatehtävä heti tunnin alkuun vain lisäsi sen kierroksia. Ravissa ei voinut jäädä matkustelemaan, vaan piti tehdä paljon pieniä kontrollipidätteitä rauhallisen tahdin säilyttämiseksi. Pitkästä aikaa tuli myös hieman sellaista ongelmaa, etten päässyt istumaan harjoitusravissa tiiviisti, koska poni juoksi niin kiireisenä alta. Rauhallisempiakin hetkiä toki tuli, ja jos poni lähti jyräämään alta, oli ohjeena alleviivata pidätettä lyhyellä käyntiin siirtymisellä. Niitä siirtymisiä tulikin tehtyä melko paljon. Parhaimmillaan sain Aasian vastaamaan pidätteeseen oikein hyvin, ja kun päästiin tilanteeseen, jossa pääsin useita kertoja myötäämään pidätteestä kiitokseksi, muuttui meno rauhallisemmaksi ja rennommaksi ja poni jarrutti kuuliaisesti myös pelkällä istunnalla. Pehmeä pidäte, käyntiin ja myötäys -taktiikalla sain valmisteltua myös laukannoston pari kertaa oikein hyvin ja rauhallisesti. Valitettavasti tuli kuitenkin enemmän niitä kertoja, kun Aasia hätäili ja kiihtyi aivan liikaa, eikä tullut nostoon rentona ja kuulolla.
Laukassa piti myöskin saada liika vauhti ja eteen ampuminen pois. Kova vauhti laukassa heijastui tietenkin myös laukan jälkeiseen raviin, eli siirtymisen jälkeen oli melko pitkä jarrutusmatka ennen kuin ravi oli taas hanskassa. Laukassa piti nostosta alkaen istua hyvin eleettömästi ja vakaasti taakse nojaten, ja pyrkiä istunnalla hidastamaan laukkaa mahdollisimman paljon. Rauhallisesti valmistelluista nostoista nousi myös laukka rauhallisempana, eli olennaista laukan kannalta oli kaikki se, mitä edeltävässä ravipäädyssä oli tapahtunut. Vastalaukka nousi varmemmin vasemmassa kierroksessa, kun taas oikeassa kierroksessa Aasia pääsi välillä heittäytymään pitkälle sivulle lapa edellä niin, että laukka nousi vääränä. Tältäkin osin tärkeää oli rauhallinen tulo nostoon, jottei poni päässyt jo ennen nostoa leviämään holtittomasti avuilta ja puskemaan itseään vinoon.
Ravivolteilla vasemmassa kierroksessa sain keskittyä istumaan suorassa ja pitämään vasemman kyljen kasassa. Tunsin kyllä itsekin, kuinka kallistelin ja kaaduin ponin mukana sisään vasemmalle, mutta kropan suoraksi korjaaminen ei onnistunut ennen kuin Artsi kehotti kääntämään katseen ulos oikealle. Vanha päänkääntötemppu toimi taas, ja sain ulkokylkeni näin paremmin hallintaan sekä painoa siirrettyä satulassa taakse ja ulos. Vaikutus poniin oli huomattava, eli kun en itse kaatunut vasemmalle niin ponikin lakkasi kaatumasta. Ravin tahti voltilla rauhoittui myös, ja Aasia tuli kunnolla ulko-ohjan tuelle sekä pyöristyi vielä parempaan muotoon. Nämä olivat tunnin parhaita hetkiä. Harmi, ettei oikeassa kierroksessa ollut mitään samanlaista taikatemppua, joka olisi auttanut kontrollin löytämisessä. Oikealle ei vaan löytynyt samanlaista ulko-ohjan tukea, joka olisi pitänyt paketin kasassa ja ponin hallinnassa.
Pitkästä aikaa jouduin riitelemään pidätteistä Aasian kanssa näinkin paljon. Paljon apua tuli oman kallistelun korjaamisesta sekä myötäyksellä palkitsemisesta, mutta eivät nämäkään auttaneet läheskään kaikkiin tilanteisiin ponin kiihtyessä kiirehtimään. Liekö viileä ja kolea sää saanut Aasian kinttuihin enemmän vipinää ja jyrämoodin päälle. Ei siis ollut parasta mahdollista menoa tänään, mutta illan estetreenien mentyä paremmin kuin hyvin en osannut edes harmistua tällaisesta vähän takkuisesta koulutunnista. Ensi kerralla taas paremmin.
Aasia oli tänään ehkä valmiiksikin kiireisellä tuulella, ja laukkatehtävä heti tunnin alkuun vain lisäsi sen kierroksia. Ravissa ei voinut jäädä matkustelemaan, vaan piti tehdä paljon pieniä kontrollipidätteitä rauhallisen tahdin säilyttämiseksi. Pitkästä aikaa tuli myös hieman sellaista ongelmaa, etten päässyt istumaan harjoitusravissa tiiviisti, koska poni juoksi niin kiireisenä alta. Rauhallisempiakin hetkiä toki tuli, ja jos poni lähti jyräämään alta, oli ohjeena alleviivata pidätettä lyhyellä käyntiin siirtymisellä. Niitä siirtymisiä tulikin tehtyä melko paljon. Parhaimmillaan sain Aasian vastaamaan pidätteeseen oikein hyvin, ja kun päästiin tilanteeseen, jossa pääsin useita kertoja myötäämään pidätteestä kiitokseksi, muuttui meno rauhallisemmaksi ja rennommaksi ja poni jarrutti kuuliaisesti myös pelkällä istunnalla. Pehmeä pidäte, käyntiin ja myötäys -taktiikalla sain valmisteltua myös laukannoston pari kertaa oikein hyvin ja rauhallisesti. Valitettavasti tuli kuitenkin enemmän niitä kertoja, kun Aasia hätäili ja kiihtyi aivan liikaa, eikä tullut nostoon rentona ja kuulolla.
Laukassa piti myöskin saada liika vauhti ja eteen ampuminen pois. Kova vauhti laukassa heijastui tietenkin myös laukan jälkeiseen raviin, eli siirtymisen jälkeen oli melko pitkä jarrutusmatka ennen kuin ravi oli taas hanskassa. Laukassa piti nostosta alkaen istua hyvin eleettömästi ja vakaasti taakse nojaten, ja pyrkiä istunnalla hidastamaan laukkaa mahdollisimman paljon. Rauhallisesti valmistelluista nostoista nousi myös laukka rauhallisempana, eli olennaista laukan kannalta oli kaikki se, mitä edeltävässä ravipäädyssä oli tapahtunut. Vastalaukka nousi varmemmin vasemmassa kierroksessa, kun taas oikeassa kierroksessa Aasia pääsi välillä heittäytymään pitkälle sivulle lapa edellä niin, että laukka nousi vääränä. Tältäkin osin tärkeää oli rauhallinen tulo nostoon, jottei poni päässyt jo ennen nostoa leviämään holtittomasti avuilta ja puskemaan itseään vinoon.
Ravivolteilla vasemmassa kierroksessa sain keskittyä istumaan suorassa ja pitämään vasemman kyljen kasassa. Tunsin kyllä itsekin, kuinka kallistelin ja kaaduin ponin mukana sisään vasemmalle, mutta kropan suoraksi korjaaminen ei onnistunut ennen kuin Artsi kehotti kääntämään katseen ulos oikealle. Vanha päänkääntötemppu toimi taas, ja sain ulkokylkeni näin paremmin hallintaan sekä painoa siirrettyä satulassa taakse ja ulos. Vaikutus poniin oli huomattava, eli kun en itse kaatunut vasemmalle niin ponikin lakkasi kaatumasta. Ravin tahti voltilla rauhoittui myös, ja Aasia tuli kunnolla ulko-ohjan tuelle sekä pyöristyi vielä parempaan muotoon. Nämä olivat tunnin parhaita hetkiä. Harmi, ettei oikeassa kierroksessa ollut mitään samanlaista taikatemppua, joka olisi auttanut kontrollin löytämisessä. Oikealle ei vaan löytynyt samanlaista ulko-ohjan tukea, joka olisi pitänyt paketin kasassa ja ponin hallinnassa.
Pitkästä aikaa jouduin riitelemään pidätteistä Aasian kanssa näinkin paljon. Paljon apua tuli oman kallistelun korjaamisesta sekä myötäyksellä palkitsemisesta, mutta eivät nämäkään auttaneet läheskään kaikkiin tilanteisiin ponin kiihtyessä kiirehtimään. Liekö viileä ja kolea sää saanut Aasian kinttuihin enemmän vipinää ja jyrämoodin päälle. Ei siis ollut parasta mahdollista menoa tänään, mutta illan estetreenien mentyä paremmin kuin hyvin en osannut edes harmistua tällaisesta vähän takkuisesta koulutunnista. Ensi kerralla taas paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti